Liika kiltteys voi tuhota parisuhteen – Näin tunnistat, oletko liian kiltti

Jatkuvasti uupunut, pahantuulinen ja äreä.

Kaikki eivät osaa yhdistää näitä piirteitä liialliseen kiltteyteen. Parisuhteessa liika kiltteys voi kuitenkin näkyä juuri näin.

"Liian kiltti voi olla sietämätöntä seuraa kumppanilleen", sanoo kirjailija ja parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow.

Liian kiltti siis taipuu asioihin, joita ei pohjimmiltaan haluaisi tehdä. Lopulta sisäinen kiukku alkaa tihkua ulos: kosketus loppuu, puhuminen lakkaa tai aletaan piikitellä.

Liian kiltti ei uskalla pyytää tai vaatia saati riidellä, vaan hän piilottaa vihansa ja uhriutuu. Taustalla on ajatus siitä, että muiden tarpeet menevät omien edelle, ja siksi on parempi vaieta.

"Kun kiltti ei pidä huolta omista tarpeistaan, hänestä tulee ajan myötä älyttömän tyytymätön. Tyytymättömyys näkyy hirveän monella tavalla. Yksi vaikenee, toinen murahtelee, kolmas puhuu ikävästi mutta aina vain asian vierestä", Stolbow kuvailee.

Sisällään liian kiltti toivoo vain yhtä asiaa. Kun hän kerran siivoaa yksin kodin, hoitaa kokkaukset ja kantaa suurimman vastuun lapsista, eikö puoliso voisi kiittää häntä samalla tavalla kuin häntä lapsenakin kiitettiin?

Miten meistä tulee liian kilttejä?

Liiallisen kiltteyden juurisyyt löytyvätkin menneisyydestä.

Yhtä tiettyä tapaa kasvattaa lapsesta liian kiltti ei ole. Liian kiltiksi voi kasvaa kodissa, jossa korostetaan tottelevaisuutta tai muiden tarpeita. Liian kiltiksi voi myös kasvaa, jos lapsi saa paljon kiitosta vaikenemisesta ja vaivattomuudesta.

"Tämän seurauksena ihminen oppii, millaisena häntä rakastetaan. Moni on oppinut, että häntä rakastetaan ennen muuta kilttinä, mutta kukin tekee sen lapsena oppimallaan tavalla."

Stolbow huomauttaa, että liika kiltteys kumpuaa omasta tarpeesta tulla rakastetuksi.

"Kilttikin haluaa tehdä asioita, jotta häntä rakastettaisiin. Jotta muut olisivat hänen tyytyväisiä", Stolbow sanoo.

Tilanne ei miellytä kumpaakaan

Stolbow keskittyy etenkin parisuhteen alkuun, sillä se paljastaa vinoumat, jotka ennen pitkää uhkaavat kaataa koko suhteen.

Usein on käynyt niin, että toinen on yrittänyt suhteen alussa hurmata kumppaninsa tekemällä valtavasti asioita.

"Hän on keksinyt treffipaikat, järjestänyt risteilyn, suunnitellut viikonloppumatkoja, ehkä ehdottanut parisuhdekurssia. Taustalla on usein ajatus, että jos teen paljon ja kannan vastuuta, minua rakastetaan."

Lopulta roolin vetäminen muuttuu raskaaksi. Kun ihmekumppani uupuu, toinen ihmettelee, mitä tapahtui sille joustavalle ja hyväntuuliselle ihmiselle, johon hän rakastui.

"Tilanne ei tyydytä kumpaakaan. Kiltti ei saa odottamaansa vastinetta kiltteydestään, ja kumppani, joka huomaa muutoksen, kokee pettymyksen. Hän voi ajatella, että enhän minä tällaista tilannut."

Tärkein parisuhdevinkki onkin itsestä huolehtiminen.

Paras lahja, jonka parisuhteessa voi toiselle antaa, on nimittäin pitää huoli omista tarpeista.

"Kiltti luulee, että häntä rakastetaan, kun hän ottaa ensin toisen tarpeet huomioon ja vasta sitten omansa. Sen pitäisi mennä päinvastoin", Stolbow sanoo.

Muutos on mahdollinen

Liiallisesta kiltteydestä kärsivän kannattaa suhtautua asiaan vakavasti, sillä itsensä yli kävellessään ihminen hukkaa lopulta itsensä. Silloin ihminen ei tiedä, kuka hän on, tai mitä hän tarvitsee. Elämä alkaa tuntua roolisuoritukselta. Jatkuva miellyttäminen kuluttaa ja johtaa uupumukseen.

Kyse ei ole sairaudesta vaan opitusta toimintatavasta, joka on muutettavissa. Jos liian kiltti haluaa muuttua, hänen pitää lopettaa toisen osapuolen syyttely. Huomio kannattaa kohdistaa itseen. Miksi teen asioita, joita en halua tehdä?

Kiltteyden käsittelyn voi aloittaa päiväkirjan avulla. Kirjoittamalla vaikkapa siitä, mitä arjessaan kaipaa ja mistä nauttii, on helpompi hahmottaa, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mistä syntyy hyvä olo.

Tähän ei tarvita terapiaa tai suurta prosessia – riittää, että pysähtyy ja tutkii itseään.

Kaikki kiltteys ei ole haitallista, mutta terve kiltteys on vastavuoroista ja perustuu omiin valintoihin, ei miellyttämisen pakkoon.

Kumppanuuteen kuuluu kiinteästi toisen tukeminen tarpeen vaatiessa, Stolbow muistuttaa. On myös viisautta joustaa tarvittaessa.

Hyvään parisuhteeseen kuuluu myös toisen huomioiminen.

"Kun aikoinaan kirjoitin teosta Vanhempieni kaltainen, haastateltavani kertoivat sukunsa hyvistä parisuhteista. Yksi sana nousi esille: tasa-arvo. Onnellisten pariskuntien kanssa on kivaa, koska he kohtelevat toisiaan kunnioittaen ja tasa-arvoisesti."