Hyvä ruoka voi olla edullista! Katso kahdeksan mainion tuotteen lista

Ruoan ympäristövaikutusten asiantuntija, tietokirjailija Mari Koistinen ei pelkää puhua suutaan puhtaaksi ruoan vastuullisuudesta.

”Kauheaa ränttäystä!” hän kuvailee puheenparttaan ja nauraa.

Taustatieto tuo katetta palopuheille. Koistinen on perehtynyt vastuullisuuskysymyksiin kirjoittaessaan tietokirjoja ruokaväärennöksistä, eläinten ja kasvien jalostuksesta sekä varautumisesta. Työskennellessään WWF Suomen suojeluasiantuntijana hänen erikoisalansa oli kestävä ruoankulutus ja -tuotanto.

Vegaanista ruokavaliota kohti Mari Koistinen alkoi liukua päätettyään vähentää lihankulutustaan 17 vuotta sitten. Nykyisiä syömistapojaan hän luonnehtii paitsi ekologisiksi ja terveellisiksi myös kukkarolle ystävällisiksi.

Aamut alkavat ”rakkauspuurolla”, ja viikon ruokalistaan kuuluvat itse tehdyt seitanpihvit vegaanisen majoneesin ja kasvisten kera. Ystävilleen hän kokkaa hapankaalipiirakkaa ja kaurarieskaa.

”Rakkauspuuro on kumppanini keksimä hienompi nimitys mikrossa tehdylle kaurapuurolle. Se tehdään kaurajuomaan ja päällystetään marjoilla ja pähkinöillä.”

Seuraavaksi Mari Koistinen kertoo, mitä hän ajattelee ruoasta ja ruoantuotannosta juuri nyt.

1. Paras ruoka on halpaa ja vastuullista

”Ruoka on rakkautta itseäni, läheisiäni, ympäristöä ja kaikkea elollista kohtaan. Haluan, että syömäni ruoka tuottaa mahdollisimman vähän kärsimystä luonnolle ja muille lajeille.

Ruoka on myös rahaa. Se on iso osa kapitalistista järjestelmää ja yhteiskuntaa, jossa en omalla rahallani halua tukea lihan osuutta. Käytän ruoanlaitossa edullisia raaka-aineita, tässä lista: perunaa, porkkanaa, kaalia, soijarouhetta, hernistä, papuja, linssejä, kaurahiutaleita. Lisäksi käytän kauden hedelmiä.

Kahvista ja banaaneista valitsen reilun kaupan tuotteet, eli maksan eettisyydestä. Tämä on nurinkurista. Miksi kuluttajan pitää maksaa vastuullisuudesta lisähintaa? Senhän pitäisi olla toisin päin: eettisesti tuotetun tulisi olla se edullisempi vaihtoehto.

Vastuullinen ja terveellinen ruoka pitäisi tehdä poliittisin keinoin ihmisille mahdollisimman helpoksi.”

2. Kasviproteiini kuuluu ihmisille, ei tuotantoeläimille

”Vastuullinen ruoka ei ole yhtä kuin lähiruoka. Sillä, miten kaukaa ruoka tulee, ei ole ympäristövaikutusten kannalta juuri mitään merkitystä. Kun joku sanoo, ettei osta lennätettyä ruokaa, tekisi mieli kysyä, että mitä sinä sitten välttelet. Lentokoneella tuleva ruoka on nykymaailmassa todella harvinaista. Ruoka tulee laivarahteina ja rekoilla.

Viime vuosina minua on sapettanut myös hävikin ylikorostaminen. Kuluttajille tehdään hirveästi hävikkiviestintää ja kerrotaan, miten tärkeä ekoteko hävikin välttäminen on. Sehän on kauhean kiva juttu – kukaan ei vastusta hävikin vähentämistä. Sen sijaan lihansyönnin vähentämistä vastustaa tosi moni taho.

Todellisuudessa yhden liharuoan vaihtaminen kasvisruokaan kerran viikossa on isompi ilmastoteko kuin kuluttajahävikin puolittaminen.

Ehdottomasti suurin hävikkiongelma on kasviproteiinin syöttäminen tuotantoeläimille. Ihmiset voisivat syödä sen itse ja jättää eläimet välistä pois. Kotimaisesta viljasta yli puolet menee eläinrehuksi, herneestä ja härkäpavusta vielä paljon enemmän. Ulkomailta tuodaan lisäksi Suomeen valtavat määrät rehusoijaa broilereille ja sioille.

Suomalaisen lihan ekologisuutta ei oikein voi perustella sillä, että se tulee läheltä. Taustalla on hirveän pitkät ketjut muualle maailmaan. Täällä kuluttamamme ruoka vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen monissa muissa paikoissa.

Pyöräyttämällä ruoantuotannon painopiste pois eläimistä parannettaisiin koko maailman ruokaturvaa ja pienennettäisiin myös pandemiariskiä.”

3. Uusia makuja on opeteltava aikuisenakin

”Moni sanoo, että voisin kyllä luopua lihasta, mutta juusto – se on se vaikea. Niin minäkin ajattelin aikoinaan. Itse käytän leivän päällä paljon erilaisia hummuksia ja papu- ja kasvistahnoja, joita teen itse tai ostan valmiina. Käytän satunnaisesti myös vegaanijuustoja. Jos on maistanut vegaanijuustoa kymmenen vuotta sitten eikä ole tykännyt, kannattaa ottaa uusi yritys. Valikoimat ovat parantuneet.

Uusien makujen oppiminen kuuluu myös aikuisille. Fiksut ihmiset saattavat sanoa, että söin tofua kerran ja se oli pahaa. Lapsille he kyllä toistelevat, että uutta ruokaa pitää maistaa 20 kertaa ennen kuin voi sanoa, ettei tykkää.

Muutama vuosi sitten opettelin tekemään seitania, ja se osoittautui toimivaksi tavaksi ruokkia itseäni ja muita. Seitanilla on Aasiassa pitkä historia: se ei ole mikään uusi kasviproteiini-innovaatio. Seitanissa on saman verran tai jopa enemmän proteiinia kuin broilerissa, ja mausteilla sen saa taipumaan tosi moneen ruokaan. Seitanista voi tehdä myös hyvää leikkelettä leivän päälle, ikään kuin makkarapötköä.

Arjessa kannatan maistuvia perusreseptejä, joilla päivästä selvitään tehokkaasti. Erilaiset peltiruoat ovat hyviä: on lohkoperunaa, kasviksia, kikherneitä ja valmiita kasvispyöryköitä. Kasvipohjaisten einesten ja puolivalmisteiden käyttö on mielestäni todella suositeltavaa.

Vastuullinen syöminen on itselleni nykyään aika helppoa. Olen viilannut ruokavaliotani niin pitkään. Valikoimat ja saatavuus ovat toki parantuneet. Tavallisestakin kaupasta löytyy paljon vaihtoehtoja. Koko ruokaympäristö, kuten ravintolat, ei kuitenkaan tue hyviä valintoja vielä kauhean hyvin.”