Sointu Borg: Näin raha on helpottanut elämääni

Viime viikolla juhlimme kansallista “kateuspäivää”. Tunteita nostattavaa veropäivää, jolloin saamme luvan kanssa penkoa ja päivitellä yli 120 000 tienanneiden ansio- ja pääomatuloja. Myönnän, että myös oma uteliaisuuteni vei voiton, raha nyt yksinkertaisesti on vaan niin mielenkiintoista. Erityisesti muusikoiden, päättäjien ja suuryritysten omistajien tulot kiinnostavat minua.

Mutta uutisia selatessani aloin pohtia, lisääkö verotietojen julkisuus läpinäkyvyyttä vai kenties vastakkainasettelua.

Ensimmäisen kerran, kun tuloni ylittivät uutiskynnyksen, sain osakseni pilkkaa ja naurua. Olin tienannut Diili-voittoani edeltävänä vuonna reippaat 11 000 euroa. “Siinä vasta bisnesnainen!”, irvailtiin. Tulokulma kummastutti minua, koska mielestäni persaukisuudessa ei ole mitään kummallista, saatika noloa.

Tulotietojeni julkisuus on herättänyt minussa myös hiipivää ahdistusta. Mitä vaikkapa elämän suuntansa kanssa kamppaileva nuori tekee sillä tiedolla, että tienasin yli 300 000 euroa? Mitä jos menestykseni laukaisee kateutta?

Vielä noin viitisen vuotta sitten sometähtien ja itseäni nuorempien menestyjien korkeat ansiotulot herättivät minussa huonommuuden tunnetta. Ei sen takia, että olisin kokenut muiden menestymisen olevan epäansaittua. Kyse ei lopulta ollut edes rahasta, kyse oli korkeiden tulojen mahdollistamasta vapaudesta. Huolettomuudesta ja liikkumavarasta. Ja kyllä, mukana oli myös ripaus kateutta.

Omalla kohdallani kateus verhoutui vitutuksen taakse. Meni vuosia, että opin tunnistamaan kateuden tunteeni erilaisten emootioiden sekasopasta. Mutta minua lohdutti ajatus siitä, ettei ohimenevä kateuden tunne tee kenestäkään kateellista. Kateus on normaalia, se muuttuu haitalliseksi ainoastaan silloin, kun sitä ei itsessään tunnista. Kesti vuosia, että opin kääntämään kateuteni voimavaraksi, kompassiksi ja motivaattoriksi.

Suomalaisten suurin ongelma ei ole kateus, vaan ihmisten kykenemättömyys tunnistaa itsessään kateuden tunnetta.

Tuppaamme myös verhoamaan epäonnistumisen pelkomme kateuden pelon taakse. “Ei täällä kannata yrittää, kun kaikki ovat niin kateellisia.” Paskan marjat. Kyllä kannattaa! 

Nyt kun tienaan hyvin koenko vapauden tunnetta? Onko elämäni autuaan onnellista? En joudu stressaamaan, saanko laskut maksettua. Minulla on joustovaraa tehdä kaukomatkoja. Pystyn kasaamaan itselleni puskuria, eikä minun tarvitse pelätä yllättäviä menoja.

Toisaalta henkilöbrändiyrittäjänä riskini ovat korkeat. Yksi väärä lause, ja isot brändit näyttävät minulle ovea. Ihmiset tuijottavat minua junassa. Elämänpiirini on alkanut kutistua. Korkean tulotason takaa paljastuu täyteen ahdettu aikataulu, sosiaalisen elämän vähäisyys, ja rutkasti epävarmuutta. Kaikella on hintansa, mutta ainakin tällä hetkellä se on sen arvoista.

Tässäpä teille jotain hyvin epäsuomalaista: olen ylpeä kasvaneesta tulotasostani! Olen paiskinut sen eteen aivan pirusti töitä. Itsensä pienentäminen ei ole hyve, se on noloa. Ja se, että tienaan hyvin, on sinunkin etusi.

Yli 300 000 ansiotuloistani verottaja nappaa puolet. Olen saanut yhteiskunnalta paljon, ja nyt on takaisinmaksun aika.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio maksaa, ja se rahoitetaan verovaroilla. Kun nostan yrityksestäni reippaasti palkkaa ja jaksan yrittää, kaikki voittavat. Se, että juoksen puhujakeikoilla ja rummutan somekampanjoita, on lisää hunajaa yhteiseen kassaan.

Mitä enemmän keskuudestamme löytyy taloudellisesti menestyneitä ihmisiä, sitä paremmat mahdollisuudet se antaa koko maalle.

Tässäpä erinomainen elämänohje meille kaikille: älä kadehdi vaan kiitä hyviä veron­maksajia.

Lue lisää: