Nuoret opettelevat kerhossa taitoja, jotka voivat pelastaa hengen
Vapaapalokuntakerhossa Saaren nuoret oppivat auttamaan muita. Eeva ja Sofia ovat päässeet myös oikealle hälytystehtävälle.
Eeva Kosonen (vas.) ja Sofia Lempiäinen jatkavat vapaapalokuntakerhossa myös tänä syksynä. Pasi Lappalainen on yksi kerhon ohjaajista.
Parikkalan kunnassa, Saaren kylällä sijaitseva kirkonkylän uimaranta on juuri nyt tyhjä ja tuulinen. On siis hyvä hetki harjoitella sitä hetkeä varten, kun rannalla on porukkaa ja joku joutuu vedessä hätään.
Lasten ja nuorten vapaapalokuntakerhon vetäjä Pasi Lappalainen selostaa 13-vuotiaille Eeva Kososelle ja Sofia Lempiäiselle, mitä on ristisuuntima.
”Se tarkoittaa, että kun vedessä on joku hädässä, soitatte hätäpuhelun ja katsotte rannan eri puolilta, missä kohtaa apua tarvitseva on. Kiintopiste otetaan vastarannalta, ja sen on oltava jotain paikallaan pysyvää, kuten mökki tai puu. Apua tarvitseva jää teidän katseidenne leikkauskohtaan.”
Tytöt nyökkäävät. Eevan isä, nuorisojaoston toinen vakituinen ohjaaja, Reima Kosonen muistuttaa, ettei katsetta saa irrottaa pulaan joutuneesta hetkeksikään niin kauan, kun tämän pää on yhä näkyvissä.
”Teidän on myös pysyttävä paikallanne. Jos omalta paikalta pitää myöhemmin poistua, kohta pitää merkata vaikkapa kivellä. Pienikin muutos sijainnissa tällä rannalla tarkoittaa useita metrejä vedessä.”
Nuoret ovat ymmärtäneet. Sitten harjoitellaan. Juho Pitkänen, kolmas vapaapalokuntakerhon vakituisista ohjaajista, pukeutuu rannalla pintapelastajan asuun.
Sitten Pasi kehottaa tyttöjä asemiin. Eeva menee toiselle puolen rantaa ja Sofia toiselle.
Pasi heittää Suur-Rautjärveen kiven. Tytöt pistävät kiven molskahduspaikan muistiin ottamalla siihen kohtaan kiintopisteen vastarannalta.
Juho lompsii räpylöissä aaltoihin etsimään kiveä.
”Olenko nyt, Sofia, sinun linjallasi? Entä, Eeva, sinun?” Juho huutaa.
Vähän vasemmalle, vähän oikealle, nuoret ohjaavat. Kun Juho on heidän katseidensa leikkauskohdassa, kivi löytyy kuin löytyykin pohjasta.
Tositilanteessa kyse olisi ihmisestä. Pinnan alle vaipumispaikan tietäminen on pelastustehtävissä tärkeää, vaikka ruumis voisikin kulkeutua virran mukana muualle.
”Teemme tämänkin harjoituksen siksi, että siitä voi olla hyötyä nuorille siviilielämässä”, Pasi sanoo.
Vapaapalokuntakerhossa harjoitellaan taitoja, jotka pelastavat ihmishenkiä. Tällä kertaa opeteltiin, miten auttaa pintapelastajaa löytämään veden alle painunut uimari.
Merkityksellinen harrastus
Saaren vapaapalokuntakerhoon osallistuu 18 lasta ja nuorta. Se on esimerkki harrastuksesta, jolla on suuri merkitys niin nuorille itselleen kuin koko yhteisölle. Noin 1 000 asukkaan Saarella harrastuksia on tarjolla vähän.
”Minä käyn lisäksi lentopallossa”, Sofia sanoo.
”Ei täällä näiden lisäksi oikein ole muuta”, toteaa Eeva.
Sofia on käynyt vapaapalokuntakerhossa vuoden ja Eeva neljä vuotta sen perustamisesta lähtien. Tytöt ovat mukana kavereiden, mutta myös kiinnostavan tekemisen takia.
Tänään harjoitellaan pintapelastajan auttamista, mutta torstai-iltaisin on perehdytty myös muun muassa öljyntorjuntaan, maastopalojen sammutukseen, ensiaputaitoihin, savusukeltamiseen sekä elottomuuden ja tajuttomuuden erottamiseen.
”Jännintä oli, kun saimme kerran olla yötä paloasemalla ja pääsimme mukaan oikealle hälytykselle”, muistelee Eeva.
Sillä kertaa kyseessä oli tulipalo.
Vapaapalokuntakerhossa opeteltavat taidot ovat tärkeitä kenelle tahansa kansalaiselle, mutta Saarella ne ovat kirjaimellisesti elinehto.
Lähimpään vakituiseen palokuntaan Imatralle on yli 80 kilometriä. Avuntulo sieltä kestää tunnin. Saaren sopimuspalokunta on onnettomuuksissa paikalla ensimmäisenä.
”En usko, että kaupungeissa ymmärretään, mikä sopimuspalokuntien merkitys on maaseudulla”, Pasi sanoo. Hälytysosaston jäsenillä, kuten Pasilla, Reimalla ja Juholla, on työsopimukset Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kanssa, vaikka hälytykselle lähteminen on vapaaehtoista.
Ensimmäinen partio saadaan liikkeelle noin viidessä minuutissa. Pasin mukaan sopimuspelastajien keski-ikä on tällä hetkellä varsin hyvä, mutta nuorisojaoston toiminta on silti erittäin tärkeää.
”Tulevaisuutta ei ole ilman, että toiminnallamme on jatkajia.”
Vapaapalokuntakerhossa käyminen voi inspiroida kouluttautumaan pelastusalalle.
Nuoret saavat liittyä hälytysosaston jäseniksi ja osallistua oikeisiin pelastustehtäviin 16-vuotiaasta alkaen.
Arvokasta on sekin, että vapaapalokuntakerhossa käyminen voi inspiroida kouluttautumaan pelastusalalle.
Sofia ja Eeva opiskelevat tällä hetkellä kahdeksannella luokalla 30 kilometrin päässä Parikkalassa. He aikovat jatkaa harrastustaan.
Vapaapalokuntakerho on tuonut taitojen lisäksi itsevarmuutta.
”Jos jotain tapahtuu tosielämässä, en mene paniikkiin”, uskoo Eeva.
Tytöt ovat vapaapalokuntakerhossa mukana kavereiden, mutta myös kiinnostavan tekemisen takia.
Avustusrahoja suojahaalareihin ja hanskoihin
Kerholla on hyvät edellytykset jatkaa. Aktiivisten, sitoutuneiden vetäjien lisäksi toimintaa turvaa riittävä rahoitus. Kerho on saanut 200 euroa tukea myös Etelä-Karjalan Osuuskaupalta.
”Jokainen euro on meille erittäin tärkeä”, kiittää Pasi.
Tänä vuonna avustusvaroja on käytetty lasten ja nuorten saappaiden, suojahaalareiden ja talven pelastustehtävissä tarpeeksi lämpimien hanskojen uusimiseen.
Asiakkuuspäällikkö Oili Tikan mukaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen tasapuolisesti on Etelä-Karjalan Osuuskaupalle tärkeää.
”Pyrimme jakamaan tuet niin, että ne kohdistuvat koko toiminta-alueellemme.”
S-ryhmä tukee nuoria ympäri Suomen
Osuuskaupat jakavat Kannustajat-tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaan.
Hakuajat ja tukemisen tapa vaihtelevat alueittain. Monissa osuuskaupoissa asiakasomistajat voivat vaikuttaa tuen jakautumiseen Kannustajat-äänestyksissä.
Esimerkiksi Etelä-Karjalan Osuuskauppa on myöntänyt rahaa lasten ja nuorten harrastustoimintaan 20 000 euroa vuonna 2025.
Kannustajat-mallin kautta tukea ohjataan myös haja-asutusalueiden harrastustoimintaan.
Uusimmat jutut sähköpostiisi