Meteorologi Aleksi Jokela: ”Siivoaminen on minulle vaikeaa"

Meteorologi Aleksi Jokela rakastaa myrskyjä ja auringonnousuja, joita hän voi ihailla seitsemännen kerroksen terassiltaan. Neuroepätyypillisyys tekee kuitenkin tavallisista kotiaskareista kuormittavia.

Teksti: Kari-Otso Nevaluoma
Kuvat: Mikko Suutarinen
18.11.2026 | Päivitetty 18.11.2026

Nyt kyläillään

Yhteishyvä vierailee kiinnostavien suomalaisten kodeissa.

Joka ikkunasta näkyy taivaalle. Kun päästään terassille, maisemat paranevat entisestään, tuuli viuhuu korvissa ja pilvet keräävät sadetta. Aleksi Jokela, 41, on innoissaan, mutta janoaa vielä enemmän.

”Olen aina rakastanut myrskyjä; jo lapsena Kokemäellä halusin juosta ulos ukonilmalla. Koen olevani elävimmilläni silloin, kun myrsky lähestyy, koska siinä on käsinkosketeltavaa voimaa. Suomessa ei ole milloinkaan niin kovia myrskyjä kuin haluaisin nähdä, vaikka en tietenkään toivo yhtään myrskyvahinkoa enkä mitään muutakaan pahaa.”

Mies seisoo parvekkeella selin myrskyssä.

”Säähän ei voi koskaan kyllästyä, koska se vaihtelee koko ajan.”

Yhtä uskomattomia olivat lapsuudessa koetut revontulet.

”Täällä Helsingissä on niin paljon valosaastetta, että revontulet voivat jäädä aavistuksenomaisiksi ja vähän vihertäviksi, eivätkä ne ylly koskaan keltaisen, punaisen ja violetin väreissä toistuviksi tanssinäytöksiksi.”

Aleksi kertoo olevansa meteorologina kutsumusammatissaan. Yhdeksänvuotias pikkupoika teki päivittäin tilastoja sääoloista ja otti tavoitteekseen estää ilmaston lämpenemisen.

”Säähän ei voi koskaan kyllästyä, koska se vaihtelee koko ajan.”

Aleksi on asunut puolisonsa ja tämän tyttären kanssa vasta vähän aikaa Kalasataman alueella uuden kerrostalon seitsemännessä kerroksessa eli juuri sopivasti naapuritalojen kattojen yläpuolella. Tässä kodissa parasta ovat myrskyintoilusta huolimatta auringonnousut idästä.

”Havahdun usein helposti, kun aurinko alkaa pilkistää ja käyn nappaamassa siitä terassilla valokuvan. Kömmin sen jälkeen vielä takaisin nukkumaan. Aamulla myöhemmin on kiva katsella kännykästä, miltä aurinko näytti. Näen myös usein unta tornadoista, mutta joka kerta epäonnistun ottamaan niistä valokuvan.”

Mies pötköttää sohvalla.

Meteorologin kiinnostus säähän alkoi jo lapsena. Yhdeksänvuotias Aleksi Jokela piti päivittäin kirjaa sääoloista ja asetti itselleen kunnianhimoisen tavoitteen: ilmaston lämpenemisen estämisen.

Kärry, jossa pulloja.

Siivoaminen ei suju

Aleksista on jännittävää asua alueella, jossa rakennetaan koko ajan uutta ja joka hakee edelleen muotoaan. Asukkaat ovat avoimia ja tekevät mielellään tuttavuutta toistensa kanssa. Työmatka MTV3 Pöllölaaksoon taittuu hujauksessa.

Kodissa on neljä huonetta ja keittiö. Oleskelutila on erotettu ruokailutilasta ja saarekkeellisesta keittiöstä valkoisella läpikuultavalla verholla. Avohyllyillä on pieniä koriste-esineitä, keramiikkaa, lasia ja kirjoja. Kaikki on silmää hivelevän kaunista ja hyvässä järjestyksessä. Ison ikkunan edessä kattoa hipova, rehevä limoviikuna nauttii runsaasta päivänvalosta. Aleksi sai viherkasvin pistokkaan isäpuoleltaan 9-vuotiaana, joten hän on hoivannut limoviikunaa tähän mennessä 32 vuoden ajan.

”Kasvi on kuin perheenjäsen, enkä halua koskaan luopua siitä.”

Mies kastelee limoviikunaa.

Aleksi Jokelan kodin vanhin asukas on 32-vuotias limoviikuna. Hän sai kasvin pistokkaan isäpuoleltaan yhdeksänvuotiaana. Nyt se ulottuu lähes kattoon. ”Kasvi on kuin perheenjäsen, enkä halua koskaan luopua siitä.”

Tärkeintä Aleksille on asua siten, että kaikki perheenjäsenet viihtyvät. Hän ei kuitenkaan ole kovin innokas sisustaja toisin kuin puolisonsa. Tämä huolehtii siitä, että kaikkialla vallitsee esteettinen tasapaino.

”Minulta ei oikein suju edes siivoaminen, mutta siihen on syynsä. Siivoaminen on minulle yhtä vaikeaa kuin toiselle ihmiselle voi olla älyllisen ongelman ratkaisu; käytän valtavasti aivokapasiteettia miettimällä sitä, mihin pitäisi tarttua ensin ja mihin seuraavaksi. Voin toisaalta lajitella tuntikausia vaatteita, koska tiedän, että hommalla on selkeä alku ja loppu, ja pientä siistimistäkin pystyn tekemään. Onneksi meillä käy siivooja. En tiedä, miltä täällä näyttäisi, jos asuisin yksin.”

Aleksi selittää tilannetta neuroepätyypillisyydellään ja aikuisena saamallaan epätyypillisen autismin diagnoosilla. Ominaisuus vaikuttaa monin tavoin jokapäiväiseen elämään.

”Kuormitun helposti sosiaalisista tilanteista, ja minun täytyy valmistautua niihin henkisesti ja fyysisesti etukäteen. Minun pitää saada rauhassa kelata kaikki mahdolliset tapahtumat ja skenaariot, mitä tapahtuu, jotta sekä mieli että keho rauhoittuvat. Yllättävät muutokset tuottavat minulle vaikeuksia, ja siksi yritän suojella itseäni kaikilta järkytyksiltä.”

Mies täyttää tiskikonetta.

Siisti koti ei tarkoita, että siivoaminen olisi Aleksi Jokelalle helppoa. Neuroepätyypillisyyden vuoksi siivouksen aloittaminen ja tehtävien järjestäminen kuormittavat häntä. Sen sijaan selkeärajainen vaatteiden lajittelu voi sujua tuntikausia.

Hylly, jossa erilaisia tavaroita.

Aleksi Jokelan koti on tarkasti harkittu kokonaisuus, mutta sisustamisesta vastaa pääasiassa hänen puolisonsa. Aleksi kertoo arvostavansa kodissa ennen kaikkea sitä, että jokainen perheenjäsen viihtyy siellä.

Mies katsoo ilmapuntaria hyllyllä.

Kirjahyllyssä on lasinen ilmapuntari, jonka pitäisi ennustaa tulevaa säätä. Hyvällä säällä neste pysyy kirkkaana, ja huonolla säällä neste alkaa kiteytyä. Aleksi itse tukeutuu sään ennustamisessa sekä tieteeseen että intuitioon. Se auttaa elämässä monessa muussakin asiassa.

Omaa aikaa iltaisin

Aleksi tekee meteorologin työn lisäksi paljon muutakin, kuten hoitaa pakohuoneyritystään, ja Pirunpeli-tv-sarjankin kuvaukset vaativat veronsa. Mieluiten hän uppoutuisi yhteen asiaan kerrallaan, ja jos mahdollista, koko päiväksi. Joko hän tekee kaiken täysillä tai ei ollenkaan.

”En halua tehdä mitään puolivillaisesti”, Aleksi sanoo.

Kiireen keskellä hän kaipaa omaa aikaa, ja sitä saa, kun valvoo myöhempään kuin muut. Televisiotyö on muutenkin iltapainotteista, ja suoran lähetyksen jälkeen on mahdotonta rauhoittua heti kotiintulon jälkeen.

”Iltamyöhällä ja yön tullen tuntuu myös siltä kuin olisin luovimmillani.”

Joskus Aleksi uppoutuu tietokonepeleihin, ja toisinaan hän tarttuu siveltimeen ja maalaa akryyliväreillä tauluja. Yksi niistä on vaikuttava sääaiheinen teos, joka koristaa olohuoneen seinää. Sen nimi on Autumn, Syksy. Viime aikoina huomio on kiinnittynyt etenkin pakohuonepeleihin ja sen pohtimiseen, miten suunnitella pelejä, joissa kukin osanottaja pääsee hyödyntämään vahvuuksiaan.

Mies katselee taulua.

Olohuoneen seinällä on meteorologin itse maalaama sääaiheinen taulu. Teoksen nimi on Autumn, Syksy. Maalaaminen on Aleksi Jokelalle yksi tapa viettää omaa aikaa.

Mies istuu sohvalla.

Aleksi Jokela haaveilee elämästä, jossa talvet vietetään Madeiralla ja kesät Turun saaristossa. Madeiralta on jo löytynyt vanha talo, mutta saariston puuhuvila on vielä suunnitelmissa. ”Meiltä eivät haaveet lopu.”

Kasa, joka lähtee Madeiralle

Muutoin supersiistin kodin keittiön nurkassa kummastuttaa mielenkiintoinen kasa, joka ei oikein näytä kuuluvan joukkoon. Onko se Aleksin oma romukasa? Kasasta erottuu ainakin pieni puolipyöreä antiikkipöytä ja -peili, jossa on kullatut kehykset. Aleksi paljastaa, että koko kasa on lähdössä ennen pitkää Madeiralle, jossa perheellä on vapaa-ajankoti. Tai tarkemmin sanottuna remontin kourissa oleva vapaa-ajankoti.

”Talvet ovat pitkiä, enkä ole yhtään talvi-ihminen. Olemme haaveilleet pitkään paikasta jossakin lämpimässä, ja Madeiralla on ihanteellinen ilmasto. Löysimme sieltä mielettömän ihanan vanhan talon, jota on vähitellen remontoitu niin, että sisätilat alkavat olla valmiita”, Aleksi kertoo.

Projekti on venynyt venymistään, koska tekemistä on ollut enemmän kuin alkuun piti olla, ja toisaalta siksi, että paikallinen aikakäsitys eroaa suomalaisesta.

”Tunti ei ole koskaan tunti, päivä ei ole päivä eikä viikko ole viikko. Jos vaikka sähkömies lupaa tulla viikon päästä, hän tulee ehkä muutaman viikon päästä. Kerran menimme talolle varta vasten tapaamaan tuholaistorjujaa, mutta häntä ei koskaan näkynyt eikä kuulunut. Madeiralla täytyy myös tuntea kaikki ja olla kaikkien kaveri, vasta sitten asiat alkavat sujua.”

Tarkoitus on tulevaisuudessa asua talvikausina Madeiralla. Kesäkaudet voi sitten viettää vanhassa puuhuvilassa

Turun saaristossa, josta Aleksi puolisoineen on alkanut haaveilla.

”Meiltä eivät haaveet lopu”, Aleksi sanoo ja kääntää katseensa ulos, kun aurinko heittää yhtäkkiä varjon seinään.

Mies seisoo parvekkeella katsomassa kohti myrskyistä, tummien pilvien taivasta.

Myrsky on Aleksi Jokelalle elämys, ei pelon aihe. Meteorologi on rakastanut ukonilmoja lapsuudesta asti. ”Koen olevani elävimmilläni silloin, kun myrsky lähestyy, koska siinä on käsinkosketeltavaa voimaa.”