Lue nämä! Tuija Siltamäki vinkkaa 8 hyvää kirjaa kesäksi
Mitä lukisin kesällä? Lue toimittaja, kolumnisti Tuija Siltamäen vinkit – ja opi myös, miten voisit taas innostua lukemisesta.
Tuija Siltamäki lukee keskimäärin 50 kirjaa vuodessa. Tuohon lukuun ei sisälly äänikirjoja, sillä niitä hän ei kuuntele lainkaan.
Apua! En enää lue kirjoja!
Karu totuus valkeni toimittaja Tuija Siltamäelle yhdeksän vuotta sitten. Hän oli tottunut pitämään itseään ihmisenä, joka ”lukee paljon”, ja lapsena ja nuorena hän oli todella ollut kirjaston vakioasiakas.
Nyt minäkuva oli kuitenkin päässyt vanhenemaan. Siltamäestä oli tullut yliopisto-opiskelija, joka luki tenttikirjoja maailmankirjallisuuden klassikoiden sijaan. Vapaa-aika kului biletykseen.
Tilanne sai luvan muuttua.
”Päätin, että ensi vuonna lukisin vaikka 50 kirjaa”, Siltamäki, nyt 33, kertoo.
Päätös piti. Siltamäki on sittemmin lukenut viitisenkymmentä kirjaa vuodessa – siis keskimäärin peräti kirjan viikossa. Parhaana vuotena hän on ahminut 63 nidettä.
”Nykyään noin 50 tulee täyteen helposti, vaikka en enää noudata mitään haastetta. Tekee vain mieli lukea.”
Kun yhdeksässä vuodessa on tullut luettua noin 450 teosta, miten Tuija Siltamäki olisi erilainen ihminen, jos kirjavuori olisi jäänyt kiipeämättä?
”En tiedä, olisinko merkittävästi erilainen, tai ainakaan parempi tai huonompi ihminen, mutta varmaan olisin onnettomampi, koska lukeminen tekee minut iloiseksi ja lukemattomuus surulliseksi.”
Lukemisesta ei tarvitse olla hyötyä
Siltamäki lukee bussissa, junassa, lomalla, iltaisin ennen nukkumaanmenoa – ja ylipäätään aina, kun tekee mieli lukea. Joskus tulee luettua vain vartti ennen nukahtamista, joskus kirjan maailma imaisee moneksi tunniksi.
Hänen mukaansa aikaa harrastukseen ei ole ollut yhtään vaikeaa löytää, eikä käytetty aika ole ollut muusta pois.
“Osasyy voi olla se, ettei minulla ole lapsia, enkä pidä esimerkiksi maatilaa. Luen sillä ajalla, jonka muuten käyttäisin videoiden katseluun somesta”, hän arvioi.
Kirjallisuus on tarjonnut Tuija Siltamäelle uusia ajatuksia, näkökulmia ja elämyksiä.
”On vain kivaa ja hauskaa kokea jotain erilaista”, hän summaa kirjallisuuden annin.
Hän pitää lukemistaan kirjoista excel-taulukkoa. Hän päivittää sitä omaksi ilokseen – kuin lintubongari havaintojaan – muistaakseen myöhemmin, mitä tuli luettua.
Samastumisen kaunokirjallisuuden henkilöihin tiedetään edistävän ihmisen kykyä ymmärtää muita. Siltamäki ei kuitenkaan lue esimerkiksi ”lisätäkseen empatiakykyään”, eikä myöskään ”kehittääkseen itseään”. Hän lukee vain, koska se on hauskaa ja siitä tulee hyvä mieli, ja koska kirjoista on kiva meuhkata kavereiden kanssa.
”Lukemisen ainoa selkeä hyöty, jonka suostun ääneen lausumaan, on se, että kirjoitan työkseni. Se on kyllä tosi vaikeaa, jos ei lue vapaa-ajalla.”
Siltamäki tunnetaan muun muassa kolumneistaan Ylellä. Hän on kirjoittanut myös kaksi esseeteosta yhdessä kolumnisti Jyrki Lehtolan kanssa, tietokirjan Ihan hyvä: Pärjäilyä suoritusyhteiskunnassa sekä tietokirjan Saamattomat: millainen Suomi meille jää? yhdessä Jari Hanskan, Minea Koskisen ja Emilia Mäenmaan kanssa.
Tuija Siltamäen ja Jyrki Lehtolan esseekokoelma Kosketus ilmestyi vuonna 2024.
Pientä pakottamista
Kuinka sitten tulla ihmiseksi, jonka tekee mieli lukea kirjoja eikä skrollata puhelimella?
Siltamäki uskoo, että tapojen muuttaminen vaatii usein pientä pakottamista – samanlaista vaivannäköä, jota tarvitaan myös liikunnan aloittamiseen.
“Ei ihmisen tarvitse lukea, jos häntä kiinnostaa enemmän katsella vaikka jääkiekkoa, mutta jos toivoo lukevansa enemmän, tilanne ei toivomalla muutu.”
Esimerkiksi juuri luettujen kirjojen excel-taulukointi tai osallistuminen lukupiiriin voivat kirittää harrastusta.
Siltamäki tekee lukemiselle tilaa myös rajoittamalla somen käyttöään. Hän ei esimerkiksi käytä puhelimellaan Facebookia eikä Instagramia – paitsi silloin, kun sattuu retkahtamaan.
”Mielestäni elämä on liian lyhyt olla Tiktokissa tai katsoa jokainen uusi tv-sarja, joka on julistettu kaikkien aikojen parhaaksi.”
Jyrkkä ”ei” äänikirjoille
Uskokaa tai älkää, Siltamäki ei myöskään ole koskaan kuunnellut yhtään äänikirjaa – jollei lasketa lapsena C-kaseteilta kuunneltuja tarinoita, kuten Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä.
Siltamäestä on outoa, että joidenkuiden mielestä on ”kätevää” kuunnella romaania samalla, kun tekee jotakin muuta, vaikkapa siivoaa.
”Ajattelevatko nämä samat ihmiset, että kunpa voisi siivota samalla, kun tanssii tai harrastaa seksiä? Nautin lukemisesta, joten nimenomaan en halua tehdä samalla mitään muuta.”
Siltamäki on päättänyt karttaa äänikirjoja etupäässä siksi, että palveluiden ansaintalogiikka on hänestä vastenmielinen. Äänikirjojen suosio ei näy kirjailijoiden kukkarossa.
Osasyy äänikirjojen vieroksumiseen on myös se, että kuuntelu vaatisi lisää laitteella oloa.
”Pitkäjänteinen tekeminen rentouttaa, oli se sitten liikuntaa, lukemista, leipomista tai käsitöitä. Jatkuvasta laitteilla olosta taas tulee sekä väsynyt että ärtyneen levoton olo.”
Siltamäelle ovat tärkeitä hyvät lauseet ja hyvä kieli – kirjoittajan virtuoottisuus ja taitavuus. Hän toivoo tekstin pikemminkin haastavan kuin vahvistavan ajatuksiaan. Kun pitää sellaisesta kirjallisuudesta, on hankala innostua ainakaan bestseller-äänikirjoista.
”Äänikirjaformaatti kannustaa kirjoittamaan kuin kuin löysää podcastia, jota on helppo kuunnella, eikä niin haittaa, vaikka menisi jotain ohi.”
Niko Hallikaisen Suuri märkä salaisuus (Otava, 2023) on yksi Siltamäen kirjavinkeistä.
Huonokin kirja kelpaa
Aina kirjan ei Siltamäen mielestä tarvitse olla edes hyvä. Hän ei yleensä jätä huonojakaan kesken.
“Huonokin lukukokemus voi olla arvokas. Haluan tietää, mitä dissaan.”
Siltamäki lukee pääasiassa romaaneja. Lempikirjailijoihin lukeutuvat Kazuo Ishiguro, Michel Houellebecq ja Svetlana Aleksijevitš, kotimaisista Jaakko Yli-Juonikas ja Katriina Huttunen. Viime kesänä hän “sekosi” japanilaiskirjailija Yukio Mishimasta.
Yleensä hän lukee kirjansa suomennettuina, mutta Mishiman kirjoja oli haalittava verkkokaupoista myös englanniksi, sillä laajasta tuotannosta oli suomennettu vain neljä teosta.
Tuija Siltamäki, 33
Freelancetoimittaja, tietokirjailija
Toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2020–2022.
On julkaissut mm. esseekokoelmat Sinä riität (2023) ja Kosketus (2024) kolumnisti Jyrki Lehtolan kanssa.
Perustanut alkuvuodesta 2025 yhdessä Ronja Salmen ja Adile Sevimlin kanssa Piiri-nimisen “lukemisen seurapiirin”. Se mm. kokoaa ihmisiä baariin lukemaan yhdessä ja keskustelemaan kirjoista sekä julkaisee kirjallisuuusaiheista uutiskirjettä. Piiriin voi liittyä kuka vain. Substackin kautta julkaistavaa uutiskirjettä voi lukea joko sähköpostitse tai Substack-sovelluksen kautta. Piiri voitti juuri 50 000 euroa Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-kilpailusta.
Tuija Siltamäen lukusuositukset:
Katriina Huttunen: Surun istukka
"Muun muassa Knausgårdin suomentajana tunnettu Katriina Huttunen kertoo omaelämäkerrallisessa esikoisromaanissaan tyttärensä itsemurhasta. Positiivisuutta ja healingiä korostavassa maailmanajassa Huttusen lohduttomuus, armottomuus ja haluttomuus mennä eteenpäin tuntuvat radikaaleiltakin. Jotkut kokemukset ovat niin kauheita, että ne eivät todellakaan vahvista."
Annie Ernaux: Vuodet
"Nobel-voittajan muistelmateoksessa 'yleinen' ja 'yksityinen' kohtaavat niin vaivattomasti, ettei sitä voi kuin ihailla."
Matias Riikonen: Matara
"Kun tekee mieli lukea 'jokin hyvä romaani', on hyvä vaihtoehto Matias Riikosen Matara, jossa isoveli ja pikkuveli ovat muodostaneet metsään Rooman valtakuntaa muistuttavan Mataran tasavallan. Hurmaava ja erilainen kirja.
Jaakko Yli-Juonikas: Tahdon murskatappio
Massiivisista kokeellisista teoksistaan tunnettu Yli-Juonikas yllätti kaikki alkamalla kirjoittaa umpihullua ponikirjasarjaa. Sen yksi osa, Teppo joutuu lahtiin, ilmestyi omakustanteena, jonka sivuja kirjailija oli liimannut yhteen. Kirjan mukana tuli perintäkirje. Tahdon murskatappio on sarjan toinen osa. Kyytiin pääsee yhtä hyvin tai huonosti, vaikkei olisi lukenut ensimmäistä osaa Yö on viisain.
Vigdis Hjorth: Toisto
Perhesuhteiden ja -salaisuuksien romaanimuotoinen kaivelu on vaikea laji, jonka norjalainen Vigdis Hjorth hallitsee. Toistossa hysteeriseltä vaikuttava äiti kontrolloi elämännälkäistä tytärtä, mutta miksi? Kaunis suomennos on Katriina Huttusen.
Hanna Kuusela: Syytös
Tampereen yliopiston yhdistymisprosessi sairastutti tutkija Hanna Kuuselan, joka kosti yliopistolle kirjoittamalla aiheesta to-del-la vihaisen kirjan. Jos pidit Iida Rauman Hävityksen raivoa puhdistavana ja voimauttavana, nautit luultavasti myös Kuuselan tilityksestä. Kiinnostava muoto yhdistelee taidokkaasti eri tyylilajeja.
Markus Nummi: Käräjät
Romaanissa nuori etsivä saapuu pohjalaiseen kylään 1930-luvun lopussa selvittämään sikiönlähdetystapuaksia. Nummen romaani on virkistävä teos nykyajan kirjamarkkinoilla. Se on rauhallinen matka pitkin kippuraista vuoristotietä eikä kahden sadan sivun kaahaus. Nautinnollista luettavaa hitaisiin päiviin.
Niko Hallikainen: Suuri märkä salaisuus
Runoilijana aloittaneen Hallikaisen toisesta romaanista vaahdotessa ylisanat alkavat loppua. Ihmeellinen ja intensiivinen kirja.
Uusimmat jutut sähköpostiisi