Hanna Jensen: ”Reseptien kokeilu on minulle se juttu”
Utelias ja kokeileva ruoanlaitto on siihen käytetyn ajan arvoista, sanoo kirjoittaja ja logoterapeutti Hanna Jensen.
Ajatus tutuista arkiruoista ei voisi olla kauempana Hanna Jensenin keittiöperiaatteista. Hänelle reseptien maailma on loputtomasti pulppuava innoituksen lähde, jonka äärellä ei ole syytä hukata päivääkään makaronilaatikon tekemiseen. Jensen kertoo seuraavaksi tarkemmin, miksi kokeileva kokkaus on niin tärkeä arvo ja iso ilo.
Elämykset kuuluvat myös arkeen
”Lapsemme asuivat parikymppisiksi asti kotona, ja koko sinä aikana tein ehkä kaksi kertaa makaronilaatikon. Saatoin väsätä arkitiistaina monimutkaista vietnamilaista pataruokaa. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, miksi.
Syy on, että innostun vaihtelusta ja muutoksesta. Se näkyy ruoassa. Minua kiinnostaa ihan kauheasti lopputulos, jonka yhdistelmät ovat itselleni uusia.
Reseptien kokeilu on minulle se juttu. Luen paljon ruokaohjeita, ja etsin niistä kiinnostavia aineksia. Varaan tarvikkeiden hankkimiseen ja ruoan laittamiseen ainakin puolitoista tuntia päivässä.
Hanna Jensen asuu ja työskentelee osan vuodesta Espanjassa. Hän arvostaa paikallisten tapaa ihastella pöytään tuotuja ruokia ja aineksia ennen haarukkaan ja veitseen tarttumista.
Jokin aikaa sitten sain sysäyksen videosta, jossa eräs australialainen nainen valmisti hokkien-nuudeleita. Kun huomasin, että ruokaan tulee tamarindia ja kiinalaista shaoxing-ruoanlaittoviiniä, lähdin saman tien kauppaan ja käärin sen jälkeen hihat keittiössä. Tuo yhdistelmä sai minut kokeilemaan reseptiä, ja ruoasta tuli tosi hyvää.”
Itse kokkaamalla varmistaa ravinteet
”Kun luen reseptiä, jossa tehdään pastalle vaikkapa salvia-voikastike, en innostu. Pastasta tulee varmasti herkullista, mutta itse kysyn: missä on ruoka? Olen jatkuvasti yhä enemmän kiinnostunut ravinteista.
Jos muokkaan kokeilemiani reseptejä, on yleensä kyse kasvisten lisäämisestä. Viimeksi lisäsin runsaasti tomaattia lähes vegaaniseen lasagneen, johon tuli mielenkiintoista tofuricottaa.
Ruokaisia salaatteja soveltelen paljon. Minua kiinnostavat kurpitsa, bataatti, pinaatti ja siemenet – värit, vihreys ja purutuntuma. Paahdetuista kasviksista tehtyjä salaatteja voi varioida loputtomiin.
Jos pitäisin ruokakurssin, aiheena olisivat runsaat bowlit. Iloiset sekoitukset täynnä monia ihania yllätyksiä. Kaiken kruunaisivat hyvät kastikkeet. Näin juuri kastikeohjeen, jossa yhdistetään tahinia ja balsamiviinietikkaa. Aion tehdä sitä seuraavaksi.
Jos pitäisin ruokakurssin, aiheena olisivat runsaat bowlit.
Myös tekniikat innostavat kokeilemaan. Juuri nyt olen ihan liekeissä täytetyistä leivistä, joihin paistetaan pannulla ihana pinta: eteläamerikkalaisista arepoista ja Lähi-idän arayes-leivistä.”
Juhlaruoan voisi jättää väliin
”Juhlapyhät paineistavat minua. En haluaisi ajatella, että minun kuuluu laittaa esimerkiksi pääsiäisenä lammasta. Tulee mieleen, että kunpa voisin skipata koko pyhän. Ryhdyn helposti miettimään, voisimmeko syödä jotain muuta.
Hanna Jensenin pöydässä toistuvaa on vain perheen kestovitsi: pitääkö ruoassa aina olla twistiä? ”Kyllä pitää! Kun joku toinen valmistaa omaa bravuuriaan, se on ihana asia. Mutta minun tekee mieli kokeilla uutta.”
Meidän perheellämme on vähemmän ruokaperinteitä kuin monilla muilla, mutta joitakin on. Tytöt toivovat minulta savulohta kookosriisin ja itse tehdyn aiolin kanssa. Ja lohimömmöä, johon tulee kylmäsavulohta, smetanaa, kermaviiliä, rakeista dijoninsinappia, sitruunanmehua sekä runsaasti tilliä ja persiljaa. Syömme sitä saaristolaisleivän kanssa.
On minullakin makuja, joita toistan. Haluaisin esimerkiksi heittää aina lopuksi sumakkia kaiken päälle. Se on vaan niin hyvää.”
Näin syön
Aamuuni kuuluu ensimmäisenä iso lasi vettä, koska haluan vaalia äidiltä saamaani terveysvinkkiä.
Jääkaapissani on aina mustikoita, mantelimaitoa ja läjä vihanneksia.
Salainen ruokapaheeni on vaniljakokis. Niin epäterveellistä. Rakastan!
Jos olisin ruoka, olisin italialainen munakoisovuoka.
Jos pitäisi valita yksi ruoka loppuelämäksi, se olisi ruokaisa paahdettu kurpitsabowl.
Ruokaperinne, jonka toin lapsuuteni suvusta ovat aidot karjalanpiirakat. Toinen on mummin hämäläinen perunarieska, joka tehtiin uunissa valurautapannussa.
- 1.Kuinka usein vaihdat pyyhkeet? Etenkin yksi pyyhe unohtuu helposti
- 2.Tee kuin espanjalaiset! Nälkä pysyy kurissa ja paino voi laskea
- 3.Mikä ihmeen laatikkopaita? Se on nyt muodissa ja sopii mukavuudenhaluisille
- 4.70 kilometriä lähikauppaan! Tällainen on Tommi Mannisen kakkoskoti Lapin syrjäkylässä
- 5.Ellen Jokikunnas podcastissa: Tällainen oli Ralph-pojan jäähyväisateria orpokodissa Filippiineillä
- 6.Ruokavalio vaikuttaa hiuksiin – Tällaista syömistä kannattaa välttää
Uusimmat jutut sähköpostiisi