Kun tämä auto on liikenteessä, muut kaivavat kännykät esiin – muistuttaa pientä lentokonetta

Kuuluu äänekäs pamaus, ja auton moottori sammuu. Seppo Sjögren saa käännettyä ajoneuvonsa liikenteen seasta bussipysäkille. Ei auta muu kuin nousta, avata takaosan konepelti ja pohtia, mikä meni pieleen.

Sepon auto pysäyttää liikenteen, vaikka se ei hyytyisikään tien sivuun.

”En ole tällä itse ajanut kolareita, mutta varmaan aiheuttanut muutaman. Kuskit saattavat ajaa rinnalla ja ottaa samalla kännykällä kuvia.”

Vastaantulevien autojen kuljettajien ilmeet ovatkin näkemisen arvoisia, sillä autolta Sepon, 65, kulkupeli ei juuri näytä. Mieleen tulee pikemminkin suurikokoinen polkuauto tai lentokoneen pienoismalli.

Turkoosi ajoneuvo on pikkuruinen ja matala, ja takana on vain yksi pyörä. Sjögren on jo tottunut ajokkinsa saamaan huomioon.

Hetken pohdittuaan Sjögren starttaa auton, ja se lähtee kiltisti eteenpäin. Pysähdyksen syy ei selviä, mutta autossa on kuulemma ollut ongelmia sähkön lataamisessa.

”Tällä on ihan oma luonteensa. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun messeri jättää tienposkeen – eikä taatusti viimeinen.”

Valmistajan lentokonetausta näkyy muotoilussa

Sepon auto on Messerschmitt KR 201 Roadster vuodelta 1955. Tai pitäisi pikemminkin sanoa, että moottoripyörä, sillä sellaisena 191-kuutioinen ajokki on museorekisteriin otettu. Kääpiöautoksi Messerschmittiä kuitenkin tavataan kutsua. Seppo määrittelee kääpiöauton ”pieneksi, vanhaksi ja vähän säälittäväksi”.

”Kääpiöautoja valmistettiin etenkin toisen maailmansodan jälkeen, kun oli pulaa rahasta ja materiaaleista. Saksassa monet niistä tehtiin lentokonetehtaissa, kun maassa ei saanut tehdä sotamateriaaleja.”

Messerschmitt on nimenä tuttu sotahistorian ja lentokoneiden harrastajille, sillä yritys teki natsi-Saksan tunnetuimman hävittäjän, Messerschmitt 109:n. Lentokonetausta selittää paljon Messerschmitt-auton muotoilusta.

Messerschmittit ja muut kääpiöautot olivat tuttu näky Suomen teillä 1950- ja 1960-luvuilla. Ne olivat halpoja ja myös helppoja saada. Autojen tuontisääntelyn takia tavallista autoa joutui jonottamaan vuoden, mutta Messerschmittin saattoi ostaa heti. Sellainen oli myös Sepon isoisällä. Tai itse asiassa kaksi, joista toinen päätyi lopulta Sepolle ja toinen hänen veljelleen.

”Meidän suvussa on messerikuskeja jo neljässä polvessa: isoisä, isä, minä ja veljeni sekä tyttäreni. Tytär sanoi jo 15 vuotta sitten, että kaiken muun saat myydä, mutta et messeriä.”

Sen isoisältä ja isältä perityn Messerschmittin Seppo on tosin myynyt mutta hankkinut tilalle nykyisen Roadsterinsa.

Viides sukupolvikin Messerschmitt-kuskeja on Sjögrenin suvussa tuloillaan. Tyttären kaksi lasta ovat jo päässeet maistamaan kyytiä, mutta vielä pärinä on ollut pienille vähän liian pelottavaa. Isoisä Seppo on kuitenkin luottavainen, että vielä hekin joskus tarttuvat rattiin.

Kääpiöautojen aika oli jo 1960-luvun lopulla auttamattomasti ohi. Kun isompia ulkomaalaisia autoja alkoi Suomessa saada ja niiden hinnat laskivat, useimmat ostivat kuplavolkkarin tai Moskvitšin – niillä kun pystyi matkustamaan koko perhe. Messerschmittin kyytiin mahtuu hädin tuskin kaksi matkustajaa.

”Tähän ei saa mukaan sitä perässä vedettävää isoa matkalaukkua. Matkatavarat pitää pakata pieniin pusseihin, joilla täytetään tyhjät kolot. Isommat kamat täytyy antaa muiden kuljetettaviksi, kun ollaan kääpiöautoporukalla liikkeellä.”

Pyörät kuin kottikärryssä

Seppo Sjögren kuuluu Suomen Kääpiöautoyhdistykseen, joka kokoaa yhteen alan harrastajat. Messerschmittien lisäksi jäsenillä on Fiateja, Trabanteja, Goggomobileja, Trojaneja, Steyr Puhkeja ja muita ajokkeja, joiden moottorin kuutiotilavuus on 600 tai pienempi.

Muutaman kerran vuodessa yhdistyksen jäsenet lähtevät ajoretkille: milloin ollaan kotimaassa, milloin Virossa tai Ahvenanmaalla. Millaista sitten on olla tien päällä pikkuruisessa Messerschmittissä?

”Messerin huippunopeus on 100 kilometriä tunnissa, mutta se tuntuu 160:ltä, koska auto on niin matala. Pyörät kun ovat samaa kokoa kuin kottikärryssä.”

”Bensiiniä kuluu ajossa 3–5 litraa sadalta. Ohjaus on mikroauton tapaan suora, eli se tottelee ärhäkästi.”

Messerschmitt-autojen valmistus loppui vuonna 1964, mutta yhtiö jatkoi vielä muutaman vuoden toimintaansa tekemällä Coca Cola -automaatteja ja ompelukoneita. Sitten sen tarina oli ohi.

Seppo Sjögrenin Messerschmitt-intoilu ei ole jäänyt vain autoon, sillä hän on Messerschmitt-mies henkeen ja vereen. Farkkujaan Seppo korjailee Messerschmitt-ompelukoneella. Yhtiön tunnus koristaa myös hänen sormustaan ja korvakoruaan, ja kun Seppo nostaa vasenta t-paidan hihaa, paljastuu, että olkavarteen on tatuoitu Messerschmitt-logo.