Kysymys onnellisuudesta on askarruttanut ihmismieltä jo vuosituhansia. Yhtä oikeaa vastausta ei taida olla, sillä onni näyttäytyy eri tavalla eri ihmisille.

Kirjailija Petri Tamminen arvelee, että onnelliset ihmiset -ilmauksen täytyy tarkoittaa jotakin paljon pysyvämpää kuin se ailahteleva onni, jota hän kokee.

”Onnellisuuteni on tunteena hyvin häilyväinen. Tunteen saavuttaa lähinnä vahingossa. Ja kun sen havaitsee, se alkaakin jo muuttaa muotoaan.”

Tamminen pohtii, kuinka pitkään pitää yhtäjaksoisesti olla onnellinen, että lasketaan onnelliseksi ihmiseksi. Kuinka paljon onnea pitää kokea vuorokaudessa? Kuinka tutkimuksissa voidaan mitata ja vertailla onnea?

”Onni on minusta jotakin, joka menee ja tulee. Se on enemmän verbi kuin substantiivi”, hän päättelee.

Onnellisten ihmisten Suomi

Suomi on sijoittunut kolme kertaa peräkkäin ensimmäiselle sijalle YK:n onnellisuusraportissa. Kun Yhteishyvä-lehti tutki lukijoiden kokemuksia onnesta, lista onnen hetkistä oli pitkä. Lukijat kertoivat kokevansa onnea läheisten ihmisten, perheen, oman kodin, luonnon, kesämökin ja pienten asioiden äärellä.

Vakaa toimeentulo, työkavereiden kanssa nauraminen ja hyvä olo lenkin tai saunan jälkeen mainittiin myös.

Toukokuussa tehdyssä kyselytutkimuksessa käytettiin muun muassa onnellisuustutkija Ilona Suojasen laatimia kysymyksiä. Niitä olivat esimerkiksi: Kuinka usein naurat? Kuinka turvallinen olo sinulla on? Onko sinulla unelmia ja tavoitteita? Kuinka merkitykselliseksi koet itsesi ja elämäsi? Kuinka rakastetuksi tunnet itsesi?

”Tutkimusten mukaan näillä tekijöillä on positiivinen vaikutus ihmisten onnellisuuteen”, kertoo Ilona Suojanen. Hän on väitellyt työelämän ja onnellisuuden suhteesta Edinburghin yliopistossa vuonna 2017.

YK:n onnellisuusraportissa on käytetty hyvin erilaisia onnellisuuden indikaattoreita selittämään suomalaisten onnellisuutta. Niitä ovat muun muassa bruttokansantuote, odotettavissa olevat terveet elinvuodet, vapaus tehdä päätöksiä ja valintoja, korruption määrä sekä se, antaako vastaaja rahaa hyväntekeväisyyteen.

”Nämä asiat kertovat ehkä enemmän yhteiskunnasta kuin siitä, miten henkilöt itse voivat. Indikaattorit ovat myös kulttuurisidonnaisia. Saisimme luultavasti eri tulokset, jos tutkimus olisi laadittu Kiinassa, Meksikossa tai Nigeriassa”, sanoo Suojanen ja lisää, että länsimaalaisuus saattaa heijastua myös hänen ehdottamissaan kysymyksissä.

”Onnellinen tunne tulee pienistä asioista. Lapsena olin onnellinen, kun sain viiden pennin tikkarin. Tunnen itseni onnelliseksi, kun pieni koirani haluaa tulla syliini nukkumaan. Lämmin sää, aurinko paistaa ja kuulee linnunlaulua ja ei ole kiire minnekään.” Nainen, 65+, Etelä-Suomi

Onnea ei voi lokeroida

Ilona Suojanen kertoo nauttineensa suuresti lukiessaan Yhteishyvän kyselytutkimuksen vastauksia. Niistä tuli hyvä, jopa liikuttunut olo.

”Kommentit olivat ihanan arkisia ja tavallisia. Sellaista onni usein juuri on, ei välttämättä elämän tähtihetkiä. Se ei ole jotain, joka pannaan pieneen laatikkoon ja etiketti päälle. Onnea ei voi lokeroida tai tarkasti määritellä.”

Kyselyyn saatiin 804 vastausta. Vastaajista kaksi kolmannesta oli naisia, ja ahkerimmin vastailivat yli 65-vuotiaat.

”Voi miettiä, ovatko vastaajat enimmäkseen juuri niitä, jotka tuntevat itsensä onnelliseksi. Mutta onnellisuustutkimuksessa onkin mielenkiintoisempaa pureutua ihmisten ajatuksiin ja tarinoihin. Yleistyksiä ei juuri voida tehdä, mutta ilmiötä voidaan ymmärtää”, sanoo Ilona Suojanen.

Tutkijaa ilahduttaa tieto, että niin moni nauraa päivittäin. Peräti 86 prosenttia 45–54-vuotiaista naisista vastasi näin. Vastaajien mukaan naurun aiheita ovat vitsit, tilannekomiikka, omat ja toisten mokat, tv-ohjelmat, lasten jutut ja vauvojen ilmeet.

Myös ihmisten liikkuminen luonnossa on ilahduttavaa. Kyselyn mukaan naiset liikkuvat luonnossa miehiä enemmän ja iän myötä luonnon merkitys kasvaa. Ystävät ja terveys ovat niin ikään tärkeitä onnen aiheita.

”Keväinen auringonpaiste, aika ystävien seurassa, hyvin nukuttu yö, herääminen terveenä, kävelyretki metsässä.” Nainen, 65+, Etelä-Suomi

”Tässä näkyy ehkä koronakevään vaikutus: luonto on ollut ainoa pakopaikka pois seinien sisältä. Terveyden koki hyväksi tai melko hyväksi suuri osa vastaajista, ja sehän vaikuttaa suoraan hyvinvointiin. Mutta on hyvä muistaa, että sairaskin voi olla onnellinen”, Suojanen sanoo.

Kiitollisuuskin mainitaan onnen aiheena. Vanhin ikäluokka näki nuoria useammin henkisyyden liittyvän onnellisuuteen. Naisista näin koki 55 prosenttia, miehistä 49.

”Silloin, kun tajuaa, että mitä kaikkea on ja kuinka kiitollinen siitä on.” Nainen, alle 34 v., Länsi-Suomi

Haaveita matkustamisesta

Neljä viidestä vastaajasta kertoi, että heillä on unelmia ja tavoitteita. Eniten niitä oli alle 34-vuotiailla naisilla, 88 prosentilla. Se, että nuoremmilla on enemmän unelmia, on ymmärrettävää.

”Heidän unelmansa ovat ainakin suurempia. Toivoisin silti, että kaikenikäiset jatkaisivat unelmoimista. Kyse voi olla siitäkin, että vanhemmiten ei uskalleta myöntää itsellekään omia unelmia, tai sitten on tultu iän myötä yltiörealisteiksi”, Suojanen pohtii.

Kaikkein yleisin unelma oli matkustaminen. Koronakevät on saattanut vaikuttaa siihenkin, sillä matkustamaan ei ole päässyt.

"Tämän voi tulkita niin, että matkustamisesta on tullut meille helppoa ja osa normaalia elämää. Eläkeläisetkin matkustavat yhä enemmän, koska heillä on aiempaa enemmän varallisuutta ja he ovat myös entistä terveempiä ja aktiivisempia."

Yleisin onnen aihe vastauksissa olivat läheiset ihmiset. Yhdelle se tarkoittaa vauvan kanssa touhuilua, leikki-ikäisen oivalluksia ja puolison kanssa vietettyä aikaa, toinen kuvaa suurinta onnen hetkeään lyhyesti sanoilla ”pääsin mummiksi”.

Turvallisuuden tunteen tuojana mainittiin perheen, ystävien, asuinpaikan ja naapureiden lisäksi lemmikit.

”Tiedän, milloin joku toinen ihminen tulee luokseni, toimiva puhelin ja koira. Tieto, että saan apua tarvittaessa.” Nainen 55-64 v., Itä-Suomi

Ilona Suojasen mielestä on tärkeä tulos, että neljä viidestä vastaajasta kokee oman elämänsä merkitykselliseksi. Eniten näitä kokemuksia oli nuorilla.

”Toki toivoisi, että jokainen kokisi merkityksellisyyttä omassa elämässään, ettei kukaan syrjäytyisi.”

Nyt eletään onnellisuusbuumia

Länsimaissa on meneillään valtava onnellisuusbuumi. Onnellisuudesta puhutaan paljon. Ilona Suojanen vietti itse koko kevään Singaporessa, jossa onnellisuudesta ei puhuta. Siellä mietitään enemmän menestymistä ja palkkaa.

Vaikka onnellisuustutkijat ovat usein miehiä, monien tutkimusten mukaan naiset ovat onnellisempia. Suojanen pohtii, koetaanko onnellisuus ja erityisesti sen ilmaisumuodot enemmän naisten jutuksi. Tällä saattaa olla vaikutusta vastauksiin.

”Kenties naisilla on enemmän liikkumavaraa siinä, millaisia he kokevat voivansa olla. Ja toisaalta heillä voi olla paineita olla hymyileviä ja helposti lähestyttäviä.”

Lopulta miestenkin onnen hetket syntyvät samankaltaisten asioiden äärellä. Yhteishyvän mieslukija kertoo haaveistaan näin:

”Mennä naimisiin, kasvattaa onnellista perhettä, oma asunto, nautinnollinen työ, pitkät vaellukset ympäri Suomea, väitöskirjan teko.” Mies alle 34 v., Pohjois-Suomi

Onnen määrittely yleispätevästi on lähes mahdotonta. Kirjailija Petri Tammisen mielestä määrittelyn vaikeus liittyy siihen, että onnellisuudessa on liikaa suhteellisuutta.

”Onnellisuus on suhdetta odotuksiin ja suhdetta menneisyyteen ja suhdetta muihin.”

Jos hän yrittäisi määritellä omaa onnellisuuttaan, hän toteaisi vain olevansa välillä valaistunut onnen guru ja välillä taas kaiken onnensa kadottanut.

”Aamupäivällä onnellinen mutta iltapäivällä jo onneton.”

Tamminen onkin alkanut ajatella seuraavasti:

”Onnen määrittelyssä on oleellista se, että sitä määrittelee elämällä eteenpäin ja määrittely on aina hiukan kesken.”