Voiko sieniä syödä liikaa? Jos vatsaa vääntää, tästä on kyse

Alkusyksy on suomalaisten keittiöissä sienisesonkia. Innokkaimmat poimivat sienet metsästä itse, ja pannulla paistuvat harva se päivä metsän antimet.

Mutta voiko sieniä syödä liikaa? Voivatko suuret määrät olla terveydelle haitallisia?

Laillistettu ravitsemusterapeutti Marjo Rantala tietää, että joillekin sienet aiheuttavat vatsanväänteitä. Tavallisin syy niille on sienten sisältämä mannitoli eli sokerialkoholi, joka voi aiheuttaa ilmavaivoja, kipua ja ripulia.

"Jos ihmisellä on ärtyvän suolen oireyhtymä, sokerialkoholi ei usein sovi. Toisille oireita tulee herkemmin, toisille ei niinkään", Rantala kertoo.

Oma sietokyky selviää kokeilemalla, asiantuntija selittää. Jollekin yksi sieniateria voi olla liikaa, toiselle se, että nauttii sieniä useampana päivänä peräkkäin.

Harvinaisempi syy vatsavaivoihin on trehaloosi-intoleranssi. Se tarkoittaa, ettei elimistö pysty hajottamaan sienisokerina tunnettua trehaloosia normaalisti, koska trehalaasi-entsyymiä on liian vähän tai se puuttuu.

Trehaloosi-intoleranssia pidetään Euroopassa harvinaisena, ja joissakin lääketieteellisissä lähteissä sen esiintyvyydeksi arvioidaan alle prosentti väestöstä.

"Sienisokeria on enemmän herkkutateissa kuin herkkusienissä", Rantala sanoo.

Kasvisten veroinen raaka-aine

Sienet ovat osa terveellistä ruokavaliota. Niissä on paljon vettä ja vähän energiaa, mutta ne sisältävät muun muassa kuitua, B-vitamiineja ja kivennäisaineita.

Vaikka sienissä on jonkin verran proteiinia, ne eivät ole yleensä merkittävä proteiininlähde. Sadassa grammassa tuoreita sieniä on noin kolme grammaa proteiinia, kun esimerkiksi tofussa proteiinia voi olla noin 15 grammaa sataa grammaa kohti.

"Kyseessä on kasvisten veroinen raaka-aine. Ruokaympyrässä sijoittaisin ne myös kasvisten puolelle", Rantala sanoo.

Sienet itsessään ovat kevyttä ruokaa, mutta sieniruoasta saa helposti tuhdin käyttämällä runsaasti kermaa tai muuta kovaa rasvaa. Ravitsemusterapeutti suosittelee kevyempiä valmistustapoja erityisesti silloin, jos sieniruokia syödään useita kertoja viikossa.

Mitä sienten cesiumista kannattaa tietää?

Osa sienestäjistä on huolissaan myös radioaktiivisesta cesiumista, jota päätyi Suomen metsiin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena vuonna 1986. Erityisesti tietyt sienilajit voivat kerätä cesiumia ympäristöstään muuta enemmän.

Aktiivisuuspitoisuuksissa on kuitenkin edelleen vaihtelua sekä lajien että alueiden välillä. Suurimmat aktiivisuuspitoisuudet todettiin tuoreessa selvityksessä alueilla, joille tuli eniten Tšernobyl-laskeumaa. Näitä ovat Kymenlaakso, Pirkanmaa ja Päijät-Häme.

Radioaktiivisen cesiumin mahdolliset haitat liittyvät pitkäaikaiseen altistumiseen. Mitä enemmän cesiumia kertyy elimistöön ajan mittaan, sitä suuremmaksi kasvaa säteilyannos ja siihen liittyvät terveysriskit.

"Kun sieniä ei käytä jatkuvasti paljon, haittaa cesiumista ei ole. Sitä tulee vasta, jos sieniä syö paljon vuoden ympäri", Rantala sanoo.

Rantala kiinnittäisi ennemminkin huomiota siihen, ettei poimi sieniä muilta alueilta, joista niitä ei suositella poimittavan

Tällaisia ovat esimerkiksi saastuttavien teollisuuslaitosten ympäristöt, kaupunkien keskustat ja vilkasliikenteisten teiden varret. Myös ampumaratojen, sahojen, kaivosalueiden ja jätteiden käsittelyalueiden läheisyydessä kasvaneisiin sieniin voi kertyä ympäristöstä haitta-aineita. Siksi niiden poimimista ravinnoksi ei yleensä suositella.

"Maalaisjärki on hyvä pitää matkassa, sillä selviää aika hyvin."