Neljä nuorta pohti, millaista työtä he tekevät 10 vuoden päästä: ”Luulen, ettei sitä ole vielä olemassakaan”

Valmistunut liikunnanohjaajaksi Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Työskentelee työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisella liikuttajana. Asuu Vantaalla.

”Unelma-ammattini oli jo lapsena liikunnanopettaja. Liikunnanohjaajan tutkinnon piti olla kiertoreitti opettajan maisteriopintoihin. Kun valmistuin liikunnanohjaajaksi, löysin Ilmariselta kesätyön liikuttajana. Kesän aikana tajusin, että terveysliikunnan kehittäminen on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Nyt olen työskennellyt liikuttajana kolme vuotta.

Eniten nautin siitä, kun saan toisen ymmärtämään jotain hyvinvoinnistaan. Joku saattaa tulla vastaanotolleni ja sanoa, ettei pidä liikunnasta eikä koskaan ole liikkunut. Kun asetamme pieniä tavoitteita, sama ihminen on puolen vuoden päästä täysin hurahtanut liikuntaan. Onhan se tosi siistiä.

”Omasta terveydestä huolehtimisella on jatkuvasti isompi rooli.”

Työelämän vaatimukset ja kiire kasvavat koko ajan. Samalla teknologian kehitys lisää tietokonetyötä ja fyysistä passiivisuutta. Tarvitaan tasapainoa, jotta terveysongelmat eivät kasva samassa tahdissa. Omasta terveydestä huolehtimisella on jatkuvasti isompi rooli.

Olen vastikään kouluttautunut myös stressinhallintavalmentajaksi, koska hyvinvointi ei ole vain liikuntaa tai ravitsemusta. On mietittävä myös työstä palautumista ja kokonaisjaksamista.

Tulevaisuuden työelämässä tarvitsee hyvää itsetuntemusta ja epävarmuuden sietokykyä. Robotisaatiota pidän mahdollisuutena, en uhkana. En malta tehdä mekaanisia tehtäviä, ja on hienoa, että tulevaisuudessa jää niiden sijaan enemmän aikaa kehittämiselle ja läsnäololle.

”Robotisaatiota pidän mahdollisuutena, en uhkana.”

Mitä teen kymmenen vuoden päästä? Luulen, että sitä työtä ei ole vielä olemassakaan. Tämänkin työn olen itse kehittänyt siihen muotoon, missä se on. Se on varmaa, että tulen toimimaan hyvinvoinnin edistämisen parissa.”

Viestinnän opiskelija, Jyväskylän yliopisto. Työskentelee opintojen ohella huonekaluliikkeessä. Asuu Jyväskylässä.

”Viestintä alkoi kiinnostaa, kun mietin välivuoden jälkeen sopivaa alaa. En halunnut suuntautua tiettyyn tehtävään kuten lääkäriksi tai lakimieheksi. Luin verkkosivuilta, miten eri aloja opiskelleet olivat sijoittuneet työelämään. Viestinnän monipuolisuus kiehtoi: työtehtävä voi olla kouluttamista, konsultointia tai vaikka journalismia.

Oppialassani on keskeistä vuorovaikutus ryhmissä ja työelämän tiimeissä. Käsittelemme myös viestintää yhteisöissä ja organisaatioissa sekä viestinnän ja vuorovaikutuksen eettisiä kysymyksiä.

Käytännössä kaikki työelämässä vaatii vuorovaikutustaitoja. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että yrityksissä on monenlaista viestinnän osaamista. Ammattilaisia tarvitaan sekä sisäiseen viestintään että siihen, miltä yritys näyttää ulospäin. On tärkeää, että työpaikan sisällä on selkeä yhteinen visio siitä, mitä halutaan tehdä. Esimerkiksi työpaikan huono ilmapiiri voi kieliä huonosta sisäisestä viestinnästä. Jo helpot muutokset, kuten kokouskäytänteiden yhteinen läpikäynti, voivat parantaa sekä ilmapiiriä että työskentelyn tehokkuutta.

Ulkoisessa viestinnässä sosiaalisen median merkitys on mielestäni kasvanut, ja hyvin ylläpidetyillä somekanavilla yritys vaikuttaa ajankohtaiselta ja ammattimaiselta.

Uskon, että oma työni voi löytyä monesta paikasta. Kouluttajan työ kiinnostaa, ja voisin tehdä sitä vaikka pienyrittäjänä. Unelmatyöni olisi sellainen, josta ei haluaisi iltapäivällä lähteä pois.

Jos haluaa pärjätä, pitää tulevaisuudessa olla itse aktiivinen. Uudet teknologiat pitää omaksua positiivisen kautta. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme, joita pitäisi pyrkiä kehittämään. Niiden avulla löytää paikkansa työelämästä. Kaikkien ei tarvitse esimerkiksi puhua montaa kieltä, vaan monenlaisille tekijöille ja taidoille on kysyntää. Oma vahvuuteni on taito omaksua uusia asioita.

Olen myös järjestelmällinen ja pidän isotkin kokonaisuudet hyvin hallussani.

Se, mikä tulevaisuudessa mietityttää, on asiakaskohtaamisten väheneminen. Jo nyt hotelleihin voi mennä sisään avainkortilla edes käymättä respassa. Verkkokaupasta voi tilata mitä vain kohtaamatta myyjää. Miten tähän suureen muutokseen vastataan? Toisaalta viestinnällä siihenkin pystyy vastaamaan. Odotan siis innolla uusia viestinnän muotoja.”

Ympäristötieteiden opiskelija, Itä-Suomen yliopisto. Työskentelee apulaistutkijana Työterveyslaitoksella ja viimeistelee opintojaan. Työskennellyt muun muassa kaupan kassalla ja järjestötöissä. Asuu Helsingissä.

”Lukion jälkeen halusin vahvan luonnontieteellisen faktapohjan siihen, mitkä tekijät vaikuttavat ilmastonmuutokseen ja mitä sen suhteen tapahtuu tulevaisuudessa. Siksi valitsin alun perin ympäristötieteet.

Opintojen aikana kiinnostuin kuitenkin enemmän ympäristöterveydestä, joka käsittelee sitä, miten ympäristö vaikuttaa ihmiseen. Itseäni kiinnostaa etenkin tutkimus, sillä olen hyvin tiedonhaluinen ja haluan oppia koko ajan lisää.

”Tulevaisuudessa työ ei ole niin aikaan ja paikkaan sidottua kuin nyt.”

Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän tietoa esimerkiksi siitä, miten eri ympäristötekijät, kuten kemikaalit ja säteilyt, vaikuttavat ihmisen terveyteen yhdessä ja erikseen. Koen, että näiden asioiden tutkimisella on oikeasti merkitystä.

Uskon, että tulevaisuudessa työ ei ole niin aikaan ja paikkaan sidottua kuin nyt. Kansainvälisyys lisääntyy ja asioita tehdään enemmän yhdessä. Vuorovaikutustaitojen merkitys kasvaa.

Olen hyvin utelias tekoälyn tuomien mahdollisuuksien suhteen. Jo nyt robotiikka auttaa valtavasti työssäni. Minun ei välttämättä tarvitse itse käsitellä isoja näytesarjoja, vaan analyysilaite hoitaa sen. Tulevaisuudessa arkistoidun tiedon määrä kasvaa sekä sen käsittely helpottuu ja nopeutuu jatkuvasti.

”Jos yksi ihminen joutuu tekemään useampia työtehtäviä, kuinka paljon hän kuormittuu?”

Kiihtyvä työn tahti puolestaan vähän huolettaa. Tulevaisuudessa vaaditaan laajempaa osaamista ja työnkuvat muuttuvat. Jos yksi ihminen joutuu tekemään useampia työtehtäviä, kuinka paljon hän kuormittuu?

Koen olevani ehdottomasti omalla alallani. Kaikki, mitä on tullut vastaan, on todella mielenkiintoista. Pidän itse tärkeänä, ettei tutkintoni työllistä vain yhteen tiettyyn työhön, jos sitä työtä ei olekaan olemassa kymmenen vuoden päästä.”

Lukiolainen, Riihimäen lukio. Osallistunut kolme kertaa robotiikan MM-kisoihin ja lisäksi ammattitaidon MM- ja SM-kisoihin. Asuu Riihimäellä.

”Kun koulullamme aloitti neljä vuotta sitten robottikerho, päätimme kolmen kaverini kanssa mennä kokeilemaan. En ollut koskaan ollut kerhossa tai opiskellut robotiikkaa, mutta jo samana syksynä väsäsimme robotin kotimaisiin kisoihin. Sen jälkeen olemmekin tehneet uuden robotin vuosittain ja kilpailleet kolmesti robotiikan MM-kisoissa Yhdysvalloissa.

Robotiikassa yhdistyy moni asia: matematiikka, ohjelmointi, luova ajattelu, yhteistyötaidot ja ongelmanratkaisu. Missään oppiaineessa ei saa yhtä kattavaa pakettia. Uskon, että robotiikka ja ihminen pystyvät tulevaisuudessa täydentämään toisiaan. Itseohjautuvat autot on hyvä esimerkki tästä kehityksestä.

”Uskon, että robotiikka ja ihminen pystyvät tulevaisuudessa täydentämään toisiaan.”

Kilpailuissa saamme vuosittain haasteen, jonka mukaan lähdemme rakentamaan robottia sekä miettimään ohjelmointia ja parasta strategiaa. Merkittävin asia on silti yhteistyö. Lopputulos on paras, kun huomioimme kaikkien mielipiteet joukkueessa ja kommunikoimme parhaalla mahdollisella tavalla sekä oman että muiden joukkueiden kanssa. Tärkeää on myös osata kertoa omista ratkaisuista: miksi ne on tehty juuri kyseisellä tavalla.

Työelämässä tulee pärjäämään sellainen ihminen, joka osaa tehdä tiimistään toimivan. Se, joka ottaa kaikki mukaan, huomioi heidän vahvuutensa ja heikkoutensa ja osaa yhdistää ihmisiä toimimaan tehokkaasti ryhmänä.

”Työelämässä tulee pärjäämään sellainen ihminen, joka osaa tehdä tiimistään toimivan.”

Tekninen ala kiinnostanee minua lukion jälkeenkin. Olen kuitenkin pohtinut, että nämä kaikki taidot ovat sellaisia, joista on hyötyä alasta riippumatta.”