Kotiseudullani ihmiset joutuvat pelkäämään, että talo halkeaa

”Mennään jo sisään, nämä syövät minut elävältä!” – Tämä tyypillinen lausahdus kuuluu usein Etelä-Ranskan kesässä.

Tiikerihyttyset, nuo pikkuruiset, raidalliset itikat iskevät aina hämärän aikaan. Toisin kuin Suomen serkkujen, tiikerihyttysten ääntä ei kuule. Inhottavaa on, että ne saattavat levittää myös tauteja, kuten denguekuumetta.

Tiikerihyttyset ovat asettuneet Etelä-Ranskaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Aasiasta rengaskuljetusten mukana tulleet ötökät lisääntyvät nopeasti, ja vaeltavat nyt, ilmaston lämpenemisen myötä huoletta kohti pohjoista.

Ilmastonmuutos näkyy meidän eteläranskalaisessa arjessamme jo monin tavoin. Harvassa ovat kesät, jolloin viranomaiset eivät rajoittaisi vedenkulutusta. Kuumimpina aikoina ei saa kastella puutarhaa, kylpeä eikä pestä autoja. Kesällä 2023 läheisistä vuoristokylistä loppui juomavesi kokonaan.

Kotiseudullani vierailleet turistit ovat jo saattaneet joutua kohtaamaan muuttuneen ympäristön. Monet elokuvistakin tutut Rivieran rannat ovat eroosion vuoksi kaventuneet entisestään. Esimerkiksi laventelista tunnetussa Lavandoussa rannasta ei ole jäljellä juuri muuta kuin kiviä.

Cavalièren hotellin ja rannan omistaja Isabelle Moriaz kertoi vastikään France 3 -kanavan haastattelussa, että touko-, kesä- ja heinäkuun aikana hiekkaa katosi rannasta eroosion takia puolitoista metriä.

Ennätyspitkät kuivat kaudet ovat myös panneet savimaalle rakennetut kodit koville. Kymmeniä vuosia paikallaan seisoneiden taloparkojen rakenteet liikkuvat. Ensin ilmestyvät pienet hiusmurtumat, jotka kohta – jos huonosti käy – kasvavat sormen mentäviksi halkeamiksi ja ajavat lopulta asukkaansa pois. Arvioiden mukaan jopa 16 miljoonaa ranskalaistaloa on vaarassa halkeilla vuoteen 2050 mennessä.

Toistuvat ennennäkemättömän rajut sateet ja tulvat ovat puolestaan panneet uusiksi kokonaisia kyliä ja asuinalueita. Ystäväni rinnetalo selvisi vuoden 2015 pahasta myrskystä, vaikka olohuoneeseen valui mutavettä valtavat määrät. Seuraavastakin pahasta myrskystä selvittiin – kiitos korjaustöiden – mutta naapuritalolle kävi huonommin: kunta asetti sen lopulliseen asumiskieltoon.

Pelkästään remontteihin on kulunut ystävältäni kymmeniä tuhansia euroja. On pumppua, vedenpoistojärjestelmiä, laatoituksia. Kymmenen ensimmäistä vuotta talossa meni rauhassa. Nämä viimeiset kymmenen ovat olleet aikamoisia, hän puuskahtaa.

Syksyn ensimmäisistä rajuilmoista on jo saatu esimakua, kun Marseillen kadut syyskuun alussa tulvivat. Suomessa kaukaisilta tuntuvat uutiskuvat ovat meillä jo totista totta.

Ennätyspitkät kuivat kaudet panevat savimaalle rakennetut kodit koville. Tuloksena on hiusmurtumia rakennusten julkisivuissa.