Työtön Ina tavoittelee 500 000 euron omaisuutta – Näin hän on karsinut arjen kulut

Ina Mattila, 28, firettää.

Firettäminen tulee englannin kielen sanoista Financial Independence, Retire Early ja on rantautunut Suomeen Yhdysvalloista. Sillä tarkoitetaan taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista tai aikaista eläköitymistä, usein jo nuorena.

Ina aloitti firettämisen 20-vuotiaana.

“Kyse ei ollut siitä, etten pitänyt työnteosta tai että haluaisin pois työelämästä. Enemmänkin kiehtoi taloudellisen riippumattomuuden mahdollisuus.”

Inalle taloudellinen riippumattomuus tarkoittaisi sitä, että hän pystyisi elämään mielekästä elämää passiivisilla tuloilla, eli osakkeista saatavilla osingoilla ja sijoitusasuntojen vuokratuloilla. Hänen kohdallaan sijoitusten tulisi kattaa 2000 euron kuukausimenot.

“Minulle se on mielekkääseen elämään riittävä summa, josta riittäisi myös ylimääräiseen, kuten matkusteluun. Elämäntyylini ei ole koskaan ollut tuhlaavainen."

Työttömänä saa käyttörahaa sijoituksista

500 000 euroa. Se oli summa, jonka Ina asetti itselleen tavoitteeksi kahdeksan vuotta sitten. Sen verran osakesalkussa pitäisi olla varallisuutta, jotta hän voisi heittäytyä loppuelämäkseen vapaaksi eli elää ilman palkkatöitä.

Ina oli hyvässä vauhdissa fire-projektin kanssa. Hän työskenteli ravintolapäällikkönä runsaan 3000 euron kuukausittaisella bruttopalkalla. Kuukausittain hän sai laitettua sijoituksiin peräti 1000 euroa.

Sitten tammikuussa 2023 hän jäi työttömäksi, eikä hän ole nytkään palkkatöissä.

Työttömyyden alkupuolella hän sairastui ja oli puoli vuotta sairaana. Hän haki sairauspäivärahaa, mutta sai sitä vain kuudesta kuukaudesta kolmelle.

“Se muutti tavoitetta, koska en saanut enää lisättyä osakesalkkuun rahaa. Sen sijaan jouduin nostamaan sitä sieltä käyttöön.”

Vielä vuosia aiemmin Ina olisi ajatellut, että sellainen tilanne tuntuisi takaiskulta. Mutta ei se harmittanutkaan.

“Siinä tilanteessa olin vain tyytyväinen, että minulla oli jo varallisuutta. Se toi turvaa.”

Millä Ina on sitten työttömyysaikanaan elänyt?

Hän on nostanut varoja indeksirahastoista, mutta nyt alkuvuodesta myös osakesalkusta. Puolisokin on valmis maksamaan Inan kuluja.

Viime vuoden lopulla Ina pystyi rahoittamaan elämistä muun muassa veronpalautuksilla sekä satunnaisista sivutöistä saatavilla kirjoitus- ja hallituspalkkioilla.

Asuntosijoittaminen onnistuu työttömänäkin

Ina ei kuitenkaan ole luovuttanut 500 000 euron tavoitteen suhteen. Työttömäksi jäädessä asuntosijoittaminen tarjosi keinon jatkaa aktiivista sijoittamista pienellä pääomalla.

Se on onnistunut esimerkiksi näin: Ina remontoi puolisonsa kanssa yhden sijoitusasunnoistaan, mikä tuotti 70 000 euron arvonnousun. Näin he pystyivät hyödyntämään uuden pankkilainan saannissa arvonnousua vakuutena. Myös muista asunnoista vapautui vakuutta remontoinnin ja uudelleenarvioinnin jälkeen.

Nyt Inalla on itsellään yksi oma sijoitusasunto ja puolison kanssa seitsemän asuntoa Kokkolassa. Asuntojen velattoman hankintahinnan keskiarvo on tähän mennessä 95 000 euroa per asunto.

Asunnot tuovat vuokratuloa noin 3000 euroa kuukaudessa, mutta menot asuntolainoineen, vastikkeineen ja remonttikuluineen vievät verojen jälkeen saman verran.

Muutaman kuukauden Ina oli määräaikaisessa työssä. Kun työsuhde loppuvuodesta 2025 loppui, Kela katsoi, ettei hän ollut oikeutettu työmarkkinatukeen vuokratulojen vuoksi. Vaikka rahat eivät näy tilillä vaan menevät asuntojen kuluihin.

Ina päätti lannistumisen sijaan kääntää tilanteen mahdollisuudeksi.

”Nyt voisin lähteä tekemään mitä vain ilman, että olen tilivelvollinen kenellekään. Tuet ovat siitä passivoivaa, että pitää miettiä, kannattaako jotain työtä ottaa vastaan.”

Ina tiedostaa puhuvansa etuoikeutetusta asemasta.

“Enhän ole täysin tyhjän päällä, koska minulla on osakevarallisuutta. Ymmärrän, että monelle, joilla ei ole säästöjä, sama tilanne on stressaava.”

Ensimmäiset kesätyörahat rahastoon

Ina aloitti sijoittamisen vain 14-vuotiaana.

“Silloin tienasin ensimmäiset kesätyörahat. Vanhempani kertoivat rahastosijoittamisesta, ja olin aivan myyty korkoa korolle -ilmiöstä.”

Korkoa korolle -ilmiö tarkoittaa, että korkoa kertyy sekä alkuperäiselle pääomalle että jo sille kertyneelle tuotolle. Sijoitettu summa siis kasvaa kasvamistaan ajan kanssa. Mitä nuorempana aloittaa, sen suurempi hyöty.

Täysi-ikäiseksi tultuaan Ina vaihtoi rahastot osakkeisiin.

“Osakkeet tuntuivat paljon jännittävämmiltä. Halusin myös itse päästä vaikuttamaan tuottoon.”

Inan osakesijoitukset ovat tuottaneet noin 108 prosenttia ja salkun kokonaisvarallisuus on tällä hetkellä runsaat 116 000 euroa.

Työttömyys- ja sairastumiskokemukset ovat vain lisänneet Inan intoa sijoittaa ja saavuttaa taloudellinen riippumattomuus.

Takaiskuista huolimatta hän uskoo, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen alkuperäisessä aikataulussa on mahdollista.

“Tavoite ei ole siirtynyt, keinot vain muuttuneet.”

Tällä hän tarkoittaa asuntosijoittamiseen siirtymistä. Osakesijoittaminenkaan ei ole varsinaisesti tauolla, koska hän käy yhä kauppaa, mutta uuden rahan lisääminen salkkuun on mahdollista vasta, kun tulot kasvavat.

“Nettovarallisuuteni on asunnot mukaan lukien reilu 300 000 euroa. Realisoimalla asuntoja ja osan osakesalkusta minulla pitäisi suurella todennäköisyydellä olla 35-vuotiaana puolen miljoonan omaisuus.”

Menot 1000 euroa kuussa

Ina pystyi työelämässä sijoittamaan tuhat euroa 3000 euron palkasta – mistään tinkimättä. Säästösumma voi kuulostaa isolta, mutta Ina ei koe olevansa säästäväinen.

“En nuukaile tai pihistele, mikä yleensä yhdistetään säästäväisyyteen, vaan elän tavalla, jossa rahaa säästyy.”

Nyt työttömänä Inalla menee kuukaudessa rahaa omaan elämiseen alle 1000 euroa.

”Matkustelua lukuun ottamatta elämisen kuluni ovat pysyneet kutakuinkin samana.”

Summa sisältää Inan oman osuuden asumiskuluista ja vakuutuksista, sekä muun muassa ruokaan, vaatteisiin, koirien ruokaan, lahjoihin, sisustukseen ja puhelinliittymään menevän rahan.

Summa voi kuulostaa uskomattoman pieneltä – esimerkiksi ruokaan hänellä menee reilu sata euroa kuukaudessa. Miten se on mahdollista?

Ina valitsee aina vaihtoehdoista edullisemman. Hän syö kasvispainotteisesti ja on laskenut, että säästää satoja euroja vuodessa syömällä huomattavasti vähemmän lihaa kuin keskivertosuomalainen.

Ina suosii yksinkertaista niin ruoassa kuin kosmetiikassa.

“Viime vuonna en käyttänyt kosmetiikkaan tai kauneudenhoitoon yhtään rahaa. Meikkaan vähän ja ihonhoidossakin tykkään yksinkertaisesta.”

Kasvorasva on lahjaksi saatu ja kasvot Ina pesee tavallisella saippualla.

Inan ruokakori taas näyttää aina samalta.

”Teemme helppoja ruokia yksinkertaisista ainesosista, ja itse pyrin syömään kasvispainotteisesti vaikka puolisoni syökin lihaa. Monissa ruoissa liha on helppo korvata tai jatkaa kasvisproteiinilla.”

Hän ei käytä päihteitä tai lottoa. Harrastuksina tennis kesäisin sekä lenkkeily ja kehonpainotreenit ympäri vuoden eivät vie juurikaan rahaa.

Ravintoloihin hänellä meni viime vuonna 68 euroa – siis koko vuonna.

Vaatteita hän ostaa vain tarpeeseen. Niihin meni viime vuonna 120 euroa. Kodin sisustamiseen taas meni 700 euroa.

”Tätä summaa selittää muutto uuteen kotiin. Rakensimme työhuoneen kiinteillä kalusteilla. Summa sisälsi kaikkineen kaksi työpistettä, kaksi nahkaista nojatuolia, pari valaisinta, peilin, TV-tason ja ison maton. Osan näistä ostimme käytettynä.”

Kampaajalla Ina ei käy. Aina silloin tällöin hän antaa sakset puolison käteen ja pyytää napsaisemaan.

“En kuitenkaan sano, että jättämällä väliin kampaamokäynnin pystyy säästämään tonnin kuussa osakkeisiin.”

Tällaisia säästötoimia hän kutsuu säästönäpertelyksi.

Vaikka pienistäkin säästöistä voi kertyä vuodessa isoja summia, Inan mielestä katse pitää kääntää isoihin menoihin. Suurimmalle osalle ihmisistä se tarkoittaa asumista.

Asumisesta Kokkolassa Ina maksaa puolisonsa kanssa yhteensä 1000 euroa kuussa. Summa sisältää asuntolainan korkoineen, vastikkeen, veden ja sähkön.

Ennen omaa asuntoa Ina asui kimppakämpissä. Kokkolassa hän maksoi jaetusta kimppakämppähuoneesta 100–200 euroa kuussa. Tämän jälkeen Ina asui jonkin aikaa Itävallassa työskennellen kokkina ja maksaen omasta huoneesta kimppakämpässä 210 euroa kuukaudessa.

“ Talouden isojen kulujen jakamisesta tulee kaikista merkittävin säästö.”