Kimppamökit eli useiden perheiden yhteiset loma-asunnot ovat lisänneet suosiotaan. Aino Kinnunen, Livia Ylimäki ja muut viihtyvät yhteismökiksi muuttuneella entisellä kansakoululla Keski-Suomessa.

19 osakkaan kesämökki – näin se saadaan toimimaan

Teksti:

Sirkku Saariaho

Kuvat:

Kristiina Kontoniemi, Päivi Karjalainen

Julkaistu: 24.5.2019

Muokattu: 31.8.2020

”Jokainen perhe tuo vessapaperia, eikä sairaana saa tulla mökille.” Ylivieskalaisen Kaija Typön perhe on sopinut yhdessä kimppamökin pelisäännöistä.

Ylivieskalainen Kaija Typpö tietää, miten toimii sukulaisten yhdessä omistama kimppamökki. Virallisten asioiden lisäksi melkein kaikista käytännön asioista on sovittu kirjallisesti.

”Meillä on 19 osakkaan keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö Valkealuomen Loma. Se hallitsee vanhaa Keski-Suomessa sijaitsevaa koulurakennusta ja opettajien asuntolaa. Neliöitä rakennuksissa on yhteensä noin 600. Yhtiön osakkaina olemme minä ja mieheni sekä meidän lapsemme puolisoineen.

Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö valikoitui hallintamuodoksi apuna olleen tilitoimiston neuvosta. Emme olisi itse sitä pystyneetkään tekemään, sen verran siinä vaadittiin osaamista. Nyt voimme olla varmoja, että kaikki on tehty oikein ja lain mukaan. Jos tarvitsemme apua yhtiön virallisissa asioissa, voimme vieläkin kysyä toimistolta neuvoja.

Valkealuomen Loma toimii kuin mikä tahansa yhtiö. Meillä on yhtiökokous, jossa päätetään tärkeät asiat. Hallitus valmistelee suurimmat hankkeet, kuten tulevat korjaustarpeet. Yhtiövastike kerätään osakkailta joka kuukausi. Sillä maksetaan laskut ja lyhennetään lainaa. Minä olen hoitanut yhtiön rahaliikennettä.”

Satavuotias hirsikoulu perheomistukseen

”Idea koulun ostamisesta oli vanhimman poikamme. Hän löysi paikan myynti-ilmoituksen ja kysyi perheen Whats-App-ryhmässä, ehkä vähän pilaillen, että ostetaanko tuo yhdessä. Kävimme katsomassa paikkaa elokuun lopulla 2013 ja innostuimme kovasti. Puolen vuoden kuluttua kaupat oli tehty.

Päärakennus on rakennettu hirrestä järven rantaan noin sata vuotta sitten. Kouluna se on viimeksi toiminut 1970-luvun alussa ja sen jälkeen leirikeskuksena. Ison remontin teimme lähes kokonaan omin voimin. Perheessä on insinöörejä, rakennusmestari, kirvesmiehiä, LVI-asentaja sekä useampia metallimiehiä.

Virallisten asioiden lisäksi olemme sopineet kirjallisesti melkein kaikista käytännön asioista. Tärkeä sääntö on, että koululle ei saa tulla sairaana. Jokainen perhe merkitsee ruokansa. Jos ruokaa ei ole merkitty, sen saa syödä pois. Jokainen tuo tullessaan kahvia ja vessapaperia.

Toinen tärkeä sääntö on se, että lapset eivät saa mennä uimaan ellei aikuinen ole valvomassa. Voitte arvata, kuinka monta kertaa päivässä huudetaan mummua rannalle.

Yhdessä sovittavien asioiden lista on pitkä, ja se elää koko ajan. Usein tarkistetaan WhatsApp-ketjusta, mitä asiasta on sovittu. Tuleehan meille välillä eripuraa, mutta aina asiat on saatu sovittua.”

Kuusikymmentä sänkyä majoittuville

”Meillä on isot yhteiset tilat koululla. Niiden lisäksi jokaisella perheellä on oma huoneensa. Koulurakennuksessa on kaksi makuuhuonetta ja opettajien asuntolassa on kahdeksan lisää. Sänkyjä meillä on noin kuusikymmentä kappaletta. Harvoin on niin paljon väkeä paikalla, mutta usein on 20–30 henkeä. Puolet osakkaista asuu Ylivieskassa ja puolet Keski-Suomessa ja Tampereen lähistöllä.

Tuttavat kyselevät, että laitanko minä ruoat kaikille. En laita. Meillä on kaksi keittiötä, ja jokainen perhe tekee ruokansa silloin, kun sillä on ruoka-aika. Kaikki saavat elää omassa rytmissään. Yhdessä juodaan usein kahveja ja juhlitaan merkkipäiviä. Vohvelikestit ovat suosittuja.

Mummuna minua ilahduttaa katsoa, kuinka sisarukset ja sukuun tulleet puolisot tulevat näin hyvin toimeen keskenään. Lapsille yhteinen lomapaikka on tärkeä. He oikein odottavat, että pääsevät leikkimään serkkujensa kanssa. Isossa salissa pelataan sählyä ja kiipeillään kiipeilyseinällä.

Olen aina unelmoinut vanhasta talosta järven rannalla, ja nyt meidän perheellä on sellainen. Koulun piha on jalkapallokentän kokoinen ja siihen paistaa aurinko koko päivän, samoin kuin ihanan pitkälle ja matalalle hiekkarannalle.”