Se oli vielä markka-aikaa, kun Helena Taskinen ja Ilpo Koskinen ostivat yhteisen asunnon ja menivät naimisiin vuonna 1992. Haaveena oli perheen perustaminen. Samoihin aikoihin he päättivät avata yhteisen tilin S-Pankkiin.
”Jotenkin osuuskauppa tuntui omalta, kun olen maalta kotoisin", Helena kertoo.
Vuodet vierivät, ja perhe kasvoi. Pariskunta sai viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tyttöä.
Siihen aikaan Yhteishyvän liitteessä näkyi aina oma bonuskertymä, vaikkei tilin saldo ollutkaan näkyvissä. Sen verran vanhemmat seurasivat summaa, että tiesivät kuukaudessa kertyvän noin sata euroa Bonuksia.
"Ajattelimme, että säästetään, kun koskaan ei tiedä, mitä sattuu ja tapahtuu. Ja lapsiakin on paljon", Helena sanoo.
Vuonna 2013 oli pakko ostaa tila-auto, jotta koko seitsenhenkinen porukka mahtuisi siihen. Vanhemmat pojat olivat jo opiskelemassa, mutta yhteisiä reissujakin tehtiin.
Helena lähti S-Pankkiin kysymään, paljonko Bonuksia oli kertynyt tilille.
"Aika muikeana palasin kotiin kertomaan, että hyvin on säästynyt, ei ole mitään hätää. Tilillä on 12800 euroa."
Rahat repussa autokauppaan
Vaikka muitakin hankintoja oli mielessä, Koskiset päättivät, että raha laitetaan autoon, sillä autolaina on kallis.
Rahojen nostaminen pankista oli herkullinen tilanne. Koska Koskisilla ei ollut verkkopankkia, rahaa ei voinut siirtää suoraan autokauppaan.
"Se oli ikimuistoinen hetki, kun nostimme rahat pankista. Kaikki 12800 euroa piti sulloa reppuun. Kieli keskellä suuta jatkoimme autokauppaan, jossa oli jo katsottuna käytetty Opel Zafira. Hyvin piti autonmyyjän ilme, kun sanoimme, että maksamme seteleillä."
Oli hienoa lähteä uudella autolla liikkeelle. Ensin Koskiset tekivät pieniä juhla-ajeluja ja myöhemmin toteuttivat Pärnun-reissun Helenan siskon perheen kanssa.
Auto on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi: siinä saa nostettua takimmaisen rivin penkit niin, että kaikki seitsemän mahtuvat istumaan.
Isosta autosta on ollut hyötyä myös silloin, kun sillä on kuljetettu naapurinkin lapsia synttäreille Laukaasta Jyväskylään.
Kun Koskisille tuli saksalainen vaihto-oppilas Berit, häntä kyydittiin Opelilla Suomen päästä päähän sekä Lappiin että Helsinkiin.
Aikuiset pojatkin lainaavat nyt autoa mielellään.
"Meidän automme ei tarvitse olla hieno. Riittää, että se on toimiva ja helposti korjattavissa. Sitä ajetaan kauan, ja Ilpo huoltaa ja korjaa sitä. Opel on yksinkertaisen ihmisen yksinkertainen auto, oli mieheni kommentti.Minusta sitä on hyvä ajaa ja se on helposti ohjattavissa", Helena kertoo.
Mihin sinä käytit S-ryhmän ostoksista kertyneet Bonuksesi? Lähetä tarinasi sähköpostilla osoitteeseen yhteishyva.toimitus@sok.fi.
