Anteeksi, ostin kengät – miksi siitä pitäisi potea syyllisyyttä?

En ole ostanut uusia vaatteita tai kenkiä kokonaiseen vuoteen, kertoi tunnettu vaikuttaja sosiaalisessa mediassa.

Toinen tunnusti retkahtaneensa: hän osti parin kenkiä, mistä seurasi morkkis.

Mistä näissä tunnustuksissa on kyse?

Nostetaanko niissä omaa häntää ja syyllistetään tuhlareita – vai yrittääkö pieni ihminen vaikuttaa siihen, että elämä maapallolla olisi mahdollista tulevaisuudessakin? Kun kulutuksen vähentäminen sitten onnistuu, siitä iloitaan julkisesti itsekseen.

On hienoa, jos ihminen kehittyy kuluttajana ja jalostuu kansalaisena. Muoti-ihmisenä tosin ihmettelen, miksi ostolakot tuntuvat kohdistuvan erityisesti vaatteisiin ja asusteisiin? Harva kun ruoskii itseään julkisesti vaikkapa siitä, että on mennyt hankkimaan uuden kännykän, katumaasturin, kakkosasunnon tai vuorikiipeilymatkan.

Tai uuden tyylikkään retkikirveen! Eräs tuttu retkeilyä harrastava tutkija sanoi pilke silmäkulmassa, ettei kai kukaan voi paheksua design-kirvestä. Jos joku haluaa retkeillä tyylillä, sitä ei sovi arvostella, sillä samoilu ei ole pinnallista hössötystä – vaan vie ihmisen lähemmäs luontoa.

Kuluttaminen tuntuu olevan hyväksyttävää eikä sitä tarvitse pyydellä anteeksi, jos se palvelee niin sanotusti syvällisempää tai korkeampaa päämäärää – vaikkei kyseistä tuotetta välttämättä tarvitsisikaan. Kelpaisihan siellä metsälenkillä lainakirveskin, tai perintöpuukko.

Enkä muuten ole nähnyt tunnustuksia siitäkään, jos joku on ostanut lemmikkikoiran tai -kissan. Koiramme-lehden mukaan seurakoira on omalla tavallaan luksustuote, ja sen hiilijalanjälki on merkittävä.

Ei totisesti ole helppoa olla kuluttaja. Ei varsinkaan, kun pelin oikeasti ratkaisevia suurvaltoja ei enää näytä kiinnostavan kuin oma napa: Yhdysvallat, Venäjä ja Intia vähät välittävät ilmastotalkoista. Siispä mitä merkitystä on yhdellä suomalaisella, joka jättää hankkimatta kengät tai koiran?

Voiko elämästä ylipäätään enää nauttia ilman huonoa omaatuntoa?

Kysyin neuvoa professorikollegoiltani, jotka ovat erikoistuneet vastuulliseen bisnekseen. Heidän vastauksensa on, että kuluttaa voi, kunhan ei tilaa roskaa Kiinasta vaan hankkii vastuullisesti tuotettuja laadukkaita tuotteita ja tekee harkittuja hankintoja. Ja sitten vielä kierrättää nekin.

Siispä sinä kenkäparin ostaja: tunnustuksesi on kuultu. Älä sure retkahdusta vaan nauti tennareista. Jos ne tuottavat sinulle iloa ja käytät niitä pitkään, syntisi on hyvitetty!

Toki kohtuus kaikessa: tennareissa, sylikoirien lukumäärässä ja retkeilyvarusteiden hankinnassa – mielellään myös morkkisten mittakaavassa.