”Tämä näky lautasella on aina pieni onnenhetki”

Mikä yhdistää syntymäpäiviä, serkkujen kyläilyä ja ihan tavallista perjantai-iltaa? Ne ovat kaikki hyviä syitä paistaa lettuja – ainakin, jos kysytään isältäni.

Muistan lapsuudestani monet hetket, jolloin isä paistoi lettuja. Paistorasva sihisi, lasta kulki pitkin pannun pintaa ja lasisen lettuastian kansi kolahteli merkiksi siitä, että valmista alkoi tulla. (Siinä vaiheessa me lapset tulimme kiireesti keittiöön!)

Nyt jatkan lettuperinnettä itse. Klikkaan lettutaikinan ohjeen auki – ja taas mennään! Miten niin yksinkertaisista aineksista voikaan syntyä jotain niin herkullista!

Omien lettujeni paistopinta ei ole yhtä kauniin pitsimäinen kuin lapsuuteni lettumestarin, mutta tunnelma välittyy: kun lautasella on mansikoiden ja kermavaahdon peittämä lettupino, suljen silmät ja jään kiinni hetkeen, jossa kaikki tuntuu olevan kohdillaan.

Mari on Yhteishyvän apulaistuottaja, jonka ensimmäinen lettu ei koskaan ehdi lautaselle asti.