Sisustus ei vaadi suuria rahoja – Camilla selviää 20 eurolla kuussa

Hikiäläisen Anja Akkasen villitys sai alkunsa sitruunakuvioisesta oliiviöljypullosta ja keittiöpyyhkeestä, jotka Henna-tytär toi tuliaisena Italiasta.

Äitienpäivälahjaksi Anja sai sitruunakannun tyttäreltään Jonnalta. Sen jälkeen hän hankki teemaan sopivat suola- ja pippurisirottimet, munakellon, pienen tarjottimen, kaitaliinan ja tietysti verhot.

Kun Anja oli murtanut jalkansa, hän odotti kovasti, että pääsisi Prismaan ostamaan Amanda B -merkin sitruunalautaset. Ne täydentäisivät sitruuna­teeman.

Anja kuvailee sisustustyylinsä olevan rönsyilevä. Mitään tiettyä suuntaa ei ole, vaan kodissa elävät rinnakkain kerroksellisuus, skandinaavinen romantiikka ja muut vaikutteet. Ideat syntyvät usein yöllä. Anja makaa hereillä ja alkaa hahmotella jotain uutta, ja kun idea iskee, se pitää toteuttaa heti.

”Sisustusvimman ollessa päällä menen mielelläni Prismaan ruokakauppaan, kun voi samalla silmäillä käyttötavaraosastoa. Siellä on nykyään hirveän hyvä valikoima ja tullut kauheasti kaikkea ihanaa!”

Anja on ennen kaikkea kausisisustaja. Verhot vaihtuvat 5–6 kertaa vuodessa, muu piensisustus samaa tahtia. Huonekalut pysyvät paikoillaan.

”Uudistaminen on minun juttuni. Se tuo hyvän mielen, kun saa laitettua kaikkea uutta. Kyllästyn helposti.”

Keittiö on tällä hetkellä pyhitetty sitruunalle, olohuoneessa hallitsevat hempeä vaaleanpunainen ja vaaleat sävyt. Syksyllä tunnelma muuttuu: terracottan sävyiset verhot, kurpitsat ja kynttilät valtaavat tilan. Lokakuuta kohti mukaan tulee halloween.

”Tartun nopeasti edullisiin juttuihin”

Anja on työkyvyttömyyseläkkeellä. Pienet tulot rajoittavat jonkin verran harrastusta, mutta Anjan mies tukee vaimonsa sisustusharrastusta. Sisustamiseen menee noin 50–200 euroa kuussa.

Monen tonnin hankintoja Anja ei kaipaa, mutta jos rahaa olisi enemmän, tulisi ehkä hankittua enemmän designia ja remontoitua koko talo viimeisen päälle. Silti hän on tyytyväinen. Anja kuluttaa usein ja edullisesti ennemmin kuin harvoin ja kalliimmin.

”Tartun nopeasti edullisiin juttuihin, mutta jos pitää ostaa arvokkaampaa, selaan nettiä tarkkaan ja vertailen kauheasti.”

Anja on asunut miehensä kanssa nykyisessä, 90-luvulla rakennetussa omakotitalossa puolitoista vuotta. Sisustettavaa on 119,5 neliötä. Kodin tulee olla viihtyisä paikka, jonne halutaan tulla.

Sisustusinnostus kasvoi, kun lapset olivat jo isompia. Nyt on tullut sellainen kauneuden kaipuu kaikesta, hän sanoo. Puoliso suhtautuu sisustamiseen rauhallisemmin.

Viime aikoina Anja on alkanut kuvata huoneita ja pyytää tekoälyltä arviota. Se on hauskaa ja antaa hyviä vinkkejä, Anja kehuu. Ja kun uusi hankinta on tehty, koti siivottu ja verhot vaihdettu, kamera alkaa laulaa. Anja lähettelee lapsilleen kuvia.

”He ovat perineet minun kauneudentajuni: kaikki kolme tytärtä laittavat kotinsa nätiksi, ja niin tekee myös nuorin, parikymppinen poika, vaikka asuu yksin.”

Harkiten Suomi-designia

Jyväskyläläinen Kerttu Pylvänäinen on tuttu Modernisti kodikas -blogistaan, joka on yksi Suomen tunnetuimmista sisustusblogeista. Hän asuu Jyväskylässä omakotitalossa puolisonsa, 11-vuotiaan poikansa ja 17-vuotiaan tyttärensä sekä perheen koiran kanssa.

Perhe osti nykyisen kodin tutuiltaan, kun kaupunkikoti kävi ahtaaksi korona-aikana. Järkiperusteet olivat selvät: kaunis, toimiva koti, rauhallinen tontti ja turvallinen alue lapsille.

”Mutta tunneyhteyden rakentaminen kotiin on vaatinut minulta paljon työtä.”

Perhe on remontoinut taloa oman näköisekseen: kaikki pinnat, keittiö ja valaistus uusittiin. Naarmuuntunut tammiparketti huollettiin, ja se sai lempeämmän sävyn. Varsinkin sen jälkeen asunto alkoi tuntua omalta kodilta.

Aamulla kun Kerttu avaa liukuoven makuuhuoneesta keittiöön, hän pysähtyy usein ihastelemaan sitä, miten aurinko kimaltelee seinissä. Tyytyväisyys ja ilo ovat löytyneet. Kerttu uskoo niiden olevan osin asennekysymys.

”Elämä on kompromisseja. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Pääasia on, että perheemme on onnellinen ja meillä on hyvä arki. Se ratkaisee, miltä kotona tuntuu. Nyt on hyvä näin.”

Kertun perhe elää aktiivista arkea, ja se saa näkyä. Koti on rauhan tyyssija, paikka jossa jokainen saa olla oma itsensä, rentoutua ja palautua. Ympäristöllä on iso merkitys hyvinvointiin.

Nyt huomio kiinnittyy materiaaleihin ja niiden tuntumaan. Sävymaailma on vaalea, mutta kodissa pitää kuitenkin olla helppoa elää. Koira saa mennä kaikkialle paitsi sänkyyn.

Lapsi halusi huoneeseensa led-valoilla varustetun tietokonepöydän, ja hänelle se oli upeinta ikinä. Se muistutti Kerttua, että koti ei ole pelkästään hänen. Kaikilla perheenjäsenillä pitää olla niitä omia juttuja.

”Vauhdikas elämäntyyli näkyy siinä, ettei kaikki ole kotona viimeisen päälle.”

Ehtiessään Kerttu siistii keittiön, olohuoneen ja eteisen. Kodinhoitohuone voi olla rauhassa räjähtänyt.

Satsaa suomalaiseen

Kerttu pyrkii tekemään laadukkaita, klassisia valintoja, jotka eivät ole kiinni trendeissä. Kotimainen design on hänelle sydämenasia.

”Suomalainen design kestää ja on tehty suomalaiseen kotiin.”

Kerttu kuvailee olevansa hyvin harkitseva ostaja.

”En osta huonoa kompromissia. Ostan vähän mutta kun ostan, ostan laatua järkevällä hinnalla.”

Kodissa on pysyvät elementit, jotka ovat toimivia, kestäviä ja kauniita. Ruokapöytä ja tuolit ovat kulkeneet mukana kodista toiseen. Fritz Hansenin Seiska-tuolit Kerttu sanoo voivansa viedä mukanaan vanhainkotiinkin. Hyvät matot ovat Kertun mielestä panostuksen arvoisia koira- ja lapsiperheessä.

Yksittäisiin tavaroihin Kerttu ei kuitenkaan juurikaan kiinny. Muuttojen myötä tavaroihin on oppinut suhtautumaan kevyemmin. Ei ole huone-­kalua, josta hän ei voisi luopua.

”Koti ei tule yksittäisestä tavarasta”, Kerttu pohtii.

Kulutus on muuttunut koko ajan kestävämpään suuntaan. Hän ostaa designia mielellään second handina.

”Blogin alkuvuosina tuli hankittua asioita hetken huumassa, mutta nykyisin yritän löytää aikaa ja käyttöä kestäviä ratkaisuja.”

Kodin peruspaketti on nyt kasassa. Pienet muutokset, kuten leikkokukat tai kynttilät, riittävät tuomaan vaihtelua ja piristystä.

”Olen ylpeä suomalaisesta muotoilusta. Desing-­huonekalut ovat tietynlainen statement ja haluan panostaa niihin.”

Tärkeintä on tunne, ei markkina-arvo

Camilla Melleniusta oli jo pidempään kiehtonut kompakti asuminen. Nyt hän on helmikuusta asti asunut Oulussa miehensä, teini-ikäisen poikansa ja pienen lapsensa kanssa 53 neliöisessä kerrostalokaksiossa. Teinillä on oma huone ja muu perhe nukkuu olohuoneessa.

Camilla haluaa rikkoa pinttyneitä ajatuksia siitä, miten pitäisi asua.

”Olen muuttanut omaa asennettani. Tässä meidän on hyvä olla, ja tämä on meille tarpeeksi. Tykkään asua tiiviisti.”

Camillan perhe päätyi tilanteeseen yllättäen. Aiemmin perhe asui kolmiossa ja oli ostamassa taloa, mutta kauppa meni mönkään. Jonkin aikaa he asuivat muiden nurkissa, kunnes löytyi tämä kaksio.

Asunto sijaitsee 50-luvulla rakennetussa ­talossa, ja se on aika lailla alkuperäisessä kunnossa. Keittiön­kaapistot ja lattiat ovat vanhat.

”Asunto tuntui söpöltä, ja päätimme, että tässä voidaan asua jonkin aikaa.”

Perhe on yllättynyt siitä, miten hyvin viihtyy kaksiossa. Kaikki tavarat eivät mahtuneet mukaan, mutta asuminen on saatu toimimaan. Enää ei ole kiire pois.

Kymmenen vuotta sitten Camilla tykästyi minimalismiin ja alkoi karsia ylimääräistä tavaraa.

”En osta mitään turhaa. Jos epäröin ostopäätöstä, en osta. Haluan, että hankkimillani tavaroilla on mahdollisimman pitkä käyttöikä ja mielellään useampi käyttötarkoitus.”

Hänen äitinsä teki aikoinaan puupölkyt, jotka toimivat tilanteen mukaan istuimina, kukkapylväinä tai yöpöytinä. Camilla on karsinut keittiövälineitä: yhdellä kauhalla pärjää yllättävän pitkälle.

Camilla vaalii muutamaa esinettä

Camillan sisustamista määrittävät ekologiset arvot. Kaikki huonekalut ovat kierrätettyjä.

”Lähes kaikki, mitä tarvitsemme, on jo tehty.”

Sisustamiseen menee kuukaudessa keskimäärin 20–50 euroa, mutta se riittää pitkälle, koska periaat­teena on vaihtokauppa: kun uutta tulee, vanhan pitää lähteä ja mielellään saman arvoisena. Camilla laittaa hakuvahteja nettikirppareille ja kiertelee kivijalkakirppareita aktiivisesti.

Hätäisiä ostopäätöksiä hän pyrkii välttämään. Merkkiä enemmän ratkaisee laatu, koska se kestää ja sillä on myös jälleenmyyntiarvoa.

”Kyllähän tässä säästää aika paljon rahaa, kun ostaa käytettynä.”

Sisustustyyliään hän kuvaa rennoksi ja kodikkaaksi ripauksella rouheutta. Hän suosii luonnonmateriaaleja erityisesti pienen lapsen takia.

”Design ei juuri meidän kodissa näy. Minulle tärkeitä ovat tunnearvoa sisältävät esineet, ei niinkään niiden markkina-arvo.”

Camilla vaalii isoäitinsä tekemää lampunvarjostinta, Muuramen lipastoja sekä äidin tekemiä käsitöitä.

Puolisonsa kanssa Camilla tykkää muokata, korjata ja tehdä itse sisustusesineitä ja huonekaluja.

”Minulla on koko ajan mittanauha kädessä ja joku projekti menossa.”