Miksi petit kumppaniasi? Moni pettäjä antaa saman vastauksen

Jos verrataan pettäviä ja uskollisia ihmisiä, he rakastavat puolisoitaan keskimäärin lähes yhtä paljon, eli pettäminen ei yleensä kerro rakkauden puutteesta tai edes hiipumisesta.

Sen sijaan tyypillistä on, että pettämiseen johtanut tilanne on vain tuntunut erityisen houkuttelevalta, kuvailee Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkija Tiia Sorsa.

"Todella moni ei osaa antaa pettämiselle minkäänlaista syytä.”

Jos nainen pettää, taustalla on usein yleistä tyytymättömyyttä omaan parisuhteeseen, kun taas miehet pettävät useammin siksi, etteivät koe saavansa omassa parisuhteessaan riittävästi seksiä.

Väestöliiton viimeisimmän Perhebarometrin mukaan joka kymmenes nainen ja joka viides mies on pettänyt nykyistä kumppaniaan. Pettäminen on vähentynyt merkittävästi 2000-luvun aikana.

Jotkut jäävät dopamiinikoukkuun

Pettäminen harvoin liittyy vain tiettyihin persoonallisuuspiirteisiin, mutta hyvin impulsiiviset, ekstrovertit, helposti lähestyttävät ja aktiivisesti uusiin kontakteihin hakeutuvat ihmiset saattavat ajautua pettämään muita todennäköisemmin, arvioi Väestöliiton Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija ja pari- ja perhepsykoterapeutti Riina Nissinen.

Pettäminen on usein yhteydessä myös ihmisen hormonijärjestelmään. Suhteen alussa ja ihastuneena tietyt mielihyvähormonit ovat koholla, kunnes suhteen edetessä ne luonnollisesti tasaantuvat.

"Jännitys, uuteen ihmiseen tutustuminen ja kiinnostus häntä kohtaan lisäävät esimerkiksi mielihyvähormoni dopamiinin eritystä, jolloin uuden viehätyksestä ja aidan toiselle puolelle kurkkimisesta voi syntyä tietynlainen dopamiinikoukku: haetaan aina vain uutta dopamiinipiikkiä.”

Nissisen mukaan dopamiinikoukun taustalla voi olla esimerkiksi huono itsetunto tai ihan vain tarve tulla huomioiduksi.

Osalla on vaikeuksia sitoutua

Nissinen muistuttaa, että pettäminen harvoin kuitenkaan johtuu mistään tietystä, yksittäisestä syystä, vaan sen taustalla on usein vyyhti erilaisia asioita.

Merkittävässä roolissa on esimerkiksi se, millainen kyky ihmisellä on kiinnittyä puolisoonsa emotionaalisesti. Jos emotionaalinen sitoutuminen tuntuu hankalalta, pettämisen kynnys voi olla matalampi.

"Emotionaaliseen kiinnittymiseen liittyy vahvasti myös se, miten pystymme ilmaisemaan tarvitsevuuttamme suhteissamme. Jos on todella vaikea kertoa, mitä tarvitsen tai kaipaan, pinnan alla alkaa yleensä väistämättäkin kyteä jonkinlaista tyytymättömyyttä – ja tyytymättömyyden tunne vie uskottomuuden herkemmin ajatuksista tekoihin.”

Nissisen mukaan aiemmat ihmissuhdekokemukset – ja varsinkin lapsuuden kiintymyssuhteet – vaikuttavat vahvasti ihmisen kykyyn sitoutua emotionaalisesti ja puhua avoimesti tarpeistaan. Jos ei esimerkiksi tullut nähdyksi lapsuudessaan, tällaisia kokemuksia koetaan herkemmin myös aikuisuuden ihmissuhteissa.

Nissinen huomauttaa, että terapiassa ja parineuvonnassa myös naiset puhuvat pettämiskeskustelujen yhteydessä paljon siitä, että läheisyyttä tai seksiä ei ole ollut riittävästi tai se ei ole vastannut omiin tarpeisiin.

"Moni on kuvaillut, että pettämisen myötä on tullut nähdyksi ja kohdatuksi ihmisenä eikä vain jonkinlaisena perheen arjen pyörittäjänä.”

Riski kasvaa elämän taitekohdissa

Lapsuudenperhe vaikuttaa myös siihen, millaiseksi ihmisen yleiset ajatukset parisuhteesta ja siten myös pettämisestä muodostuvat.

"Jos on vaikkapa kasvanut sellaisessa perheessä, jossa pettäminen on ollut läsnä, tai on syntynyt kokemus, että ihmissuhde voi haavoittua milloin vain, voi herkästi syntyä ajatus, että rakkauteenhan kuuluu tällaista draamaa.”

Nissisen mukaan myös tietyt haasteet, kriisit tai parisuhteen muutoskohdat voivat lisätä pettämisen todennäköisyyttä.

"On hirveän tyypillistä, että kun ihminen päätyy pettämään, elämässä on paljon muutakin meneillään – työstressiä, itsetuntohaasteita, parisuhteen kommunikaatio-ongelmia tai vaikkapa vanhemmaksi tuleminen.”