Näin Harri Paananen kertoo suhteestaan autoihin:
”Autokuume on minulle tuttu tunne. Kun sen saa, se on menoa. Yhtäkkiä alkaa liikenteessä tarkkailla tietyntyyppisiä autoja, sitten muka huvikseen käy läpi netin autosivustoja. Pian ryhtyy perustelemaan itselleen ja muille, miksi juuri nyt kannattaisi vaihtaa tai ostaa auto.
Autot olivat minulle iso osa elämää jo lapsuuden Joensuussa. Isä ajoi rallia, ja pääsin toisinaan harjoituksiin mukaan. 10-vuotiaana aloin ajaa kartingia. Nuoruus meni autoradoilla. Ajoin samoilla radoilla Jyrki Järvilehdon, Mika Häkkisen ja Mika Salon kanssa.
Muistan hyvin ensimmäisen oman autoni, oranssin vuoden 1976 Ford Escortin. Rekisterinumero oli THE-585.
Harrastusta omilla säästörahoilla
Autot ovat olleet sittemminkin tärkeä osa vapaa-aikaa, tätä nykyä erityisesti harrasteautot. Niihin tuli mahdollisuus vasta siinä vaiheessa, kun taloudellinen tilanne vakiintui ja kodin yhteyteen järjestyi tarpeeksi tilava autotalli. Kahden auton tallissa toinen puoli on varattu auton rakenteluun, säätämiseen ja ihmettelyyn. Vapaa-aikanani minut löytää yleensä juuri täältä.
”Harrasteporukoissa on hienoa, ettei ole väliä, kuka olet ja mitä omistat.”
Tuorein hankintani on käytetty Ford 150 pick-up. Auto on ainakin omasta mielestäni klassikko. Sitä ei ehkä yleensä mielletä unelmien autoksi, mutta itse etsin sellaista pitkään. Löysin sopivan yksilön lopulta Ruotsista. Hain auton kotiin marraskuussa.
Olen rakentanut autoa omiin tarpeisiini paremmin sopivaksi. Sen jousia ja iskunvaimentimia on vaihdettu ja valoja parannettu. Myös sen ulkonäkö alkaa miellyttää enemmän omaa silmää.
En halua tarkkaan laskea, miten iso rahareikä harrastusautoilu on. Pikemminkin ajattelen, että harrastus on sijoitus itseen. Ja yleensä harrastukset tuppaavat maksamaan. Pääoman lasku on tietysti iso, jos miettii, miten auton arvo alenee ja ottaa huomioon kaikki kulut.
Periaatteenani on käyttää harrastukseeni vain omia säästörahojani. Perheen euroja harrasteautoihin ei kulu.
En myöskään pidä samanaikaisesti useita harrasteautoja. Kun hankin tuoreimman löytöni, myin pois muutaman vuoden omistamani Corvetten.
Harrasteporukoissa hyvä yhteishenki
Minulla on ollut kaikkiaan kolme Corvettea, viimeinen oli vuodelta 1965. Kuulun Corvette-harrastajien FinnShark-ryhmään. Ryhmässä vaihdetaan tietoja esimerkiksi varaosista ja yleisemminkin autoista. Vastaavanlaisia ryhmiä on lukuisia.
Harrasteporukoissa on hienoa, ettei ole väliä, kuka olet ja mitä omistat. Siis samanlaista henkeä kuin vaikka hirviporukoissa. Titteleitä ei tarvita, kun haetaan samaa hirveä. Autoissa etsitään ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Aina löytyy kohtalotoveri, joka on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa.
Ford 150 pick-up on melko harvinainen Suomessa, mikä tarkoittaa, että myös auton varaosia on täällä vähän tarjolla. Niitä joutuu tilaamaan Amerikasta asti, mutta osien hinnat ovat yleensä melko kohtuulliset.
Kaiken kaikkiaan olen hankintaani tyytyväinen. Eihän tämä tietysti mikään Corvette ole, mutta etenkin mökkeilyä ajatellen huomattavasti käytännöllisempi.”
