”Taivaalliset keksit – ja vielä helpot leipoa”

Wilhelmiina-keksit ovat tolkuttoman hyviä: täyteläisiä ja kinuskisen makuisia, mutta syntyvät vähällä vaivalla, hehkuttaa Sonja Kallio Yhteishyvästä.

Sonja Kallio, jonka edessä pöytä täynnä värikkäitä kasviksia ja hedelmiä.
Teksti: Sonja Kallio
Kuvat: Aleksi Poutanen
27.7.2026 | Päivitetty 27.7.2026

Nämä hurmaavat pikkuleivät vievät ajatukseni aina mummuni luo.

Ei siksi, että hän usein leipoisi, vaan koska minuun on tarttunut häneltä suuri kinuskirakkaus. Hän seuraa usein leipomistani kärkkyen nuoltavia taikinavispilöitä, ja erityisesti kinuskin keittämiseen käytettyä kattilaa, jonka voi kaapia putipuhtaaksi.

Vaikka Wilhelmiinoissa ei ole varsinaista kinuskia, niiden herkullisen kinuskinen maku tulee paistamisen aikana sokerien karamellisoitumisesta ja Maillard-reaktioista, joista syntyy paahteisia aromeja. Toffeinen vivahde saadaan tummasta siirapista, jota voin täyteläinen maku pyöristää.

Rakastan Wilhelmiinoissa myös leipomisen helppoutta: taikinasta muotoillaan pitkiä tankoja, jotka leikataan viipaleiksi vasta paistamisen jälkeen.

Tykkään koristella keksit sulalla suklaalla, kuivatuilla kukilla tai nonparelleilla. Keksit maistuvat ihanilta kahvin tai teen kanssa pikkumakeana, ja toimivat kääreeseen kietaistuna suloisena lahjana.

Sonja on Yhteishyvän ruokatoimittaja, joka saa leipoessa kiksit, kun pullataikinan sitko on juuri oikea ja kohotus kohdillaan.