Maittaisiko 70-luvun meno nyt? Shokkimeikkejä ja diskoteekkimusaa

1970-luvun alussa SOK organisoi teineille Jytädisko-kiertueen, joka rundasi Suomea monen kuukauden ajan. Syksyllä 1972 se karautti 36 paikkakunnalle, kevätpuolella suunnattiin pohjoiseen 20 paikkakunnalle.

Kotkassa järjestettiin iltapäivällä Leijona-shopin muotinäytös, jossa ”shokkimeikatut” mannekiinit jytäilivät ”diskoteekkimusiikin tahdissa”. Nuori yleisö seurasi henkeään pidätellen. Eturiviin parkkeerasi muutama varttuneempikin rouva tarkkailemaan tilannetta.

Kotkalaisnuoret kertoivat Yhteishyvän toimittaja Anu Vartiaiselle, että keskiolutanniskelun tultua baareihin he eivät iltakuuden jälkeen enää päässeet niihin viettämään aikaa. Kesällä he joutuivat istuskelemaan puistonpenkillä, talvella puolestaan ”myö tungeksitaa snakkiksell ja haistaan paistinrasvalle”.

Illalla koitti odotettu tapaus: Kotkan VPK:n talo muuttui ”yhdeksi illaksi rajuksi jytäpaikaksi. Mukana oli moni joka ei ollut tiennyt mitä tehdä. Nyt tiesi”, Anu Vartiainen fiilisteli.

Disko avautui tasan kello kahdeksalta.

”Samalla kellonlyömällä oli svengi täydessä käynnissä. Ei siinä vitkasteltu, kaikki olivat mukana.” Tanssijat olivat onnessaan, kun ”kerrankin saatiin hyvää musaa”. Tiskijukkana toimi hollantilainen DJ Martin. VPK:n talo pullisteli liitoksissaan, joskaan tilaa ”ei tarvittu täyteen ahdetussa VPK:n juhlasalissa sen enempää mitä nyt pyllynpyöritys vaati”.

Jytäkiertueen diskoihin osallistui yleensä 700–1 000 nuorta. Ennätys tehtiin Mikkelin jalkapallokentällä, jonne kerääntyi 3 500 katsojaa – joskin muotinäytöksen jälkeen alkaneella ottelulla saattoi olla osansa.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen.