Täydellisen hiljaista! Tommi Mannisen kakkoskoti Lapin syrjäkylässä
Kyläilimme Tommi Mannisen luona Sodankylässä. Siellä oli maisemat kuin Lapin matkailumainoksesta – ja talossa yllättävä sisustus!
Nyt kyläillään!
Tässä sarjassa kyläilemme kiinnostavien suomalaisten luona.
Lähimpään kauppaan 70 kilometriä ja isommalle maantielle 20.
Moni sanoisi Tommi Mannisen kodin sijaitsevan keskellä ei mitään, mutta hänelle täällä on kaikki tarvittava.
Auratut kulkutiet halkovat koskemattomia lumihankia, pakkanen on kuurannut pihapiirin rakennusten pinnat huurteisiksi ja ikkunat täyteen jääkukkia. Kaksi poroa seisoo tykkylumesta notkuvien puiden alla. Valkoisenaan hohtava maisema on kuin Lapin matkailumainoksesta, mutta tänne eivät turistit löydä. Eivät edes eksymällä. Tommi Mannisen syntymäkoti Sodankylässä sijaitsee pienessä lappilaisessa järvikylässä, jossa poroja on satakertaisesti asukkaisiin verrattuna.
Tommi Mannisen sukutilalla on harjoitettu poro- ja karjataloutta yli sadan vuoden ajan.
Mediayrittäjä ja somevaikuttaja Tommi Manninen syntyi täällä, mutta muutti kolmevuotiaana vanhempien eron jälkeen Etelä-Suomeen äitinsä ja veljensä kanssa. Siellä hän kävi koulut ja aloitti uransa media-alalla. Moni muistaa hänet YleX:n sanavalmiina videojuontajana tai suomalaisena, joka osallistui Australian Selviytyjät-sarjan kilpailuun. Parhaillaan Tommin ruoka-aiheiset videot tavoittavat sosiaalisessa mediassa miljoonia katsojia ympäri maailmaa.
Yrittäjyys on mahdollistanut Tommille ja hänen vaimolleen Veeralle osa-aikaisen asumisen Lapissa. He viettävät nyt toista talveaan Sodankylässä, Tommin lapsuudenkodissa. Side pohjoiseen on ollut vahva läpi elämän.
”Olen aina käynyt Lapissa rauhoittumassa. Muutama vuosi sitten heräsi ajatus, että täältä käsin voisikin käydä Etelä-Suomessa, eikä toisinpäin. Lopulta vaimo innosti meidät lähtemään”, Tommi kertoo.
Koti kuin aikakone menneeseen
Lapin-kodissa aika tuntuu pysähtyneen. Matalakattoisessa tuvassa on 1970-lukulainen parkettia jäljittelevä muovimatto, kaappikello, sekalainen kokoelma laseja ja koriste-esineitä vitriinissä, arkkupakastin, C-kasettisoitin ja nahkasohvat. Sisustus on verhoja myöten sama kuin Tommin lapsuudessa 1990-luvulla.
Arkkupakastimen päältä hän hyppäsi kuin Peter Pan Kapteeni Koukun laivan lankulta. Viimeinen hyppy päättyi siihen, että Tommi puraisi kielensä pään poikki. Siitä seurasi kymmenen vuoden ärrävika ja puheterapia.
Manniset asuttavat talon alakertaa, jossa on noin 60 neliötä. Ulkoeteisestä johtaa lähes pystysuorat portaat toiseen kerrokseen, joka toimii nykyään kylmänä varastotilana. Punainen leikkisä naulakko muistuttaa ajasta, jolloin yläkerrassa oli Tommin ja hänen isoveljensä huone.
Tommi Manninen on intohimoinen jalkapallofani. Suosikkiseuran otelut eivät jää katsomatta Lapissakaan. Pahkapöytä on Tommin isän tekemä. Seinällä on Tommin ja hänen isoveljensä lapsuuden kuva.
Tommi ja Veera eivät halunneet muuttaa talon sisustusta. Samalla tontilla asuva Tommin setä oli varautunut tyhjentämään talon, mutta Manniset kieltäytyivät. Tavarat ja tyyli kuuluvat taloon ja sen historiaan. Tommi ja Veera hankkivat vain muutaman lisämaton kylmille lattioille ja päiväpeitteen parisänkyyn. Sen ruusukuviointi sopii yhteen tuvan ruokapöydän kerniliinan kanssa.
Saman pöydän ääressä on myös Tommin työpiste. Siellä hoituvat muun muassa videoiden editointi, käsikirjoitukset ja palaverit.
Yksi pöytäryhmän tuolin jaloista pettää yhä, vaikka Veera on sen kertaalleen liimannut.
Työtiloiksi voisi kutsua myös lähimetsän nuotiopaikkaa, jossa Tommi valmistaa ja kuvaa ruoanlaittoa luonnon keskellä. Lohikeittoa tai runebergintorttuja valmistuu avotulella 30 asteen pakkasella. Eräoppaaksikin kouluttautuneen Tommin metsäravintolan paras asiakas on hänen setänsä, ja Tommin videoiden myötä poromiehen ruokavalioon ovat ilmestyneet muun muassa japanilaiset kaaliletut.
”Kyllä se maistui”, Tommi naurahtaa ja kertoo kokkailujensa tuoneen sedän lautaselle ensimmäistä kertaa myös bataattia.
Syttyy yhdellä tikulla.
Tuvan sydän on iso leivinuuni, jota ystävät kutsuvat Mordoriksi. Se lämmittää asuintilat ja sen päällä kuivatetaan hikiset hiihtovaatteet.
”Syttyy yhdellä tikulla”, Tommi kehuu.
Leivinuunin päällä roikkuu teeren, tai jonkin muun latvalinnun siipipari. Takkahuoneen seinällä komeilevat sekä hirven että poron sarvet.
Tommin ja Veeran vajaan vuoden ikäinen esikoinen seisoo koivun pahkasta tehdyn pöydän reunaa vasten. Kaksi pientä hammasta järsii sen kiiltävää pintaa. Pöydän on tehnyt Tommin isä 90-luvulla.
Tuvan leivinuuni pitää asuintiloja lämpimänä. Lapsena Tommi istui leivinuunin lämpimällä pankolla lukemassa sarjakuvia.
Sodalta säästynyt talo
”Pieneksi puoleksi” kutsuttu talo on täynnä Tommin isänpuoleisen suvun historiaa. Isoisoisä rakensi talon 1930-luvulla aiemman, suuremman talon viereen. Tilalla on siitä lähtien asunut saman suvun jäseniä, ja karjanhoito sekä porotalous ovat jatkuneet sukupolvelta toiselle.
Tommin synnyin kodin kaltaisia, vanhoja puutaloja on säilynyt Lapissa vain vähän. Lapin sodan aikana, talvella 1944–1945 suomalaisten karkottamat saksalaisjoukot tuhosivat suurimman osan Pohjois-Suomen rakennuskannasta.
Miksi juuri nämä talot säilyivät, sitä ei tiedetä. Tommi kertoo pilke silmäkulmassa tarinan maantien varressa olleesta saksankielisestä kyltistä, jossa luki kylän olevan jo poltettu.
Keittössä näkyy Tommin äidin tyylivalinnat 90-luvulta. Osa tuon ajan kodinkoneista on edelleen kunnossa ja käytössä.
Oma lapsi on pistänyt Tommi Mannisen miettimään sukupolvien ketjua. Seinän kukkataulut ovat pojan lempikatseltavaa.
Untuvikosta poromieheksi
Vihdissä lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt Tommi on opetellut Lapissa poronhoitoa setänsä opastuksella. Muut poroisännät ovat hyväksyneen hänet joukkoonsa, vaikka kokematonta on välillä koeteltu.
Poroerottelussa vasan sarvi pääsi iskeytymään Tommin kasvoihin ja teki ilkeän haavan.
”Onneksi on apua lähellä”, Tommi viittaa ensihoitajana työskentelevään vaimoonsa.
Sodankylän korkeudella porot eivät laidunna talvella vapaana, vaan niitä ruokitaan päivittäin suurissa tarha-aitauksissa. Tommi vie eläimille heinää ja rehupellettejä moottorikelkalla. Heinää kuluu päivittäin pienen pakettiautollisen verran. Sedällä on poroja ”kahta puolin puuta”, kuten Lapissa perinteisesti vastataan, kun ei haluta täsmentää eläinten määrää.
Lumikuningattareksi nimetty poro on kesyyntynyt ja tulee paikalle, kun Tommi saapuu tarha-aitaukseen tuomaan heiniä ja jäkälää.
Ennen Lappiin muuttamista Tommilla ei ollut kokemusta moottorikelkalla ajamisesta.
Tommi ja Veera ovat nimenneet muutamia poroja. Yksi niistä, Lumikuningatar, on kesyyntynyt ja syö jäkälää suoraan Tommin kädestä. Tommi on vyötäisiään myöten hangessa ja juttelee lempeästi porolle, jonka turvasta kuuluu pupeltava maiskutus. Ympärillä on täydellisen hiljaista.
Tähän pihapiiriin isäni syntyi ja tänne hän myös kuoli.
Isän perintö
Pidempi asuminen Lapissa on avannut Tommille oman suvun historiaa, ja etenkin isän tarinaa.
”Tähän pihapiiriin isäni syntyi ja tänne hän myös kuoli.”
Äidin kanssa kasvanut Tommi oli 17-vuotias, kun hänen isänsä menehtyi. Paljon jäi kysymättä, sillä nuorena häntä kiinnostivat enemmän festarit kuin sukujuuret.
Iän ja oman lapsen myötä mielenkiinto omaan taustaan on kasvanut. Isältä ei enää tietoa saa, mutta läheinen suhde isän veljen kanssa on laajentanut ymmärrystä.
”Setä pystyy avaamaan maailmaa, joka oli myös isäni maailma.”
Kahden kodin kansalainen
Kevään aikana Tommi ja Veera palaavat Etelä-Suomeen. Molemmat isoäidit odottavat jo kovasti lastenlastaan. Lapin ja Uudenmaan kaksoiskansalaiseksi itseään kutsuva Tommi kokee olevansa onnekas voidessaan jakaa elämänsä kahden kodin välillä. Ennen lähtöä Lapin talvessa on vielä paljon koettavaa – kuten kylän laskiaisrieha, jossa Tommi voitti viime vuonna suopunginheittokilpailun.
Lapin kotia asuttaa myös Mannisen pariskunnan koirat Rane ja Luna. Seinätaulussa ovat Tommin isovanhemmat. Ruusukuvioinen päiväpeitto oli yksi harvoja hankintoja, joita Tommi ja Veera tekivät tätä kotia varten.
Kaukana asutuskeskuksien hälinästä, Tommi on oivaltanut, että Lapin rauha ei tarkoita hänelle yksinäisyyttä tai tekemättömyyttä. Luonto antaa mahdollisuuden sekä meditatiiviseen olemiseen että urheilulliseen riemuun. Porojen hoito ja tilan huoltaminen täyttävät päivät, mutta tärkeintä on kiireetön yhdessäolo oman perheen kanssa.
Kun Tommi kampaa poikansa hiuksia makuuhuoneen peilin edessä, juniori hymyilee seinällä oleville valokuville.
Edesmenneiden sukulaisten katseissa Tommi tuntee hyväksynnän aloittaa oma tarinansa suvun mailla.
- 1.Näitä farkkuja näkyy nyt kaikkialla, ja hyvästä syystä
- 2.Jälleen yksi ysäriklassikko palaa – tämä on vuoden kuumin meikkitrendi
- 3.Voiko laihtua jos syö kuin espanjalainen? Yksi asia kannattaa matkia
- 4.Ruokavalio vaikuttaa hiuksiin – Tällaista syömistä kannattaa välttää
- 5.Tämä hiustrendi jakaa mielipiteitä! Mutta sopii yllättävän monelle
- 6.Tämä klassinen neule nähtiin jopa muotiviikoilla – Onko sinullakin?
Uusimmat jutut sähköpostiisi