Sunrise Avenuen lopetettua Samu Haber on ehtinyt viettää enemmän aikaa kotona.
"Parasta on, kun saan herätä kotona omassa sängyssäni. En ole aamuihminen, mutta herään aina kello 8.40 ja pidän kiinni päivärytmistä.
Aamurutiinini on hortoileva hammaspesu, peiliin moikkaus, kahvi, Hesari ja iso lasillinen vettä vitamiiniporeen kera.
En syö aamulla mitään. Se on ollut aina tyylini, ja energiaa riittää silti."
"Harrastan liikuntaa terveys edellä, sillä haluan jaksaa työssäni. Kuntosalilla käyminen tai lenkkeily ei ole kuitenkaan koskaan innostanut minua.
Viisi vuotta sitten löysin kamppailulajit Tomi Björckin kautta, ja nyt käyn treeneissä kuutena päivänä viikossa. Taekwondo inspiroi myös mieltä, ja lajista olen saanut sekä hyviä ystäviä että uutta sisältöä elämääni.
Joulukuussa tavoittelen mustaa vyötä, ja jonakin päivänä aion saavuttaa neljännen tason mustan vyön."
"Treenien jälkeen on ensimmäisen aterian aika. En kokkaa itse, vaan tilaan ruokaa studiolle tai käyn Helsingin keskustan lounaspaikoissa. Syön mitä mieli tekee, mutta liian raskas lounas saa minut uniseksi.
Sooloartistina teen edelleen studiolla musiikkia samojen ihmisten kanssa kuin Sunrise Avenuen aikaan. Suurin muutos on se, että saan olla enemmän kotona.
On ollut huikeaa kokea elämäni ensimmäinen kotimainen festarikesä ja kiertää Euroopan sijasta suomalaisia paikkakuntia. Kesän suunnitelmat tosin muuttuivat osittain, kun polvestani repesi heinäkuun alussa kierukka Jiu-Jitsu treeneissä. Tunsin heti, että nyt meni jotain rikki.
Polvi leikattiin heti seuraavana päivänä ja Ruisrockin päälavalla piti olla jo vajaan vuorokauden kuluttua. Sinä viikonloppuna oli kaksi festarikeikkaa, ja kivusta huolimatta pystyin esiintymään yllättävän hyvin. Välispiikit olivat varmasti välillä vähän sekavia!
Tuon viikonlopun jälkeen sairastuin rajuun influenssaan viideksi viikoksi, ja yksi festariviikonloppu peruuntui kuumeen takia.
Elokuun puolivälissä olo alkaa olla taas normaali ja polvikin toipuu hyvää vauhtia. Koko heinäkuu meni käytännössä sängyn ja sohvan pohjalla koipi jäykkänä ja influenssassa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kesä jatkuu yhä ja moottoripyörälläkin uskaltaa taas ajaa.
Polven kuntoutus kestää vielä muutaman viikon ennen kuin saan taas treenata kamppailulajeja kunnolla, mutta sehän maistuu vaan paremmalta pienen tauon jälkeen."
"Töiden jälkeen uin ja saunon. Valmentajani tutustutti minut avantouintiin, ja siitä on tullut minulle hyvänlaatuinen addiktio. Käyn meressä lähes päivittäin ympäri vuoden.
Olen kuullut, että saunapaikassa ollaan huolestuneita, jos minua ei ole näkynyt muutamaan päivään. Kaveriporukkani saunaseurassa tavoitellaan kamppailulajeista tuttuja dan-arvoja eli vyöasteita avantouinnissa."
"Illalla pesen treenipuvun ja käyn läpi työhön liittyviä asioita. Syön jotain vatsaa täyttävää, kuten pastaa tai sushia.
Nautin yön kaihoisista hetkistä, ja venytän nukkumaanmenoa.
Puolen yön aikaan raitiovaunujen kolina loppuu, kaupungin syke hidastuu ja energia on rauhallista. Nautin yön kaihoisista, hiljaisista hetkistä ja venytän nukkumaanmenoa.
Isojen konserttien alla nukun huonosti. Rutiiniksi muodostunut venyttely auttaa rentouttamaan kehoa ja nukahtamaan.
Olisi siistiä olla superihminen, joka käy 10 kilometrin lenkillä kello 5.30, mutta yön hetki on minulle tärkeämpi. Silloin olen salakavalasti luova. Minulla on flyygeli olohuoneessa, mutta vanhassa kivitalossa äänet eivät kuulu muihin asuntoihin – tai näin naapurit ovat minulle kertoneet."
Uusimmat jutut sähköpostiisi
