Tämän ikäisenä suomalaiset eroavat – ja siihen on syynsä

Nelikymppisenä moni havahtuu siihen, että omat tarpeet ovat jääneet vuosien varrella taka-alalle. Vanhemmuudessa, työssä ja arjen suorittamisessa on ollut niin kiinni, että yhteys omaan itseen ja kumppaniin on saattanut haalistua.

Pari- ja perhepsykoterapeutti Sanna Aavaluoman mukaan neljänkympin kriisistä ei puhuta turhaan. Sen kokee yhä moni, vaikka lastensaannin keski-ikä onkin kasvanut niin, että nelikymppisenä saatetaan vielä olla keskellä kiivainta pikkulapsiarkea.

Ne, joilla lapset eivät enää ole aivan pieniä, havahtuvat neljällä alkavassa iässä herkästi arvioimaan, mitä elämässä on edellisinä vuosina tapahtunut.

”Kun on pitkään pitänyt huolta perheestä, alkaakin kysyä, mitä minä olen saanut tehdä? Kuka minua on hoivannut, kuunnellut ja kannatellut? Onko minun toiveilleni, unelmilleni ja haaveilleni jäänyt tilaa?”, Aavaluoma kuvailee.

Tilastotieto tukee kokemusta, että nelikymppisenä parisuhdetta kyseenalaistetaan taajaan. Suomessa ensimmäisestä avioliitosta eronneet naiset ovat keskimäärin 42-vuotiaita, miehet 44-vuotiaita.

Aavaluoman mielestä turhan moni pelastettavissa oleva liitto kariutuu. Pitäisikö pohtijan siis pysyä, lähteä vai päivittää parisuhde?

Luonnollinen muutos voi vieraannuttaa

Sanna Aavaluoma muistuttaa, että ihmiset muuttuvat elämän varrella – ja hyvä niin, sillä yleensä kyse on kasvusta ja kehityksestä. Ongelmaksi muutos muodostuu, jos sitä ei tunnisteta yhdessä.

”Parisuhteessa oletetaan helposti, että toinen on nelikymppisenä yhä ihan samanlainen ihminen kuin silloin, kun rakastuttiin. Mutta usein kumpikin on muuttunut”, Aavaluoma sanoo.

Tästä kumpuavat monen tunnistamat ajatukset siitä, ettei omaa kumppaniaan enää edes tunne. Puolison kiinnostuksen kohteita on mahdotonta jakaa, ja ne voivat aiheuttaa jopa kateutta, kiukkua ja turhautumista. Herää kysymys, onko lasten ja arjen lisäksi mitään yhteistä jäljellä.

Aavaluoman mukaan vieraantumisen purkaminen ja uuden yhteyden löytyminen alkaa terveestä uteliaisuudesta. Mitä toiselle kuuluu, mitä tämä kaipaa, milloin elämässä on tilaa molempien toiveille, yksin ja yhdessä?

”Monesti vaaditaan ihan konkreettista arjen suunnittelua. On hyvä sitoutua yhteisiin arjen hetkiin ja pitää viikoittaisia aikataulupalavereita, joissa sovitaan kummankin oma aika ja yhteinen aika”, Aavaluoma sanoo.

Lue lisää: Kysy puolisolta nämä rahakysymykset - Se voi muuttaa parisuhteenne

Nelikymppinen kaipaa itsenäisyyttä

Aavaluoman mukaan nelikymppisenä voi olla voimakas tarve itsenäistyä. Kun omat tarpeet on työntänyt vuosien ajan syrjään, haluaa moni vihdoin elää omannäköistään elämää. Siihen saattavat kuulua vaikkapa uudet harrastukset, matkustelu, opiskelu tai työpaikan vaihto.

Itsenäistymisen esteenä saatetaan nähdä parisuhde, varsinkin, jos puoliso ei innostu samoista asioista tai vaikuta tukevan toiveiden toteutumista. Aavaluoman mielestä vaatimukset puolisoa kohtaan kasvavat herkästi kohtuuttomiksi, ja toisessa aletaan nähdä vain vikoja.

”Halutaan, että toinen olisi erilainen. Pitkässä parisuhteessa on tosi tärkeää oppia kestämään ja sietämään sitä, ettei toinen aina pysty kuuntelemaan tai olemaan mielen mukainen, eikä itsekään pysty”, Aavaluoma pohtii. ”Parisuhteen ei tarvitse täyttää kaikkia tarpeita ja toiveita ollakseen riittävän hyvä.”

Pariterapiassa aletaan näissä tilanteissa Aavaluoman mukaan selvitellä, voisiko itsenäistyminen tapahtua ilman eroa – parisuhteen sisällä. Saisiko kumpikin tilaa kehittyä ja toteuttaa itseään, ilman että suhde katkeaa?

Ei päätöksiä tunnekuohussa

Jos suhde tuntuu pysähtyneeltä, ongelmat kasaantuvat tai päädytään vähän väliä riidan pyörteisiin, ei Aavaluoman mielestä eroon kannata silti kiirehtiä.

”Suurena vaarana on tehdä hätäratkaisu, joka myöhemmin kaduttaa. Niitäkin on, jotka eivät eropäätöksen jälkeen enää halua myöntyä ja sanoa, että ratkaisu oli väärä. Sitten voidaan huonosti”, Aavaluoma sanoo.

Lue lisää: Ero voi tehdä elämästä kiinnostavaa – mutta katumuksesta vaietaan

Moni myös uskoo, että jo eron pohtiminen tai siitä puhuminen tarkoittaa, että ero tulee. Näin ei asian kuitenkaan tarvitse olla.

”Pitää pystyä rauhassa jonkun kanssa puntaroimaan, mitä ero oikeasti tarkoittaisi. Miten asuminen järjestyisi, miten se vaikuttaisi omaan talouteen, ja mitä se tarkoittaisi lasten kannalta”, Aavaluoma sanoo.

Konkreettisten järjestelyiden pohdinnan myötä moni havahtuu, ettei itse asiassa kaipaakaan yksinäisyyttä – vaan tasapainoa omaan, parisuhteen ja perheen elämään.

Toki joskus käy ilmi, että suhde ei ole enää kunnioittava tai turvallinen. Jos toinen jatkuvasti mitätöi, halveksuu tai välttelee toisen kokemuksia, voi olla aika luopua.

”Tähän varmuuteen tullaan usein sitä kautta, että kaikki keinot on käytetty.”

Lue lisää: Hääkuva Salessa! Mira ja Teemu kuvattiin sipsihyllyn edessä

Parisuhteen päivittäminen on mahdollista

Sanna Aavaluoman mielestä tämän päivän nelikymppinen voi ajatella ikään liittyvää tienhaaraa parisuhteen päivityspyyntönä. On tarpeellista pohtia yhdessä, millaisen parisuhteen molemmat tästä eteenpäin haluavat.

”Onhan ajatus myös pelottava, koska se sisältää riskin, että toinen haluaakin jotain ihan muuta kuin minä. Löytyykö riittävästi sellaista, mistä molemmat tykkäävät?”

Parisuhteen kontekstissa rutiini voi kuulostaa pahalta sanalta, mutta Aavaluoman mielestä pariskunnan kannattaa nimenomaan löytää hyviä, yhdessäoloa vahvistavia parisuhteen rutiineja.

Hän korostaa, ettei tavoitteena tarvitse olla täydellinen tai riidaton parisuhde. Sellaiset vaatimukset ovat hänen mielestään utopistisia. Keskinäinen kiinnostus ja hyväntahtoisuus kantavat pitkälle.

Miltä päivitetty suhde sitten tuntuu?

”Moni kuvaa uudistunutta parisuhdettaan helpotuksen ja tyytyväisyyden tunteeksi. On päästy kokemukseen, että me pärjätään ja selvitään haasteista yhdessä. Sitten tulkoon, mitä tulee.”