Kesä korostaa erästä ruokamaailman lainalaisuutta: ulkoilma kohottaa kehnotkin makuelämykset astetta maistuvammiksi. Merimaisemassa tavallisesta pasta-annoksesta tulee jotenkin ihanampi. Kadunkulmassa hotkittu hodari on yhtäkkiä taivaallinen (kurkkusalaattia! Nam!), puistossa avatusta kuohuviinipullosta puhumattakaan.
Eipä siis ihme, että rakastamme terassiruokailua ja mökillä grillaamista. Kansallisiin ruokamuistoihimme kuuluu kevytuntuvatakeissa nautittu grilliannos, jossa häivähtää suomalainen umami, hyttysmyrkyn ja sytytysnesteen kiehtova liitto.
Ulkona osataan muutenkin ottaa ruokahommat rennommin.
Henkilökohtaisesti voin vieläkin maistaa kielelläni erään tallikesän peruseväät: satulakamarin kahvinkeittimessä valmistetun nuudeli-kanakeiton ja hevosten juottoaltaassa lionneet porkkanat. Jatkuva liike ulkoilmassa ja raskaiden lantakärryjen työntäminen tekivät nälästä terävää, eikä oma maku ollut vielä kehittynyt tasolle, missä ruoan pitäisi olla "elämyksellistä". (Tosin elämyksiä tuotti juoma-altaassa silloin tällöin puikahtanut rotta.)
Ulkona osataan muutenkin ottaa ruokahommat rennommin. Lakataan hössöttämästä, että kattaus on puoli ruokaa, kun kädessä on talouspaperiin kääritty mehevä makkara. Tai unohdetaan ekspressionistinen smoothiebowl-taide, ja syödään tuoreet mansikat sormin.
Grilliannoksessa häivähtää hyttysmyrkyn ja sytytysnesteen kiehtova liitto.
Katuruoastahan on tullut suoranainen megatrendi. On muodikasta tarjota annoksia, jotka näyttävät siltä kuin Jamie Oliver olisi lisännyt vielä muutaman kierroksen vauhtiinsa ja paiskannut kasan aineksia Instagram-ystävällisille kertakäyttöastioille.
Onnellisuudesta on tehty mittaamaton määrä tutkimusta, vaikka hyvä elämä tuli määritellyksi jo vuonna 1942 kirjassa Viisikko aarresaarella. Siinä retkeillään ulkoilmassa parhaiden ystävien kanssa, ja kaikki on täydellisesti, sillä kuten kirjailija kuvailee: "He olivat ottaneet mukaansa limppuja ja voita, keksejä, marmelaatia, säilöttyjä hedelmiä, luumuja, limonaatia ja teekattilan."
