Jyrki Sukula rauhoittaa lounashetken joka päivä: ”En koskaan sovi kokouksia lounasaikaan”

Herätyskelloni soi joka aamu samaan aikaan. Tyttäreni Alma, 15, käy koulua Torinossa, ja Helmi, 13, Albassa. Vien Alman koulubussille ja Helmin kouluun.

Olen asunut perheeni kanssa Italian Piemontessa ympäri vuoden jo 11 vuoden ajan. Nykyisen kotitalomme ja viinitilamme ostimme tosin jo 17 vuotta sitten.

Kun palaan kotiin, käyn ulkosuihkussa vuodenajasta riippumatta. Asumme Alppien juurella, ja maisema suihkultamme on kuin taulu: voin katsella Monvison lumihuippuista vuorta.

Suihkun jälkeen juon ensin yhden cappuccinon ja sen perään espresson. Vasta hieman myöhemmin saatan syödä paahtoleivän, mutta usein sekin jää, jos työpalaverit puskevat päälle.

Aamupäivisin teen luovaa työtä. Uusien asioiden suunnittelu vaatii hyvää energiaa, ja sitä minulla on eniten aamuisin. Toisinaan aamut ovat täynnä videokokouksia Suomeen tai palavereja yhteistyökumppaneideni kanssa. Joskus valmistan samaan aikaan lounasta tilallamme vieraileville ryhmille.

Olen tehnyt etätyötä Italiasta vuodesta 2012 asti. Käyn Suomessa viiden viikon välein, muu perhe noin kerran vuodessa.

Syön lounaan aina samaan aikaan. Keskityn ruokailuun, enkä koskaan sovi kokouksia lounasaikaan. Syömme useimmiten yhdessä vaimoni Riikan kanssa. Lounaan valmistaa se, joka ehtii. Asumme keskellä maaseutua, eikä kauppoja ole lähietäisyydellä. Siksi aterioiden suunnittelu vaatii hieman vaivaa etukäteen.

Lounaamme on yleensä simppeli ja kevyt, esimerkiksi salaatti tai vihanneksia ja leikkeleitä. Syön pienen annoksen, jotta pysyn energisenä loppupäivän.

Pyrimme ostamaan kaikki ruokamme sesongin mukaan torilta paikallisilta viljelijöiltä. Kun asioin luottoihmisteni kanssa, tiedän saavani aina ensiluokkaisia raaka-aineita. Yksi myyjä on erikoistunut artisokkiin, toiselta kannattaa ostaa marjat.

Viinitarhan lisäksi meillä on pieni luomupuutarha, jossa kasvaa yrttejä, salaatteja, tomaattia, paprikaa ja varsiselleriä sekä hedelmiä, kuten viikunaa ja persikkaa.

Satsaan laatuun. Ostan ennemmin vähän ja kallista kuin paljon halvalla. Viimeksi ostin 24 suomalaisen lasimuotoilija Saara Hopean suunnittelemaa jälkiruokakulhoa. Ne maksoivat 45 euroa kappale, mutta ovat aivan nappiostos ja sopivat täydellisesti kotiimme.

Kuskailen tyttäriäni koripallo- ja cheerleading-harjoituksiin joka päivä kuuden aikoihin ja haen kotiin kahdeksan maissa.

Treenien välissä laitan maatilaamme kuntoon ja putsailen paikkoja. Yritän myös käydä liikkumassa. Joskus sunnuntaisin kävelemme vaimoni kanssa jopa 15–20 kilometrin lenkkejä.

Viime aikoina olen pohtinut, että voisin panostaa vähän enemmän omaan hyvinvointiini ja kehoni huoltoon.

Syömme koko perhe yhdessä illallista, kun lapset ovat tulleet harrastuksistaan kotiin. Mimmit syövät koulussa hiilihydraattipitoista ruokaa, kuten pastaa, joten valmistamme kotona proteiini- ja kuitupitoisemman aterian. Grillattu kala ja vihannekset ovat kaikkien suosikkeja.

Illallisen jälkeen lapset tai vaimoni tiskaavat, minä kastelen puutarhan ja ulkoilutan samalla koiramme Vilman. Viljelyksemme ovat rinteessä, ja heitän tunnin ajan tennispalloa koiralle.

En syö iltapalaa myöhäisen päivällisen jälkeen. Menen nukkumaan katsottuani iltauutiset ja Urheiluruudun. Nukahdan nopeasti ja nukun sikeästi aamuun asti.

Joskus meiltä kysytään, elämmekö unelmaamme. Alkuun se oli sitä, mutta nyt tämä on jo meidän arkeamme. Olen onnellinen siitä, että vuosia sitten toteutimme haaveemme omasta viinitilasta.