Sami Sykkö toivoo Suomeen puoluetta, joka toisi sinkuille säpinää

Vastaukseni on ei!

Jostain syystä minulta on viime aikoina kysytty monta kertaa, onko jokin puolue pyytänyt ehdokkaakseen vaaleissa. Ei ole.

Kavereitani on kyllä kysytty.

Toisaalta, osaanko edes sanoa, mikä olisi puolueeni? Aiempi suosikkini on mokaillut, joten ei se ainakaan. Eikä se yksi, joka haluaa aina vaan lisää tukia ja tuhlausta. Eikä se, joka vastustaa kulttuuria ja kehitystä.

Minun puolueeni ohjaisi monen muun puolueen lailla rahaa koulutukseen ja kulttuuriin, ja puhuisi sivistyksen ja työn arvostuksen puolesta. Mutta pienenä lisämausteena ja isona intohimona olisi tuoda elämää keskustoihin.

Tämä puolue olisi myös sinkkujen asialla – meitähän on yhä enemmän, eikä kukaan ole ilmoittautunut äänenkannattajaksemme. Nyt säpinää sinkuille!

Tässä agendaa listaillessani huomaan, että Suomeen tosiaan tarvitaan uusi puolue! Mutta mikä sille nimeksi?

Nimen pitäisi kernaasti kiteyttää yhdellä sanalla puolueen sisäinen ja ulkoinen olemus ja sopia tähän aikaan. Ihme ja kumma, sopiva nimi löytyy vuosisatojen takaa.

1700-luvulla Ruotsissa pitivät valtaa hatut ja myssyt. Niiden ajamat teemat – Ruotsista suurvalta ja kauppaa lähinnä Britannian kanssa – eivät sovi nykyaikaan, saati Suomeen, mutta muoti-ihmisen mielestä nimet ovat hienot. Varsinkin hatut.

Parhaimmillaan hatut nimittäin toimivat kuin tiarat: ne kohottavat ilmettä ja nostavat esiin kasvoja. Kyllä politiikkakin kaipaisi ilmeen kohotusta!

Hatuissa on myös taikaa, ja taikurit ovatkin vedelleet hatuistaan jos jonkinmoista eläinkunnan edustajaa.

Hatusta vetely on myös maailmanpolitiikassa hyvinkin ajankohtaista. Johtavat poliitikot näyttävät nauttivan yleisön yllättämisestä enemmän kuin yhteisen hyvän edistämisestä.

Mutta ei anneta pöljien pilata hatun mainetta. Hatut ovat selvinneet vuosituhannelta toiselle. Jo muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät päähineitä: kypäriä ja lakkeja, jotka kertoivat kantajansa asemasta.

Keskiajalla hatusta tuli statussymboli: rikkailla oli koristeellisemmat ja korkeammat, alemmilla luokilla yksinkertaisemmat.

Kun vauhtiin päästiin, mukavuus ja käytännöllisyys unohdettiin. Esimerkiksi Ranskan kuningattaresta Marie Antoinettesta muistetaan monen muun erikoisuuden ohella hatut: niitä koristivat suuret sulat, joskus kokonaiset laivat. Mutta kun lokakuussa 1793 juhlat olivat ohi, kuningatar asteli mestattavaksi yksinkertainen myssy päässään.

Palataan nykypolitiikkaan. Jos haluamme välttää ruotsalaisten hattujen historiallista painolastia ja Marie Antoinetten tuhlailevaa hattupolitiikkaa, otetaankin nimeksi neutraalimpi vaihtoehto: lakit.

Toki amerikkalainen Maga-porukka on lippiksineen tuhrinut kelpo päähineen mainetta, mutta ovat lakit yhtä kaikki vetovoimaisia: muodikkaita, nuorekkaita ja hattuja rennompia. Ja eivätkö lakit sopisi erityisen hyvin lakien säätäjille, että työnkuva selviäisi jo nimestä. Löytyyhän siitä sana laki.