Halusin nauttia ravintolaruoasta, mutta siitä tehtiin vaikeaa

Söin hiljattain illallista pubissa itäisessä Lontoossa. Halusin kokea pubiruokien klassikon, fish and chipsit. Rapea kalaleike maistui jo melkein suussa, kun huomasin, että listaan on kirjattu puntien lisäksi muitakin numeroita, nimittäin annoksen kalorit – kokonaista 1295 kappaletta. 

Jestas! Pitäisikö sittenkin valita jotain terveellisempää? Ceasar-salaatti olisi huomattavasti kevyempi, 778 kaloria.

Sama ilmiö tuli vastaan useammassakin lontoolaisravintolassa. Niissä on näköjään tapana hieroa annoksen kalorimäärä asiakkaan naamaan. Suomessa muistan nähneeni kaloritietoja ainakin hampurilaisketjujen sovelluksissa.

Kalorit menussa ovat seurausta Boris Johnsonin hallituksen määräyksestä, jolla se yritti suitsia brittien ylipainoa ohjaamalla heitä terveellisempiin ruokavalintoihin. Tarkoitus on tietysti hyvä, mutta onko tapa oikea?

Linjaus herätti keskustelua. Ravintolat ja syömishäiriöjärjestötkään eivät olleet vaatimuksesta innoissaan.

Itse menen ravintolaan nauttimaan – siitä, että joku seisoo keittiössä puolestani, ja mikä tärkeintä, makuelämyksistä, joita en saa kotikeittiössä. 

Tietoisuus kaloreista hivuttaa mieleen syyllisyyden ja tekee ravintolaelämyksestä kummallista anekauppaa. Tulipa syötyä paljon, oikeastaan ihan liikaa yhdelle aterialle! Jos nyt syön tämän, ei sitten ainakaan jälkiruokaa! Kotiin päästyä heti lenkille! 

Kaloreiden laskeminen ei sovi yhteen ravintolaillan kanssa. Porkkanaa osaan purra kotonakin.