Heinäkuun alussa Ranskan rannoilla tapahtui muutos

Asumme noin puolen tunnin päässä monista tutuista rantakohteista. Kun täällä toukokuun lopussa juhlitaan ranskalaista äitienpäivää, on meillä tapana mennä syömään yhteen rannan ravintoloista.

Tänä vuonna mies yllätti varaamalla pöydän ja rantatuolin St Raphaëlin tutulta, pieneltä rannalta. Välimeren lempeää aallokkoa tuijotellessani olin onneni kukkuloilla kuin kuningatar unelmiensa valtakunnassa.

Mitenkään omaperäistä rantaäitienpäivän viettäminen ei ollut. Kohta viereen parkkeerasi äitejä ja isoäitejä kukkapuskineen ja jälkikasvuineen, mitä seurailin mielenkiinnolla. 

Rantatuolinaapurini kaivoi tämän tästä tupakka-askistaan ohuen savukkeen ja sytytti. Päivän aikana niitä meni ainakin kymmenen; sellainen oli täydellisesti punattujen huulten välissä kun pienemmän lapsen varpaan haavaa oli puhdistettava ja silloin kun isomman selkää rasvattava.  Savuke suupielessään hän onnistui näyttämään juuri niin eteeriseltä kuin elokuvien ranskalaiset näyttävät. 

Heinäkuun alussa senkin naisen on ehkä muutettava tapojaan, pohdin, kun seuraavalla viikolla näin uutiset uudesta tupakointikiellosta. Uutisen mukaan heinäkuun alussa Ranska aikoi nimittäin kieltää tupakoinnin kaikissa julkisissa paikoissa, joihin lapsilla on pääsy – tämä piti sisällään myös uimarannan. Uusin kielto oli osa lukuisten kieltojen jatkumoa.

Kun reilut kymmenen vuotta sitten muutin Ranskaan kaksivuotiaan pienokaisen kanssa ja vauva vatsassa, muistuttivat etelän leikkikentät pahimmillaan opiskeluaikojen yökerhoja savuverhoineen. Vuosituhannen vaihteen Erasmus-vaihdossa tuuletin opiskelijahuonettani päiväkausia bileitten jälkeen, koska ranskalaiset ystäväni olivat saapuneet juhliin omien tuhkakuppiensa kera.

Nykyään leikkikentillä ei enää saa tupruttaa, ja savuttomia uimarantojakin on ollut jo vuosia paljon. Esimerkiksi Cannesissa vesirajasta on mentävä 300 metrin päähän polttamaan. Tupakointikiellot ovat voimassa esimerkiksi juna- ja lentoasemilla sekä työpaikoilla. Yökerhoissa ei ole saanut polttaa sitten vuoden 2008, eikä kovahintaisissa tupakka-askeissa ole enää vuosiin saanut olla brändivärejä saati houkuttelevia kuvioita.

Kielloilla on ollut jonkinlaista vaikutusta, mutta niistä huolimatta ranskalaiset tupakoivat enemmän kuin naapurinsa. Ranskalaisista noin neljännes tupakoi päivittäin – vastaava luku Suomessa on THL:n mukaan noin 10 prosenttia. Tilastojen mukaan tupakointi vie 75 000 ihmisen hengen vuosittain. 

Sauhuttelua on tässä maassa vaikea kitkeä. Tupakointi on vuosikymmenten ajan nähty osana maan kulttuuria ja estetiikkaa. Tupakka on osa boheemia elämää ja kuulunut elokuviin, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Aika moni muistaa Catherine Deneuven savupilvineen, Serge Gainsbourgista puhumattakaan. 

Naisille tupakointi on myös merkinnyt eräänlaista vapauden symbolia vuoden 1968 kulttuurivallankumouksen jälkimainingeissa. Niin, ja liitetäänhän tupakointi myös painonhallintaan: vielä tänäkin päivänä monet ranskalaisnaiset pitäytyvät savukkeissa ylimääräisten kilojen pelossa.

Näinköhän uudesta rajoituksesta on hyötyä? No, rannalla on varmasti kivempaa, kun savu ei ole häiritsemässä. Mutta tuskinpa se ranskalaisia kannustaa vähentämään.

Sen sijaan lopettamishalukkuutta voisi löytyä ympäristöajattelusta. Ranskassa tupakantumpit ovat yksi yleisimmistä katuroskista, eivätkä ne saisi missään nimessä ajautua veteen.

Tiesitkö sinä, että yksi tupakantumppi riittää saastuttamaan 500 litraa vettä? En minäkään. Luin sen ranskalaisesta tupakanvastaisesta kampanjasta.