Sami Sykkö: Suomalaiset, nyt riittää uusavuttomuus!

Me suomalaiset olemme neuvokasta, tarmokasta, rohkeaa ja sinnikästä kansaa. Vai olemmeko?

Olin käymässä vanhempieni luona, ja tuli puhetta siitä, millaista oli elämä isovanhempieni aikaan. Äitini kertoi, että silloin arvostettiin ahkeruutta ja sitä, että kaikki osataan tehdä itse.

Mumminikin osasi lypsää lehmät, teurastaa siat, synnyttää saunassa. Ei silloin paljon ollut vaihtoehtojakaan: ei Suomen korvessa, kunnailla tai syrjäkylillä ollut vaatekauppoja saati leipomoita.

Kaltaiseni kaupungissa kasvanut hienohelma ei olisi noina aikoina pitkään pysynyt hengissä. Sovin paljon paremmin tähän maailmaan, jossa lähes kaiken voi ostaa valmiina, paloina tai palveluna. Mutta silti hämmästelen, mitä ovat nämä viime aikoina mediassa julkaistut jutut? Ja ennen kaikkea, millaisia suomalaisia ne oikein kuvaavat?

Uutinen kertoi, että kun nykysuomalainen lähtee vaeltamaan tai luonnon helmaan retkeilemään, ja jalkaan tulee rakko, suomalainen soittaa hätäkeskukseen. Siis hätäkeskukseen. Rakon takia.

Emme tosin meinaa pärjätä sisätiloissakaan. Mediatietojen mukaan soitamme isännöitsijälle, jos asunnossa on kylmä. Meille kun ei tule mieleen, että patteria voisi kääntää lämpimämmälle.

Entä sitten Helsingissä taannoin järjestetty paraati? Olemme valittaneet tyhjentyneistä keskustoista. Nyt kun ihmisiä kerrankin tuli paikalle, niin johan joitain paraatin katsojia alkoi ahdistaa väkijoukossa.

Ja sitten soitettiinkin jo viranomaisille ja medialle – ja valitetettiin, että väkeä oli liikaa mutta järjestysmiehiä liian vähän.

Ennen vanhaan suomalainen olisi ihan itse tajunnut poistua väkijoukosta tai välttää sen keskelle joutumista, ja mennyt esimerkiksi katsomaan paraatia viereiselle kadulle.

Eikä siinä kaikki. Satuin juttusille muutaman palomiehen kanssa, jotka toimivat myös ensihoitajina ambulansseissa. He kertoivat käsittämättömästä uusavuttomuudesta. Ihan yleistä on kuulemma se, että kun sormeen tulee haava tai nousee kova kuume, suomalainen soittaa hätäkeskukseen.

Palomiehet sanoivat, että paikalle tullessaan he joutuvat kysymään ambulanssin tilaajalta, että kokeilitko itse laittaa haavaan laastaria tai ottaa kuumetta alentavaa lääkettä.

Tämä kaikki kuulostaa koomiselta, mutta on elävää elämää.

Me suomalaiset olemme kielitaitoisia, pärjäämme missä päin maailmaa tahansa, olemme kosmopoliitteja. Mutta emmekö tosiaan selviä omin avuin kuumeesta tai pienistä haavoista? Hätänumeroon pitääkin soittaa, mutta silloin, kun on oikea hätä.

Ehkä tämä uusavuttomuus kertoo siitä, että nykyisin kaikki ongelmat ulkoistetaan – ihan kuin olisi muiden velvollisuus hoitaa meidän yksinkertaiset ja arkiset vaivamme.

Olisiko meidän syytä alkaa elvyttää kansan oma-aloitteisuutta? Se kun olisi nyt hyvin helppoakin! Aikoinaan elämiseen tarvittava tietoa oli kansanviisautta, jota välitettiin äidiltä tyttärelle ja isiltä pojille. Nyt asian ajaa some. Siellä odottavat vinkit, ohjeet ja kaverit.

Eräs tutuntuttu kuulemma rakensi talon Youtuben ohjeilla. Muodin huipulle -ohjelmassa kisasi suunnittelija, joka oli oppinut valmistamaan vaatteita Youtuben avulla. Minä löysin somesta ohjeet rusetin solmimiseen, kun en saanut sitä onnistumaan juuri ennen juhliin lähtöä.

Some ei tietysti auta, jos se rakko ilmaantuu juuri, kun puhelimessa ei ole verkkoa. Mitä silloin tekisi? Istuisi hetken mättäällä, sadattelisi kehnoja kenkiä ja laittaisi rakkoon rakkolaastarin. Jos siis olisi ymmärtänyt ottaa sellaisen mukaan.

Mummi olisi tietysti osannut varautua rakkoihinkin – jos hänellä olisi joskus ollut aikaa retkeillä luonnon helmassa.

Lue lisää: