Tästä syystä Hannele Lampela luopui siivouspäivistä kokonaan
Hannele Lampela muuttui huithapelista siivousosaajaksi.
Hannele Lampela on lastenkirjailija, jonka tuorein kirja on nimeltään Prinsessa pikkiriikki ja kakkakeijun siivousyllätys. Lampela oli kirjan päähenkilön tavoin lapsi, joka ei välittänyt siivouksesta. Nykyään hän pitää siivoamisesta, kunhan saa tehdä sitä omilla ehdoillaan.
Kun loviisalainen kirjailija Hannele Lampela oli nuori, siivoaminen ei kiinnostanut häntä lainkaan. Vanhemmat joutuivat suitsimaan rämäpäistä jälkeläistään.
”He lukitsivat oman huoneeni oven päiväksi, jotta se pysyisi siistinä. Sain käydä huoneessani vain nukkumassa”, Hannele muistelee ja nauraa.
Nuorena aikuisena sotkuinen sinkkukoti ei häirinnyt Hannelea lainkaan.
Nykyään hän on kahden lapsen äiti ja ja koti pysyy jo pääasiallisesti järjestyksessä. Se on vaatinut muutosta.
Vielä joitakin vuosia sitten perheen sotkujen raivaaminen sai Hannelen hermoromahduksen partaalle. Lasten syntymien jälkeen hän tajusi, ettei ole enää vastuussa vain omista sotkuista. Kotona pyöri kaksi ihmistainta, jotka sotkivat sitä mukaa, kun Hannele ja hänen puolisonsa saivat siivottua.
Lapsiperheessä sotkut ärsyttivät niin, että Hannele huomasi olevansa usein kiukkuinen. Perheenäiti kyllä siivosi, mutta sellaisella vimmalla, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, miten vähän hän siitä nautti.
“Huomasin, että olen koko ajan ärtynyt, että pitää siivota ja suorittaa. Tajusin, että jatkuva ärtymys ei vie minua mihinkään”, hän sanoo. Lue myös: Nukutko huonosti? Yllättävä kikka menneisyydestä voi auttaa
Näin Hannelesta tuli siivouksen rakastaja
Nykyään Hannelen isosta omakotitalosta kuuluu toisinaan siivoushetkinäkin hyväntuulista naureskelua. Podcast pyörii taustalla, kun kotia laitetaan järjestykseen, joko yksin tai yhdessä aviomiehen ja siivouksesta pitävän kuopuksen kanssa.
Hannelen muutos siivouksen inhoajasta siivouksen rakastajaksi vaatii paljon pään sisäistä työtä.
Muutoksessa auttoi etenkin yksi oivallus. Hannele ei enää pidä pakkopullaksi muodostuneita siivouspäiviä, vaan siivoaa vain silloin kun haluaa ja rytmillä, joka on itselle paras.
”Jos en saa itse määrittää sitä, milloin pitää siivota, tulen tosi ärtyisäksi.”
Suursiivouksen sijaan hän pilkkoo siivouksen pienempiin osiin. Inhoamansa työt, kuten imuroinnin, hän ulkoistaa miehelleen.
Hannele uskoo, että vastenmielisyys pitkäkestoisilta tai tylsiltä tuntuvia töitä kohtaa kumpuaa osittain hänen ADHD-diagnoosistaan.
”Jos en saa itse määrittää sitä, milloin pitää siivota, tulen tosi ärtyisäksi.”
Kirjailija arvelee, että siivoamisen nostattamat huonot tunteet kumpuavat Hannelen sisältä nousevasta ajatuksesta, että hyvän äidin tai naisen kodin tulee olla tiptop.
Ajatukset ihmetyttävät häntä itseäänkin, mutta samalla Hannele tiedostaa, että kyse on yhteiskunnan roolimalleista. Hän kertoo olevansa onnekas, sillä heidän kotonaan kotityöt jakautuvat aviomiehen kanssa melko tasan.
Tilastojen mukaan tämä on kuitenkin harvinaisuus. Esimerkiksi parisuhteessa elävät alle kouluikäisten lasten äidit käyttävät edelleen kotitöihin enemmän aikaa kuin miehet.
Siistein ei saa määritellä kodin siivoustasoa
Toukokuussa Hannele julkaisee jälleen uuden lastenkirjan. Prinsessa Pikkiriikki -lastenkirjasarjaa on myyty Suomessa yli 700 000 kappaletta.
Tuoreessa Prinsessa Pikkiriikki ja Kakkakeijun siivousyllätys -kirjassa on teema, joka kumpuaa omasta elämästä. Kuulostaa nimittäin jokseenkin tutulta, että päähenkilö Pikkiriikin mielestä sotkunkin keskellä voi elää.
Kirjassa Pikkiriikin isä keksii kuitenkin oman jännittävän siivousjuonensa, ja tuloksena on kaikkia miellyttävä kompromissi.
Kompromisseille on paikkansa myös tosielämässä, Hannele muistuttaa.
Etenkin perheissä, joissa on useampia ihmisiä, kodin siivoustaso määritellään usein sen perheenjäsenen mukaan, joka on siivoamisesta tarkin. Ei ole tavatonta, että yksi perheenjäsenistä kulkee kodissa närkästyneenä ja valittaa muiden tekemistä sotkuista.
”Lapsille tärkeintä on, että asiat tapahtuvat niin, ettei niitä oikein edes huomaa.”
Hannele kannustaa siisteintä laskemaan hieman tasoaan ja muita tulemaan vastaavasti vastaan nostamalla siivoustasoaan. Näin syntyy kaikkia miellyttävä kompromissi.
Rennompi suhtautuminen kodinhoitoon voi antaa onnistumisia myös lastenkasvatuksessa. Kun lapset eivät saa mallia vanhemmasta, joka siivoaa vain vihaisena, kotitöistä voi tulla mielekkäämpää myös lapselle.
Hannele uskoo, että lapset oppivat siivoamaan, kun se on mukavaa, helppoa ja jokapäiväinen rutiini.
”Lapsille tärkeintä on, että asiat tapahtuvat niin, ettei niitä oikein edes huomaa.”
Näin saat lapsen siivoamaan:
Sijoita koreja käteviin paikkoihin niin, että lapsen on helppo pudottaa niihin. Aseta ne korkeudelle, johon lapsi ylettyy helposti.
Luo rutiinit. Siivoamisesta tulee tehdä samanlainen rutiini kuin hampaidenpesusta.
Palkitse, kun lapsi hoitaa osuutensa hyvin.
Uusimmat jutut sähköpostiisi