Houkuttavatko karkit, eikä painonhallinta onnistu? Ala tehdä näin

Kyse on psykologisesta ilmiöstä: kun valinnan vapautta rajoitetaan ja jostakin tulee täysin kiellettyä, siitä tulee entistä houkuttelevampaa, kuvailee laillistettu ravitsemusterapeutti Kirsi Englund.

Kiellon jälkeen asia alkaa yleensä pyöriä mielessä taukoamatta: tekisi mieli syödä, otanko vai en, saanko syödä, en saa syödä ja mitä jos sittenkin otan.

"Jos ajattelemme, että vaikkapa suklaata ei saisi syödä, meidän huomiomme kiinnittyy siihen ympäristössämme entistä enemmän ja huomaamme herkemmin myös sen, jos sitä on tarjolla."

Usein ihminen alkaa samalla arvottaa myös itseään: olen huono, jos syön tätä, tai hyvä, jos en.

"Lopulta tilanne voi johtaa tietynlaiseen ääripääajatteluun, jossa joko emme syö ollenkaan tai jos sorrumme, kaikki on tavallaan pilalla, jolloin voimmekin rohmuta kaksin käsin tai jopa ahmimiseen asti. Sitten taas rajoitamme syömistä, ja sama alkaa alusta."

Englund pitää huolestuttavana käytöksenä myös sitä, jos tietyille ruoille annetaan niin sanottu palkintoarvo. Tällöin ajatuksena on, että en saa syödä tätä juuri nyt, mutta kun vaikkapa viikko on ohi tai olen tehnyt jotakin ansaitakseni sen, saan vihdoin palkintoni.

Tällä tavalla tietyistä ruoista tehdään omassa mielessä haluttavampia tai arvokkaampia, vaikka terveessä ruokasuhteessa kaiken ruoan tulisi olla samanarvoista.

Lue myös: Ethän tee kylässä kuten lähes kaikki suomalaiset? Se ei ole kiva tapa

Dieetit eivät yleensä toimi

Englundin mukaan tällaiset kiellot ja ruoan arvottaminen hyviin ja huonoihin on suomalaisten parissa todella yleistä. Myös dieettikulttuuri elää yhä vahvana, ja markkinoilla on valtavasti erilaisia valmennuksia ja ohjeita, joissa tietyt ruoat ovat sallittuja ja toiset kiellettyjä.

Kieltojen tekemisen taustalla on usein ajatus siitä, että jos en ota lainkaan, syöminen ei ainakaan lähde lapasesta. Kuitenkin juuri kiellot johtavat herkemmin nimenomaan tähän.

"Tutkimusten perusteella esimerkiksi tiukat dieetit, joihin yleensä liittyy ehdotonta syömisen rajoittamista, tyypillisesti johtavat painonnousuun. Kiellot siis tavallaan kääntyvätkin itseään vastaan, ja niiden jälkeen on jopa entistä vaikeampi hallita syömistä."

Kymmenen viime vuoden aikana on alettu puhua enemmän kehopositiivisuudesta ja laihdutuskuurien haitoista. Englundin mukaan on mahdollista, että osa suomalaisista on asian suhteen aiempaa tietoisempia, mutta yleisesti ottaen vanhat asenteet pitävät pintansa – ja samaa ajattelua opetetaan yhä myös lapsille.

"Joillakin on sellainen ajatus, että koska en ole itse onnistunut herkkujen syönnin hillitsemisessä, kiellän ne lapsilta kokonaan, jotta heille tulisi parempi ruokasuhde."

Todellisuudessa ruokien kieltäminen ja arvottaminen sallittuihin ja ei-sallittuihin ei rakenna hyvää ruokasuhdetta, vaan saattaa jopa synnyttää syömisen haasteita.

Lue myös: Tiedäthän nämä vinkit? Näin hiuksesi ja ripsesi näyttävät upeilta

Herkuttelun vähentämiseen on parempiakin keinoja

Jos vaikkapa herkkujen syöntiä kuitenkin haluaisi vähentää, tähän on parempiakin keinoja, joilla lopputulos todennäköisemmin myös onnistuu.

Englundin mukaan joustava syöminen on tärkeä taito, joka lisää kehon viestien mukaista syömistä.

"Eli kun hyväksymme, että syöminen voi olla vaihtelevaa ja joustavaa ja voimme syödä kaikenlaisia ruokia, opimme paremmin kuuntelemaan kehomme tarpeita ja viestejä ja syömme todennäköisemmin sopivasti ja oikean nälän mukaisesti."

Kieltojen taustalla on yleensä jonkinlainen ydinongelma. Tyypillistä on esimerkiksi se, että kokonaisenergiansaanti jää liian pieneksi, mikä lisää mielitekoja. Tällöin korjausliike on se, että saadaan tavallisen perusruoan syöminen tasapainoon, jotta kehon tarpeet täyttyvät.

Tärkeää on myös pyrkiä lempeämpään ruokasuhteeseen: opetellaan siis sitä, että mikään yksittäinen ruoka ei pilaa terveyttä tai nosta painoa, vaan kaikkea voi syödä kohtuudella.

"Toisia ruokia syödään ehkä arjessa enemmän ja useammin ja toisia vähemmän ja pienempiä määriä, mutta mikään ei ole yksistään paha ruoka, eikä kaikkea tarvitse kieltää."

Kolmas olennainen asia on tunnistaa, onko mielitekojen taustalla tunteiden käsittelyn haasteita eli tunnesyömistä: laukaisevatko hankalat tunteet mielitekoja, ja ovatko herkut pyrkimys siirtää, unohtaa, käsitellä tai ilmaista tunteita. Tällöin ratkaisuna on kuulostella, mistä tarpeista nämä tunteet todellisuudessa kertovat ja pyrkiä vastaamaan niihin muilla keinoilla.

Englund muistuttaa, että herkuttelussa on usein kyse myös ihan vain tapaoppimisesta. Herkut tuovat mielihyvää, ja kun ihminen oppii, että on mukavaa vaikkapa istua illalla sohvalla ja syödä samalla jotakin hyvää, tapa alkaa herkästi toistua. Tavasta voi opetella hiljalleen eroon kehittelemällä tilalle uudenlaisia tapoja.

"Voimakkaille mieliteoille löytyy oikeastaan aina jokin syy, eikä ratkaisu yleensä ole se, että kiellämme tai rajoitamme, vaan se, että lähdemme ratkomaan syömistämme ja syömiseen liittyviä tapojamme laajemminkin", Englund neuvoo.