Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Sirpa Kähkönen: Katoavan kauniit kukat muistuttavat ilon hetkellä, että on nautittava juuri nyt

Teksti:
Sirpa Kähkönen
Kuvat:
Aleksi Poutanen
Julkaistu: 23.2.2024
|
Muokattu: 23.2.2024

Sain viime vuoden lopussa paljon kukkatervehdyksiä. Pikkuruinen kotini muistutti hetken aikaa kukkakauppaa. Jokaisella vapaalla tasolla oli maljakoita ja niissä ruusuja, liljoja, neilikoita, amarylliksia, eukalyptuksen oksia.

Olen säilyttänyt kaikki maljakot muuttaessani isosta perheasunnosta aina vain pienempään kotiin. Isoäidin puristelasimaljakon, keskiaikaista juomapikaria jäljittelevän korkean lasitötterön, antiikkisen maitokannun.

Jo edesmennyt ystäväni Pauli, joka oli taitava kukkien asettelija, antoi minulle 50-vuotislahjaksi syntymäpäivien juhlatilan koristelun, ja kun juhlat olivat ohi, hän lahjoitti minulle vielä kauniin maljan, jonka suuosa taipuu ulospäin ikään kuin lasiseksi levähdyssijaksi kukkasille. Maljan seinämiä kiertävät punaiset lasinauhat. Se on täydellinen maljakko leveille, runsaille kimpuille.

Jokainen maljakkoni kantaa muistoja ystävistä ja sukulaisista. Ja juhlista: tyttären lakkiaisiin hankin pelkistetyn, jykevän lasivaasin korkeita ylioppilasruusuja varten. Isoäitieni maljakot pilkistelevät vanhoissa valokuvissa. On hauska tunnistaa ne päivänsankarin taustalta tai jonkin nyttemmin jo kadonneen lipaston päältä.

Sukuvalokuvien kukka-aihelmia voisin katsella loputtoman kauan. Sulhasella on neilikka napinlävessään. Hääpäivää viettävä vanha pari istuu käsinojallisissa tuoleissa ja katselee totisena kameraan. Heidät on ympäröity kukkakorein ja hopeamaljoin, ja he ovat kuin hollantilaisesta maalauksesta. Mustavalkokuvistakin välittyy kielokorien tuoksu ja tulppaaniasetelmien värikkyys. Arkussa lepäävä neito on puettu hääpukuun, jossa hänen oli määrä astella alttarille. Rinnalla käsien välissä on valkoinen lilja.

Kukat ovat hiljaa läsnä elämämme käänteissä, iloissa ja suruissa.

Kukkasin onnitteleminen on vanha, kaunis tapa. Samoin kukkien tuominen surutaloon. Kukat ovat hiljaa läsnä elämämme käänteissä, iloissa ja suruissa. Kaikille ne eivät kuitenkaan sovi. Esimerkiksi tuoksuyliherkille, allergisille ja astmaatikoille kukat voivat aiheuttaa monenlaisia oireita. On hyvä tietää, ketä voi muistaa kukkasin.

Katoavan kauniit kukat muistuttavat ilon hetkellä, että on nautittava juuri nyt. Hyvälläkin hoidolla leikkokukat lakastuvat lopulta. Niin on tarkoituskin. Ne ovat kohotetun hetken merkkejä. Sitten juhlat päättyvät, maljakot pestään ja nostetaan yläkaappiin.

Jalostetut kukat ovat osa ikiaikaista juhlimisen, sisustamisen ja suremisen kulttuuria. Menneinä vuosisatoina kielo oli rakastettu pimeän talven kukka. Jääkieloja hyödettiin juurakoista keskitalven iloksi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön pitäessä uudenvuoden 2022 puhettaan pöydällä oli kauniina asetelmina Suomen kansalliskukkia, sitkeitä ja suloisia kieloja.

Kotiin tuodut kukat ovat myös vuodenkierron symboli ja lupaus keväästä. Joskus tuuli on taas lämmin ja maa peittyy kaikkien iloksi kukkamattoon, joka jatkuu silmänkantamattomiin.

Sirpa Kähkönen

on kirjailija ja suomentaja, joka on keskittynyt historiallisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin. Hän on kirjoittanut nuortenkirjoja, romaaneja, tietokirjoja ja näytelmiä. Kähkönen toimii Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana.

Lue lisää Sirpa Kähkösen kolumneja

Lisää aiheesta