Suomalaiset rakastavat retrokarkkeja, mutta mitä uutta on tulossa?

Harvoin sitä miettii, miten maailmanpolitiikka on vaikuttanut omaan karkkipussiin.

Suomalainen makeiskulttuuri saattaisi kuitenkin olla hyvin erilainen, mikäli Kreikan taloustilanne ei olisi ollut surkeassa jamassa vuonna 1915, tai maailmansodasta ei olisi seurannut Suomessa sokerin säännöstelyä.

Vuonna 1915 kreikkalaisveljekset Jean ja Michael Karavokyros lähtivät pieneltä kotisaareltaan paremman elämän perään Pietariin. Isoäiti antoi pojille matkaan suvun halvareseptin.

Venäjällä teini-ikäiset Karavokyrokset päätyivät töihin halvatehtaaseen ja oppivat seesaminsiemenistä ja sokereista valmistettavan makeisen teollisen valmistuksen ja tekniikan. Vallankumousten myötä olosuhteet Pietarissa romahtivat, ja kreikkalaisveljekset jatkoivat matkaansa. Suomeen he saapuivat samalla laivalla kuin italialaiset Magin veljekset, jotka sittemmin perustivat Helsingin jäätelötehtaan.

Jean ja Michael Karavokyros asettuivat Helsinkiin. He havaitsivat kaupungissa markkinaraon halvalle, sillä Helsingissä oli paljon siirtomaatavarakauppoja sekä venäläistaustaisia asukkaita, joille halva oli herkkuna tuttu. Ulkopuolisen rahoituksen avulla veljekset perustivat Kruununhakaan halvaa valmistavan tehtaan. Kolmen vuoden päästä Karavokyrokset perustivat oman yrityksen, Oy Itämainen Halvatehdas Ab:n, vuonna 1931.

Halva meni hyvin kaupaksi, kunnes maailmansota alkoi. Raaka-aineiden säännöstely pakotti Karavokyrokset miettimään, mitä muuta voisi valmistaa, kun halvan valmistukseen ei ollut riittävästi sokeria saatavilla.

”Periaatteessahan halva on makeinen kreikkalaisille”, kertoo Halvan nykyinen toimitusjohtaja, isosetänsä kaima Jean Karavokyros.

”Isoisälleni ja tämän veljelle oli varsin luontevaa ajautua makeisvalmistukseen”, toimitusjohtaja sanoo.

”Ensin valmistettiin kovia karkkeja, kuten erilaisia tikkareita. Lakritsia alettiin valmistaa 50-luvulla.”

Vuonna 1956 Helsingin Pitäjänmäkeen valmistui oma makeistehdas. Samalla yrityksen nimi muuttui Oy Halva Ab:ksi.

Tuhansia kiloja lakritsia

Kolmannen sukupolven Karavokyroksen työpaikalla Helsingin Pitäjämäessä tuoksuu herkulliselta. Tänäänkin makeistehtaassa valmistuu lakritsaa tuhansia kiloja, aivan kuten joka päivä.

Erilaisten ja -väristen lakujen ja halvan lisäksi tehdasrakennuksen uumenissa valmistuu myös muita karkkeja, kuten salmiakkia, marmeladia ja niitä vanhoja autoja, jotka löivät itsensä läpi jo 1970-luvulla. Nykyäänkin vanhoja autoja valmistuu joka vuosi miljoonia kappaleita.

Makeisia ei valmisteta ainoastaan kotimaahan. Liki 40 prosenttia Halvan tuotannosta suuntautuu ulkomaille. Jutuntekopäivänä upouudella pakkauslinjastolla robotti pakkaa stevialla maustettua lakritsia kohti Australiaa.

Tänä vuonna Halva valittiinkin maailman parhaaksi lakritsinvalmistajaksi. Valinnan teki brittiläinen lifestyle-julkaisu Luxlife, joka palkitsee vuosittain ruoka- ja juoma-alan osaajia ympäri maailman.

Kahden tekniikan laku

Maailman paras lakritsinvalmistaja ei valmista tuotetta vain yhdellä tavalla.

Kun herkuttelee perinteisellä, Wanhan ajan lakulla, herkuttelee hitaasti lakritsisiirapista, lakritsiuutteesta ja vehnäjauhosta keitetyllä makeisella, joka on ensin saanut keittyä useita tunteja kattilassa. Perinteinen lakritsa on vielä valmistuessaankin ”kesken”, sillä se tupsahtaa valmistuslinjalta ulos ruskean värisenä.

”Valmistuksesta menee vielä pari kolme viikkoa, ennen kuin perinteinen laku on myyntikelpoista. Lakritsan täytyy antaa rauhassa kuivua ja aromin asettua”, kertoo Jean Karavokyros omasta suosikkimakeisestaan.

Moderni tekniikka valmistaa samoista raaka-aineista lakritsia on niin sanottu jatkuvatoimintainen valmistus, jossa lakritsimassaa keitetään nopeasti. Se on valmista noin puolessa tunnissa.

Valmistustapa vaikuttaa mustan herkun koostumukseen.

”Jatkuvatoiminteisella tekniikalla tehty laku on perinteistä sitkeämpää”, toimitusjohtaja kertoo.

”Esimerkiksi lakumatot valmistetaan tällä uudemmalla tekniikalla”, hän paljastaa marssittaessaan valokuvaajaa ja toimittajaa ympäri viisikerroksista tehdasta.

Näemme muun muassa monikymmenmetrisen linjan, jossa lakritsimassaa puristetaan, muotoillaan, jäähdytetään ja paloitellaan.

Kotimainen mutta kansainvälinen

Suomalaiset suosivat perinteistä, pehmeää lakua. Vientiin taas päätyy enemmän sitkasta, jatkuvatoiminteisella tekniikalla valmistettua lakritsaa.

Samaan aikaan, kun lakulinja valmistaa lakritsaa, muilta linjoilta syntyy toisia makeisia. Salmiakkiakin valmistuu päivittäin monta tuhatta kiloa. Salmiakilla ei maailmalla ole laajaa kysyntää. Salmiakki maistuu maailmalla melko rajallisesti, sitä Halva vie lähinnä Pohjoismaihin, Pohjois-Saksaan ja Hollantiin.

Herkästi ajatellaan, että lakritsikin olisi vain pohjoismainen herkku. Mutta tavallisella lakulla on yllättävän isot markkinat:

”Musta, makea lakritsi, sen kanssa voidaan puhua paristakymmenestä maasta”, Jean Karavokyros toteaa.

Lakritsan uskotaan syntyneen Isossa-Britanniassa noin 1760-luvulla. Apteekkari George Dunhill kehitti makeisen vahingossa yrittäessään kehittää uudenlaista lääkettä. Yhä edelleen briteissä syödään paljon lakritsaa, ja britit ovat levittäneet herkun ilosanomaa niin Australiaan kuin Etelä-Afrikkaan.

”Kukaan ei oikein osaa selittää, miksi juuri Suomeen on syntynyt paljon lakritsinvalmistusta, miksi laku on täällä niin suosittu ja tunnettu”, perheyrityksen johtaja sanoo.

Popcornista kirsikkaan

Halvan tehtaalla on ehditty vuosikymmenten aikana valmistaa monenlaisia herkkuja mehusta alkaen. 1980-luvulla valikoimissa oli jopa popcornia. Kymmenisen vuotta sitten lakritsaa valmistettiin myös heinäsirkoista, kun Suomeen levisi sirkkavillitys.

Tuotannon ydin on rakentunut kuitenkin vahvasti lakritsan ja salmiakin ympärille. On kehitetty täytelakritsia, värilakritsia ja suklaalla kuorrutettua lakua.

Vaikka tutut ja turvalliset lakritsimaut ovat niitä, joihin asiakkaat aina palaavat, Halvalla tehdään jatkuvaa tuotekehitystä ja kehitetään uusia makuja. Joulun aikaan myynnissä on piparin ja glögin makuisia lakuja. Erityisesti vientituotteeksi on kehitetty mangon ja kirsikan makuisia lakuja.

”Meillä on tulossa uusina makuina tiramisu ja omenapiirakka”, toimitusjohtaja paljastamaan vuoden 2025 loppupuolen näkymistä.

Hän tietää, että suomalaiset ostavat entistä enemmän irtomakeisia. Karkeilta kaivataan vegaanisuutta ja gluteenittomuutta. Samat valtatrendit, kuten terveellisyyden vaatimus, vaikuttavat karkkibisneksessä kuten muussakin elintarviketuotannossa.

”Sokerittomia tuotteita on valikoimissa ollut vaikka kuinka kauan, mutta uskon, että kaikenlaiset terveellisemmät ratkaisut nostavat hiljalleen päätään”, Karavokyros tuumaa.

Uusia tuoteideoita ei keksitä pelkästään Halvan tuotekehitysryhmässä. Asiakaspalautetta saadaan viikoittain: miksi jotain tuotetta ei enää valmisteta, tai onko tietty lapsuuden herkkukarkki palautettavissa valikoimiin.

Kuluttajien palautteen perusteella on esimerkiksi lakunappi tuotu hieman uudistettuna takaisin valikoimiin, ja aiemmin vain irtokarkkeina myytyjä laku- ja salmiakkipommeja löytyy nykyään myös Pommix-pusseissa.

”Aina ei tarvitse tuoda markkinoille uutta tuotetta”, Jean Karavokyros naurahtaa.

Retromakeisilla on selkeää kysyntää. Halvan tehtaalla katse käännetään vanhoihin tuotelistauksiin ja mietitään, onko vuosikymmenten saatossa valmistettu jotain sellaista, joka voisi toimia juuri nyt. Ja ideoita riittää poimittavaksi historiastakin – täyttäähän Oy Halva Ab täydet sata vuotta tuota pikaa, vuonna 2031.