Suomalaiset eivät ole sellaisia kuin kuvittelevat, sanoo Maxim Fedorov
Suomalaisten kansanluonteesta hoetaan usein yhtä myyttiä. Toimittaja Maxim Fedorov ei allekirjoita.
Maxim Fedorov ihmettelee kirjassaan muun muassa suomalaisten urheiluhulluutta sekä kykyä jonottaa yhteisöllisesti. Jos et ole koskaan jonottanut ämpäriä, oletko edes elänyt?
Suomalaisia tunnetusti kiinnostaa, mitä heistä ajatellaan. Mitkä asiat suomalaisuudessa kummastuttavat jo 20 vuotta maassa asunutta toimittaja Maxim Fedorovia?
Ainakin tietynlainen ristiriitaisuus, Fedorov vastaa. Esimerkiksi yksi nurinkurinen asia on, että Suomessa arvostetaan todella paljon kotimaista ruokaa.
”Mutta sitten tyypillisiksi kotimaisiksi ruoiksi ja juomiksi päätyvät kahvi ja riisipiirakka, joiden ainesosat eivät todellakaan ole Suomesta.”
Suomalaiset vaikuttavat myös arvostavan omaa tyypillistä, ehkä hieman ujoa ja vähäpuheista luonnettaan, Maxim Fedorov kuvailee. Samalla ollaan kuitenkin kateellisia etelän kansoille, jotka ovat avoimia ja "liian puheliaita".
Samaan hengenvetoon Fedorov toteaa, että hänen mielestään suomalaiset eivät edes ole ujoa ja vähäpuheista kansaa.
”Omaan makuuni suomalaiset saattavat joskus olla jopa liian sosiaalisia.”
Maahanmuuttajalla voi mennä asiat myös hyvin
Moni suomalainen tietää Ylen Ukrainan-kirjeenvaihtajan Maxim Fedorovin televisiosta, jossa hän raportoi Ukrainan tapahtumista. Fedorov on puoliksi ukrainalainen, mutta kasvanut Pietarissa.
Viime vuosien aikana Fedorov on kerännyt huomiota myös kirjoittamillaan yhteiskunnallisilla kirjoilla, joissa sivutaan usein Suomea – yleensä pilke silmäkulmassa.
Uusin kirja Suomi: ylipitkä oppimäärä (Docendo) ilmestyy elokuun lopussa. Siinä Fedorov muun muassa kertoo asioista, joista hän on suomalaisten kanssa eri mieltä, sekä omasta tarinastaan Suomessa.
”Ensimmäinen kirja oli tavallaan minun Ukrainani ja uusin kirja on minun Suomeni. Samalla kirja heijastaa sekä henkilökohtaista kokemustani Suomesta että jossain määrin myös maahanmuuttajan polkua”, Fedorov kertoo.
Fedorov muutti Suomeen vuonna 2006 opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja oppi puhumaan erittäin hyvää suomea. Hän on huomannut, että maahanmuuttajakirjallisuudessa on usein draamaa, tragediaa ja hankaluutta sopeutua ympäristöön.
”Haluaisin tarjota myös päinvastaisen tarinan, jossa kaikki on sujunut hyvin.”
Suomalaisten ei pitäisi vähätellä Suomea
Fedorov on matkustanut paljon ympäri Suomea puhumassa kirjoistaan. Hän tuntee pikkupaikkakunnat paremmin kuin moni syntyperäinen suomalainen. Fedorovin mielestä Suomessa on paljon nähtävää ja esimerkiksi pienet paikallismuseot voivat olla hyvin kiinnostavia: Suomesta löytyy legomuseo – katso myös muut yllättävät kohteet
Hän on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että moni suomalainen sortuu vähättelemään Suomea:
”Ympäri Suomea olen törmännyt sellaiseen alemmuuskompleksiin, jossa todetaan, että me olemme vain tällainen syrjäinen kansa tai että me asumme jossain pienessä paikassa, missä ei ole mitään nähtävää.”
Silloin olisi hyvä muistaa, että osa innostuu pienistäkin paikoista ja asioista. Aina ei tarvitsi verrata muihin. Suomalaiset ovat arvokkaita itsessään, Fedorov sanoo.
”Ja vaikka tavallaan itse olen kirjoittanut kirjan, joka osittain kertoo minun tulkinnastani Suomesta, suomalaiset ovat arvokkaita riippumatta siitä, mitä mieltä minä tai joku muu on heistä.”
Oma tunne suomalaisuudesta on vahvistunut
Kun Fedorovilta kysyy, mikä suomalaisissa on parasta, hän vastaa epäröimättä: maanläheisyys.
”Sellainen maalaisjärki. Vaikka Suomessa on tapana puhua, että taas sääntö-Suomi iskee, valtion byrokratiassa Suomi on hyvin kehittynyt, jos vertaa esimerkiksi Saksaan.”
Ulkosuomalaisuus Ukrainassa ollessa on helppoa. Kaikki Suomi-asiat hoituvat helposti etänä, Fedorov luettelee.
Se, että Fedorov on viettänyt pitkiä aikoja Ukrainassa, on vaikuttanut myös siihen, miten hän kokee oman suomalaisuutensa.
”Oma kuuluvuuteni ja kuulumiseni suomalaiseen yhteiskuntaan on vahvistunut ja syventynyt. Suomesta ja suomalaisuudesta on tullut olennainen, jopa tärkein osa minun identiteettiäni.”
Fedorov on huomannut, että hänen suhtaudutaan välillä Suomessa kahtiajakoisesti. Moni unohtaa, että hän ei ole kasvanut Suomessa, koska hän puhuu kieltä erinomaisesti.
”Toiset taas epäilevät lojaalisuutta Suomea kohtaan. Yritetään esimerkiksi etsiä aksenttia puheesta.”
Fedorov pohtii, että Suomessa kasvanut ulkomaalaistaustainen ei ole julkisissa töissä enää poikkeus, mutta aikuisiällä Suomeen muuttanut ehkä on.
Fiksu huumori aiheuttaa ihastusta
On myös yksi asia, josta Fedorov Suomessa aivan erityisesti pitää: huumori.
”Suomalaiset osaavat nauraa itselleen. Ihan kaikki suomalainen huumori ei toki iske minuun, kuten vaikka Kummeli, josta aika on ajanut ohi.”
Mutta esimerkiksi Siskonpeti, Noin viikon uutiset ja Ihmisten puolue ovat sellaisia suomalaisia huumoriohjelmia, joiden katsomisesta Fedorov on todella nauttinut. Hänen mielestään suomalainen huumori loistaa nimenomaan yhteiskunnallisessa satiirissa.
”Putouksen kaltainen klovneria ei mielestäni oikein istu Suomeen. Sen sijaan suomalaiset ovat todella vahvoja fiksussa huumorissa”, Fedorov sanoo.
Myös naisten osallisuus huumorikenttään on iso ero verrattuna moneen muuhun maahan, Fedorov lisää.
Hän kokee, että suomalainen huumori on vaikuttanut myös hänen huumoriinsa. Helsingin Sanomissa Fedorovin sanomisia kuvailtiin niin, ettei niistä aina ole varma, onko hän vakavissaan vai ei.
”Mielestäni kirjassanikin olen uskollinen tälle tyylille, jonka olen oppinut suomalaisilta.”
