Kurkistimme Esko Eerikäisen värikkääseen miesluolaan – käy peremmälle!

Esko Eerikäisen kotona on paljon värejä, pelejä ja uskomaton lenkkarikokoelma.

Teksti: Kari-Otso Nevaluoma
Kuvat: Mikko Suutarinen
10.11.2026 | Päivitetty 10.11.2026

Nyt kyläillään!

Yhteishyvä vierailee kiinnostavien suomalaisten kodeissa.

Suusta pääsee wau. Edessä avautuu radiopersoona Esko Eerikäisen rivitalokodin alakerta, jonka sisustus on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Eteisessä pönöttää kimalteleva veistos, yläkertaan johtavien portaiden alla houkuttelee flipperi ja huoneen toisessa päässä retropelikone. Ara-papukaijoja on niin taulun kuin veistoksen muodossa. Selvästi miesluola ja hyväntuulinen sellainen.

Sohvan harmaa verhoilukangas yllättää, mutta Eskolla on hillittyyn värivalintaan pistämätön peruste.

”Minulla oli alun perin vihreä sohva, mutta saman katon alla vuoroviikoin asuva tyttäreni Victoria sanoi, että se on häiritsevän vihreä. Hän sanoi ei myös idealleni maalauttaa yhdelle seinälle graffiti. On tärkeää, että koti tuntuu omalta, mutta läheisten takia täytyy joskus tehdä kompromisseja.”

Esko on asunut rauhallisella espoolaisella pientaloalueella viisi vuotta ja kertoo viihtyvänsä erinomaisesti. Mutta mitä hän nyt tekee? Nappaa lattialta jonkin olemattoman roskan. Kuinka hän edes huomasi sen?

”Olen tarkka siitä, että kotona on aina puhdasta. Kun elämä on sotkuista, sitä haluaa, että edes oma kämppä pysyy siistinä.”

Oho, pitää varmistaa, puhuuko mies tosissaan.

”Vitsi, vitsi”, hän myhäilee.

Esko Eerkäisen eteinen, jossa kimalteleva koirapatsas.

Esko Eerikäisen kodin persoonallinen tyyli näkyy heti eteisessä. Tulijaa tervehtii kimalteleva veistos, ja yläkertaan johtavien portaiden alta löytyy flipperi. Värejä, huumoria ja leikkimielisyyttä riittää heti ulko-ovelta lähtien.

Keittiö, jossa suuri keittiönpöytä. Pöydän takana värikäs maalaus. Etualalla maljakollinen kukkia.

Esko Eerikäinen sisustaa väreillä, tärkeillä muistoilla ja huumorilla eikä pahastu, jos kotia kutsuu mancaveksi, miesluolaksi. Hän on ihastunut virolaisen, Lontoossa asuvan taiteilijan Krista Kevadin maalauksiin.

Vanha pelikone, jonka päällä kolme hattua.

Aina on toivoa

Joka tapauksessa kiirettä pitää. Tämän tupatarkastuksen jälkeen Esko kurvaa Helsingin Kaapelitehtaalle juontamaan Radio Novan iltapäivälähetystä Veronica Verhon kanssa. Lisäksi tulevat moninaiset juontokeikat, televisioprojektit, kuten Pirunpeli, ja Martina & Esko -podcast.

Tämän hetken tärkeimpiä tehtäviä on ehdottomasti nuorten inspiroiminen työllisyyshankkeen kummina Nurmeksessa.

”Käyn pitämässä nuorille työpajoja ja kertomassa heille itsestäni ja omista vaiheistani. Haluan valaa heihin uskoa, että on monia mahdollisuuksia löytää oma polku, jota pitkin edetä, ja pitää sen ansiosta homma raiteillaan. Monella on vaikeuksia ponnistaa niistä olosuhteista, joissa elää; voi esimerkiksi olla vaikeat kotiolot tai maahanmuuttotaustaa.”

Esko muistelee hetken sitä, miten rikkinäisen lapsuuden hän itse aikanaan joutui kokemaan. Suomeen ja Espoon Perkkaalle sukulaisten hoiviin hän päätyi Kolumbiasta kymmenvuotiaana. Neljä vuotta myöhemmin äiti tuli perässä ja Esko muutti hänen kanssaan Matinkylään. Sitten Pohjois-Karjala ja Joensuu kutsuivat joiksikin vuosiksi. Koteja on tullut ja mennyt.

”Olen nyt itseeni tyytyväinen 53-vuotias, mutta vielä kolmikymppisenä en tiennyt, mikä minusta tulee. Aina on siis toivoa.”

Esko Eerikäinen istuu keittiönpöydän ääressä. Kuvassa näkyy keittiö ja olohuone, nurkan pelikone, viherkasveja ja värikkäitä tauluja seinillä.

Esko Eerikäinen on käynyt läpi monenlaisia dieettejä, välillä kurittanut vartaloaan ja välillä antanut kaiken olla vain. Nykyisin hän nauttii kokatessaan tavallisia arkiruokia ja syödessään monipuolisesti ja tasapainoisesti.

Teemu Keisterin pepputaulu ja neonvärinen matto muuten valkoisessa tilassa.

Esko Eerikäisen miesluolassa viihtyvät flipperi, retropelikone ja papukaijat. Sisustuksessa on myös Windows95manina tunnetun Teemu Keisterin maalaus, jota Esko kutsuu pepputauluksi.

Makuuhuone kuin kenkäkauppa

Huhut kertovat, että Eskolla on vaikuttava lenkkarikokoelma, johon kuuluu varsinkin upeita Jordaneita. Ehkä sitä pääsee katsomaan?

”Totta kai, se on tuolla yläkerrassa, mennään katsomaan.”

Portaissa räjäyttää hetkeksi tajunnan Windows95manin eli Teemu Keisterin maalaus. Onnellinen omistaja kutsuu taideteosta pepputauluksi. Sitten ollaan jo kokoelmahuoneen ovella, joka paljastuu samalla Eskon makuuhuoneeksi.

”Huone näyttää kenkäkaupalta, ja joskus kysyn, onko touhussa mitään järkeä. En edes halua olla materialisti ja katson muutenkin tarkkaan, mitä hankin.”

Vähän täytyy henkeään haukkoa. Seinillä on useita pitkiä hyllyjä ja niillä toinen toistaan makeampia lenkkareita. Kokoelmaan kuuluu kolmisen sataa paria, eikä Esko ole toistaiseksi luopunut yhdestäkään. Kaikki ovat kokoa 45 ja useimmat priimakunnossa. Rakkain, tärkein, mitä vain, on riemunkirjava Jordan-pari, jonka on Nikelle suunnitellut maailmantähti, kolumbialainen reggaetonartisti J Balvin. Kun Balvin konsertoi pari vuotta sitten Helsingissä, Esko sai kenkiinsä nimikirjoituksen.

”Kun olin pieni, isoäitini toi minulle Miamista tuliaisiksi kullanväriset sneakerit. Pidin niitä kaikkialla muualla paitsi koulussa, koska niiden käyttö koulupuvun kanssa oli kiellettyä. Uskon, että kiintymykseni näihin kenkiin juontaa sieltä kaukaa Kolumbiasta.”

Esko Eerikäinen seisoo makuuhuoneessaan. Takana kenkäkokoelma, jossa monta sataa lenkkariparia.

Kolmisensataa paria lenkkareita, eikä yksikään ole joutanut kiertoon. Esko Eerikäisen kokoelma täyttää makuuhuoneen seiniä. Kaikki kengät ovat kokoa 45, ja useimmat ovat lähes uudenveroisia.

Värikäs lenkkari miehen kädessä.

Esko Eerikäisen lenkkari-innostus alkoi jo lapsuudessa Kolumbiassa. Isoäiti toi hänelle Miamista kullanväriset kengät, joita Esko käytti kaikkialla muualla paitsi koulussa. Koulupuvun kanssa niitä ei saanut käyttää.

Esko Eerikäinen polvillaan kenkäkokoelmansa edessä kädessään vihreä lenkkari.

Esko Eerikäisen lenkkarikokoelman helmi on kolumbialaisen reggaetonartisti J Balvinin Niken kanssa yhteistyössä suunnittelema malli. Toisessa kengässä on Balvinin omakätinen nimikirjoitus.

Kotona Esko saa olla Esko

Esko suo itselleen yhden vapaapäivän viikossa. Pyöräily päämäärättömästi Espoon metsissä kuulokkeet korvissa kuulostaa rentoutumistavalta, joka ei olisi mahtunut hänen elämäänsä vielä parikymmentä vuotta sitten. Tuolloin hän kiersi Scandinavian Hunks -ryhmän kanssa ympäri maata ja juhlinta saattoi jatkua aamuun asti. Pyöräilyn lisäksi vapaa-aikaa kuluu ihan vain nukkumiseen, lepäilyyn ja kropan palautumiseen.

Mukavinta kotona olemisessa on Eskon mielestä se, että saa olla rauhassa Esko. Kun hän lähtee ovesta ulos, hän on koko ajan myös julkkis-Esko.

”Voisin kulkea huppu päässä ja hiiviskellä pitkin seinänvierustoja, mutta pidän ihmisistä ja totta kai on hienoa kuulla, kun joku tulee sanomaan, että olit tosi hyvä siinä lähetyksessä tai tv-ohjelmassa tai muuta vastaavaa. Toisaalta se on myös kuluttavaa.”

Parhaita vapaa-ajan juttuja on yhdessäolo tyttären kanssa; he käyvät vaikka leffassa ja syömässä. Syyslomalla isä ja tytär tekivät reissun Lontooseen.

Esko Eerikäinen

Esko Eerikäinen haluaa rohkaista nuoria löytämään oman polkunsa. Nurmeksessa toimivan työllisyyshankkeen kummina hän kertoo omasta lapsuudestaan ja siitä, ettei vielä kolmekymppisenäkään tiennyt, mikä hänestä tulisi.

Mies laskeutuu alas portaita. Taustalla värikäs pepputaulu. Etualalla pyykkikasa.

Kotona Esko Eerikäinen saa olla vain Esko. Julkisuudessa työskentelevä juontaja nauttii siitä, ettei omien seinien sisällä tarvitse olla jatkuvasti muiden huomion kohteena.

Mies seisoo pelikoneen luona. Pelikone on olohuoneen nurkassa. Kuvan etualalla suuri lintupatsas.

Esko Eerikäisen koti on värikäs, mutta kaikesta ei päätä yksin isäntä. Tytär Victoria piti vihreää sohvaa liian vihreänä ja torppasi myös isänsä suunnitelman maalauttaa yhdelle seinälle graffiti.

Liikunta näkyy ruokailutottumuksissa

Kodista paljastuu myös muita yllättäviä aarteita kuin harvinaiset lenkkarit, sellaisia kuin nimikirjoituksin varustetut pelipaidat. Ne Esko sai Esa Tikkaselta ja Marko ”Mörkö” Anttilalta sen jälkeen, kun oli haastatellut heitä.

Paitojen viereen on kertynyt järjettömän iso pyykkikasa, jonka Esko kaappaa käsiinsä ja siirtää sivummalle.

”Olen alkanut käydä treenaamassa nyrkkeilyä 3–4 kertaa viikossa, ja likapyykkiä kertyy sen vuoksi kuin isossa perheessä. Nyrkkeilin lapsena, eli siinä mielessä olen palannut vanhan rakkauden pariin. Minulla on myös valmentaja, koska tarvitsen itselleni piiskaajan. Viimeinen puristus jää, jos ei ole ketään kannustamassa.”

Sama pätee Eskon toiseen lempipuuhaan, sähkörumpujen soittoon. Pitäähän sitäkin ihmettä päästä katsomaan. Tässä harrastuksessa sparraa alan huippu, HIMin entinen rumpali Mika ”Kaasu” Karppinen.

Liikunnan lisääminen on väistämättä vaikuttanut Eskon ruokailutottumuksiin. Säännöllinen treenaaminen vaatii tasapainoista ruokarytmiä ja monipuolista ravintoa, ei kuitenkaan tiukkaa ruokavaliota.

”Scandinavian Hunksin aikoina piti toisinaan pärjätä yhdellä rahkapurkilla päivässä, ja peilistä katsoessa näkyi joku outo tyyppi, joka arvosti vain komeaa ulkonäköä ja komeita lihaksia. Sillä ei ollut hyvinvoinnin kanssa mitään tekemistä.”

”Kehonkuvani vääristyi silloin, ja meni monta vuotta ennen kuin saavutin tasapainon sen kanssa. Nykyisin olen sitä mieltä, että ruuan syömisestä ei pidä tehdä numeroa. Meillä on esimerkiksi kielletty sana laihduttaminen kokonaan.”

Jutustelun lomassa ajankulu meinaa unohtua, ja nyt kello on niin paljon, että Eskon pitäisi oikeastaan jo olla toimituksessa. Onneksi pää on täynnä kiinnostavia puheenaiheita. Kuuntelijatkin tietävät, että ne eivät Eskolta hevin lopu.

Parveke, jossa rekki ja kymmeniä tyhjiä kenkälaatikoita.