Heidi Foxellin vapaus on ratin takana: "Autossa olen kuin kuka tahansa"

Kun Heidi Foxell, 37, tarttuu auton rattiin, hän tuntee olevansa kuin kuka tahansa. Liikenteessä kukaan ei näe pyörätuolia tai niitä lukuisia vammoja, jotka hän sai Hyvinkään joukkoampumisessa vuonna 2012. Tasavertaisuus on tärkeä tunne ihmiselle, joka on käynyt läpi lukemattoman määrän leikkauksia, komplikaatioita ja kiputiloja.

”Autossa en ole vammainen. Tien päällä olen yksi muiden joukossa, Heidi kuvailee kokemustaan.

Heidi siirtyy kuskin paikalle itsenäisesti ja nostaa pyörätuolinsa kyytiin omin voimin. Hän pystyy kävelemään tukea vasten lyhyitä matkoja, mutta jalkojen voima ei riitä auton polkimien käyttöön. Hänen autonsa on varustettu käsikaasulla, joka mahdollistaa ajamisen ilman jalkoja. Liikuntarajoitteiselle ajaminen ei ole itsestäänselvyys.

”Se, että voin lähteä milloin haluan ilman kuljetuspalvelun tai taksin odottamista, on iso asia. Auto merkitsee minulle konkreettista vapautta.”

Heidi asuu Helsingissä, mutta ajaa työtehtävissään ympäri Suomea. Hän käy kouluissa ja oppilaitoksissa kertomassa väkivallan todellisista seurauksista – siitä, mitä yksi luoti voi aiheuttaa. Heidin puhe hiljentää salillisen teini-ikäisiä kerta toisensa jälkeen.

”Sanon aina nuorille, että kaikesta voi selvitä ja kaikesta voi puhua ääneen.”

Ajoväsymys ei ole taistelu, jonka voi voittaa

Paljon tiellä liikkuvana ajoväsymys on myös Heidille tuttua.

”Viitisen vuotta sitten lähdin ystäväni luota ajamaan lyhyttä matkaa. Nukahdin kesken ajon. Auto ehti ajautua moottoritiellä viereiselle kaistalle”, hän muistelee pelottavaa tilannetta.

Kun Heidi sai auton taas haltuunsa, oltiin sillan kohdalla. Törmäys betoniin oli ollut sekuntien päässä. Tuolloin onni oli matkassa: tie oli rauhallinen, takaa ei tullut autoja ja viereinen kaista oli tyhjä. Tärinäviiva pelasti.

Hetki muutti Heidin ajotavat pysyvästi. Väsyneenä hän ajaa auton levähdyspaikalle, kallistaa penkin ja ottaa 20 minuutin torkut.

”On ihan turha taistella väsymystä vastaan – sen taistelun häviää aina.”

Älä tuki invapaikkaa

Autoilu tuo mukanaan myös arkisempia haasteita. Invatunnuksella varustetulle autolle on usein oma paikkansa, mutta niiden saatavuus ei aina ole taattu. Paikkojen väärinkäyttö herättää tunteita.

Eniten turhautumista aiheuttavat tilanteet, joissa invapaikka on osittain tai kokonaan tukittu. Esimerkiksi peräkärryn kanssa vinoon pysäköity auto voi estää pääsyn kokonaan.

Suurin osa ihmisistä toimii kuitenkin hyvässä hengessä ja pyytää vilpittömästi anteeksi, jos on toiminut huomaamattaan väärin, Heidi toteaa.

Kohti Alppeja ja niiden yli

Tulevaisuudessa Heidi haaveilee pidemmästä automatkasta Keski-Eurooppaan yhdessä vaimonsa Noora Salinin ja pariskunnan kahden koiran kanssa. Haaveena on ajaa asuntoautoksi muutetulla pakettiautolla Alppien yli.

”Ajatus on ollut mielessä jo parin vuoden ajan. Ehkä ensi vuonna toteutamme sen.”