Vintage-muoti vei vanhojen autojen pariin: nyt Tanja johtaa naisten automobiiliklubia

Tyylikkäiden brittiautojen tapaan Austinin konepellillä nököttää koriste. Se on siivekäs A-kirjain. Vuosimallin 1955 Austin A30 ei kuitenkaan ole Jaguarin tai Rolls Roycen kaltainen luksusauto, vaan tavalliselle autoilijalle tarkoitettu pikkuruinen henkilöauto.

Niinpä konepellin figuurillakin on oma käyttötarkoituksensa: se on kahva. Austinin omistaja Tanja Virtanen-Leppä ottaa A-kirjaimesta kiinni ja nostaa konepellin ylös. Tässä autossa ei ole mitään turhaa.

”Austin suunniteltiin aikanaan sillä ajatuksella, että saataisiin pieni, taloudellinen ja kevyt perheauto. Autossa ei esimerkiksi ole erillistä runkoa, vaan korista tehtiin kantava”, Tanja, 55, kuvailee ajokkiaan.

Pikkuruiselta Austin näyttääkin nököttäessään Helsingin Vallilan siirtolapuutarhan parkkipaikalla nykyautojen välissä. Tanjan mukaan Austin eroaa tämän ajan pikkuautoista, jotka suunnitellaan aivan erinäköisiksi kuin isommat autot.

”Austinin muotokieli viehättää minua. Se on ulkonäöltään herraskainen samaan tapaan kuin aikansa suuremmat henkilöautot. Austinia on vain kutistettu.”

Vintage-muoti johdatti vanhojen autojen pariin

Austinissa on myös hauskoja teknisiä yksityiskohtia. Kun kuski vetää penkkiä taaksepäin, se laskeutuu hieman alas. Näin otetaan huomioon kuljettajan pituus, jotta hänen päänsä ei osuisi kattoon.

Austinissa ei myöskään ollut vilkkuja, vaan kääntyminen näytettiin takana ajaville oransseilla suuntaviitoilla eli vinkkareilla, jotka nousevat ylös kummallakin puolella autoa.

”Ei vinkkareita olisi nykyliikenteessä ymmärretty, joten Austiniin asennettiin vilkut. Ajoturvallisuutta lisäävien laitteiden lisääminen museoautoihin on sallittua. Alkuperäiset vinkkarit ovat toki myös yhä käytössä.”

Austininsa Tanja osti vuonna 2019, mutta hän oli harrastanut vanhoja autoja sitä ennen jo kymmenkunta vuotta. Autoilukärpäsen hän sai kotoaan Etelä-Pohjanmaalla. Perheessä harrastettiin autoilua, ja Tanjan isä yritti saada tyttärensä kuskiksi jokamiehenluokkaan.

”Se on sellaista romurallia, eikä kiinnostanut minua. Kun sitten innostuin vintage-muodista, niin tajusin, että museoautot ovat minun juttuni. Museoautoilussa autot ja pukeutuminen yhdistyvät.”

Tanja onkin pukeutunut kuvaamista varten 1950-luvun henkisesti. Ajan tyyliin sopivat silmälasitkin hän on teetättänyt Austinia varten.

Ulkomaanmatkoillaan hän suuntaa usein vintage-vaatekauppoihin etsimään sopivaa vaatetusta. Vaatekaapit alkavatkin olla pullollaan vanhoja mekkoja, hattuja ja takkeja.

Tärkein sääntö: nainen ajaa, mies on kyydissä

Meno on samanhenkistä myös Naisten Automobiiliklubissa, jonka puheenjohtajana Tanja on ollut runsaat kahdeksan vuotta.

”Meillä on noin sata jäsentä, joista kukin pukeutuu klubitapahtumiin museoautonsa iän mukaisesti”, Tanja sanoo.

”Viime vuosina meille on tullut jäseneksi enemmän aiempaa nuorempia naisia, joita vintage-pukeutuminen kiehtoo Kaikilla ei ole edes omaa autoa, mutta mukaan pääsee myös toisten kyydissä.”

Yksi syy suosioon saattaa Tanjan mukaa olla sosiaalinen media: on kiva postata someen kuvia vanhoista autoista ja vaatteista.

Naisten Automobiiliklubi tekee kerran kesässä pidemmän ajoreissun Suomessa. Tapahtuman henkeen kuuluu, että reitin varrella on historiallisia ja kulttuurillisia nähtävyyksiä, joissa pysähdytään ja joista keskustellaan. Välillä syödään vaikkapa jäätelöt.

Naisten Automobiiliajoissa on myös yksi sääntö: nainen ajaa ja mies istuu vieressä.

”Me halusimme kääntää ympäri sen perinteisen asetelman, että mies on aina kuski. Että se auto on miehen silmäterä, jonka rattiin naisella ei ole asiaa.”

Tanjan miehellä on omat museoautonsa. On vuoden 1928 REO, Singer 4D Roadster vuodelta 1954 sekä Austinin ikätoveri Jaguar Mark 7. Lisäksi tallissa on Saabit 1960- ja 1980-luvuilta. Mies myös huoltaa ja korjaa vaimonsa Austinia.

On pakko kysäistä, että onko siinä käynyt niin, että harrastus on tuonut Tanjalle myös puolison.

”No joo, kyllä me vähän tämän yhteydessä olemme tavanneet, sanotaanko nyt näin.”

Ei asiaa moottoritielle

Vuoden 1955 Austinissa on toki omat tekniset rajoitteensa: alle 30 hevosvoiman ja 803 kuution moottori tuottaa enimmillään vain 90 kilometrin tuntinopeuden. Siksi kuljettajan täytyy ottaa jo ennakkoon vauhtia isoihin mäkiin.

Austinilla ole myöskään asiaa moottoriteille, joten ajoreitit pitää suunnitella etukäteen ja ajaa pikkuteitä. Museoautoilussa ei Tanjan mukaan kuitenkaan ole tärkeintä se, mistä ajetaan ja minne. Kyse on ennen kaikkea mielentilasta.

”Tarkoitus on hetkessä eläminen. Mindfulnessiksi sitä kai kutsutaan, kun olet tietoinen hetkestä ja rentoudut siinä ajaessasi.”