"Ihanteellinen virpoja tervehtii kohteliaasti, kysyy, saako virpoa ja jättää vitsan palkkioksi. Jos avaa oven virpojalle, on myös kohteliasta antaa virpomislupa sekä palkkio", vastaa arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta.
Nykyisin virpojat ovat lähinnä alakouluikäisiä lapsia, mutta Nirkon mukaan ennen myös aikuiset virpoivat. Virpomisen varjolla köyhät saattoivat ilmestyä rikkaiden oville ja saivat palkaksi sosiaalista apua. Myös ukot saattoivat virpoa toisiaan viinaryypyn toivossa.
"Nykyisin herättäisi kyllä epäluuloja, jos tuntematon aikuinen ryhtyisi virpomaan. Sen sijaan minä ainakin ilahtuisin, jos joku tuttu aikuinen virpoisi minua ja mukana olisi myös ripaus huumorintajua", Nirkko sanoo.
Virpoja, muista nämä
- Tuntemattomienkin ovikelloa voi soittaa. Kysy ensin kohteliaasti, saako virpoa ja virvo vasta sitten.
- Jätä koristeltu vitsa palkkioksi virvottavalle. Yksi oksa per virvottava riittää.
- Muista, että virpomisessa tärkeintä on ilo ja ele, ei niinkään palkkio tai sen suuruus.
Virvottava, muista nämä
- Virpojille ei ole pakko avata ovea. Jos kuitenkin avaat oven etkä ole muistanut hankkia palkkiota, muista olla kohtelias. Älä vedä ovea kiinni kenenkään nenän edestä.
- Usein virpojat liikkuvat ryhmissä. Jos sinulle annetaan vain yksi oksa, voi palkkioitakin olla vain yksi. Jos taas jokainen virpoja antaa oman oksan, tulisi vastavuoroisesti antaa jokaiselle oma palkkio.
- "Minä suosin palkkioksi ennemmin karkkeja kuin rahaa. Kaupoissa myydään hyviä makeissettejä, joissa on pieniä munia tai patukoita. Niistä riittää hyvin useallekin virpojalle", Juha Nirkko vinkkaa.
