Riiteletkö kotitöistä puolison kanssa? Tee näin tai pian on myöhäistä

Monessa parisuhteessa on sama ongelma. Arjen pyörittäminen vaatii kotitöitä, mutta kotityöt alkavat helposti kerääntyä vain toisen – useimmiten naisen – vastuulle.

Psykologi ja paripsykoterapeutti Anna Sarnolan mukaan olennaista ei ole se, jaetaanko kotityöt aivan tasan, vaan se, tuntuuko tilanne epäreilulta.

”Kotityöthän voidaan jakaa oikeastaan miten vain, kunhan tilanne tuntuu reilulta”, hän huomauttaa.

Jos omaan suhteeseen on kuitenkin muodostunut tilanne, missä toinen vastentahtoisesti hoitaa kotityöt, kyseessä on aito ja iso ongelma.

”Enemmän kotitöitä tekevästä puolisosta voi alkaa tuntua esimerkiksi siltä, että häntä ei arvosteta”, Sarnola sanoo.

Tilanne tulehtuu usein perheellistyessä

Kotitöiden määrä lisääntyy usein, kun pariskunnalle syntyy lapsia. Varsinkin silloin myös kotitöiden jako voi alkaa vääristyä.

Kun toinen vanhempi käy töissä, kotona olevalle lankeaa helposti isompi rooli kotitöiden suhteen. Kun lasta hoitavakin palaa töihin, tasapainoa ei ehkä olekaan helppoa palauttaa, Sarnola sanoo.

Sarnola on huomannut, että asetelmaan liittyy usein vääriä olettamuksia puolin ja toisin. Työssäkäyvä ajattelee, että kotona oleva saa levätä päivät pitkät. Kotona oleva ajattelee samalla tavoin työssäkäyvästä.

Kumpikaan tuskin varsinaisesti lepäilee - mutta molemmille syntyy helposti kokemus, ettei häntä arvosteta tai ymmärretä.

Sarnolan mukaan kannattaa myös pohtia, onko parisuhteessa alkanut toistaa omasta lapsuudenkodista peräisin olevaa mallia.

”Lapsuudenkodissa äiti on vaikkapa hoitanut kotityöt sisällä ja isän vastuulla on ollut ulkotyöt. Mutta entä jos asuukin nyt kerrostalossa? Tällaisia ajatusmalleja saattaa olla mukana myös tiedostamatta.”

Onko ongelma siivous vai muu?

Joskus kotitöiden jakamisesta ei pystytä edes puhumaan ilman riitelyä.

”Tilanteeseen voi helposti muodostua syyttäjä-syytetty-asetelma. Siksi toinen saattaa reagoida puolustautumalla tai vetäytymällä. On vähän taitolaji ilmaista, että en halua syyttää, vaan haluaisin löytää yhteisen ratkaisun”, Sarnola sanoo.

Jos rauhallinen keskustelu ei johda tilanteen muuttumiseen, apua voi hakea esimerkiksi pariterapiasta.

”Puolustautumistunteet ja -reaktiot voivat olla terapiassa hieman laimeampia, minkä takia aihetta pystyy pohtimaan.”

Tilanne voi olla tulehdusherkkä myös siksi, että kummallakaan ei arjen pyörityksessä ole resursseja tehdä enempää, Sarnola huomauttaa. Silloin apu saattaa löytyä esimerkiksi siivoojan palkkaamisesta, jos rahat riittävät.

”Ulkopuolinen apu ei kuitenkaan välttämättä ratkaise taustalla olevaa tunnetta siitä, että ei tule ymmärretyksi tai tavoitetuksi.”

Molemmilla on parisuhteessa omat tavat

Yksi kotitöiden jakamiseen liittyvä ongelma on, että parisuhteen osapuolilla voi olla hyvin erilaiset näkökannat vaikkapa riittävästä siisteystasosta.

”Toinen voi ihan vilpittömästi kokea eri tavalla, milloin on riittävän siistiä. Molemmilla on tavallisesti omat tarpeet ja tavat.”

Tällaisessa tilanteessa Sarnola kannustaisi miettimään, että pariskunnan välissä on aina suhde.

”Asiaa kannattaisi pohtia siltä kannalta, mikä on suhteellemme hyväksi. Voisiko vähemmän osallistuva osapuoli tehdä enemmän, koska se on toiselle tärkeää? Ja voisiko se, jolla on vahvemmat kriteerit, vähän höllentää?”

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että omat tarpeet laitetaan sivuun.

”Suhteen kannalta ei myöskään ole hyväksi unohtaa itseään ja tarpeitaan. Ja puolisona on tärkeää hahmottaa, että jokin itselle pieni asia voi olla toiselle tärkeä.”

Jo se, että tulee kuulluksi, voi auttaa kotitöihin liittyvässä pattitilanteessa eteenpäin. Lisäksi on tärkeää, että molemmat arvostavat toistensa osallistumista.

Avuksi Excel-listaus tai selkeä työnjako

Onko sitten olemassa kikkakolmosia, miten kotityöt voitaisiin saada jaettua tasapuolisesti?

Sarnolalla ei ole antaa yhtä oikeaa vastausta, koska kaikki parisuhteet ovat omanlaisiaan.

”Kotityöt voi kuitenkin listata esimerkiksi Exceliin. Kun molemmat listaavat kotityöt ylös, se voi konkreettisesti näyttää epäsuhdan – tai joskus selventää myös, että toinenkin osallistuu.”

Töiden selvä jakokin saattaa auttaa.

”Ota sinä pyykkivuoro ja täysi vastuu sen hoitamisesta, ja minä otan jonkun muun”, Sarnola kuvailee.

Näin toinen voi myös ikään kuin hellittää: hän voi ajatella, että pyykit eivät ole enää ollenkaan vastuullani.

Jotkut parit myös vaihtelevat vuoroja. Ensimmäisenä viikkona yksi on vastuussa ruoanlaitosta ja seuraavalla viikolla ruoanlaittovastuu siirtyy toiselle.

Kotitöiden epätasainen jako voi johtaa eroon

Se, että kotitöitä ei saada jaettua järkevästi, ei ole pieni asia. Pahimmillaan epäsuhtaisesti jakautuvat kotityöt saattavat johtaa eroon.

”Enemmän tekevällä voi nousta pintaan tunteita siitä, kelpaanko, arvostatko, välitätkö. Hän voi tuntea olonsa vähätellyksi tai mitätöidyksi”, Sarnola kuvailee.

Eron suhteen liikutaan vaarallisilla vesillä, jos tilannetta ei ole saatu ratkaistua ja toisesta on lähinnä negatiivisia ajatuksia, tulkintoja ja oletuksia.

Joskus eroon johtaa myös tilanne, jossa kumppani ei ole valmis minkäänlaiseen muutokseen.

”Toinen ei esimerkiksi kuuntele, vaikka miten yrittäisi tuoda nätisti asiaa esiin eikä suostu lähtemään pariterapiaan”, Sarnola sanoo.

Silloin täytyy miettiä, hyväksyykö tilanteen, koska suhteessa on muuta hyvää vai tuleeko loukatuksi niin paljon, että on aika miettiä eron kaltaisia ratkaisuja.