Käyttääkö läheisesi liikaa puhelinta? Näin minä tein
Artisti F kyllästyi vanhempiensa käytökseen. Oli pakko toimia, hän kertoo kolumnissaan.
Omassa lapsuudenkodissani on aina vaalittu hyvää keskustelukulttuuria, ja juttu lentää sujuvasti aina vitseistä poliittiseen väittelyyn.
Kun istuin teini-ikäisenä tietokoneella, isä pelmahti usein huoneeseen ja naureskeli: ”Mikäs mediahelvetti täällä on käynnissä?”
Viime vuosina älypuhelimet ovat kuitenkin tuoneet oman häiritsevän lisänsä yhteisiin keskusteluhetkiimme. Kun nykyään menen käymään vanhempieni luona, tämä mediahelvetti tuntuu olevan enemmän läsnä kuin koskaan.
Isäni selailee loputtomasti Facebookia ja äiti skrollaa läpi jokaisen Hesarin artikkelin ja Instagramin eläinvideon. Puhelimet kulkevat heidän mukanaan myös ruokapöytään.
Ryhmäkeskustelut, someilmoitukset tai yllättävä tarve googlettaa jotakin katkaisevat usein keskustelun kesken lauseen. Välillä tuntuu kuin olisin teinien vanhempi, enkä suinkaan kolmekymppinen tytär.
Useimmat nuoret tuntuvat tiedostavan vanhempiaan paremmin, että ruutuaikaa olisi hyvä vähentää.
Ikä ei tee immuuniksi sille, miten addiktoiviksi älylaitteet ja somealustojen algoritmit on rakennettu. Useimmat nuoret tuntuvat tiedostavan vanhempiaan paremmin, että ruutuaikaa olisi hyvä vähentää.
Vanhemmat taas näkevät koko ilmiön enemmän nuorten ongelmana, vaikka samalla heiltä tuntuu rajatun ruutuajan lisäksi olevan hukassa myös medialukutaito ja some-etiketti.
Omat vanhempani eivät tietääkseni riehu kommenttikentissä, mutta rumimmat vihakommentit ja viestit tulevat profiilin perusteella hyvin usein juuri iäkkäämmiltä somettajilta.
On aina yhtä mykistävää avata minua huoraksi haukkuneen ihmisen oma somesivu ja lukea sieltä miten kommentoija on ”kolmen lapsen äiti, joka rakastaa puutarhanhoitoa ja Jeesusta”.
En itsekään väitä olevani täydellinen: kuuntelen podcasteja suihkussa, selaan somea vessassa, enkä kävele minnekään ilman musiikkia korvissani. Sosiaalisissa tilanteissa puhelimen selaaminen tuntuu kuitenkin epäkohteliaalta.
Tarve olla jatkuvasti tavoitettavissa tekee meistä etäisiä niille, joiden seurassa todella olemme.
Viimeisimmällä vierailulla perustin vanhemmilleni puhelinparkin. Keräsin laitteet kuin tiukempikin ammattikasvattaja ja sijoitin ne ruokailun ja elokuvan ajaksi pois ulottuvilta.
Jälkikäteen he kantelivat siskolleni: oli kuulemma ollut rankkaa.
Uusimmat jutut sähköpostiisi