Suomalaispari osti miljoonalla eurolla oliivitilan Ranskasta – Sitten vanha suola alkoi janottaa

Ylhäällä Ranskan Monsin vuorilla sijaitsevalla tilalla on pieniä portaita siellä sun täällä johtamassa asuntoihin ja viljelyksille. Pihalla kasvaa khakihedelmiä ja viikunoita, talon lähellä laakeripuu. Leif Sebbas nappaa puusta lehden ja repii sen kahtia.

Tuoksuu niin erilaiselta kuin kaupan hyllyltä, hän sanoo nuuhkaistessaan tuoretta lehteä.

Kauniaisissa asuva pariskunta on aikoinaan lomaillut paljon Ranskassa ja unelmoinut, että joskus heillä olisi oma viinitila Provencessa.

Neljätoista vuotta sitten Leif Sebbas, 63, myi osuutensa yli 50 vuotta perheen omistuksessa olleesta yrityksestä, jolloin unelmasta tuli totta. Tosin viinitila vaihtui oliivitilaksi Etelä-Ranskan Monsissa.

"Viinitilat olivat ihan ylihinnoiteltuja, ja mitä me tekisimme 10 000 litralla huonoa viiniä? Sen myisi kauppaan 1,5 eurolla per pullo. Viinitila olisi ollut vain rahanmenoa", Leif toteaa nyt, 13 vuotta oliivitilaa viljelleenä.

Sebbasten perheyritys Finnmap Consulting oli vuosikymmenten saatossa kokenut kaikkea yrittäjälle tuttua ylämäkeä ja alamäkeä; konkurssin ja uuden alun ja sittemmin kasvun suureksi, yli 1500 ihmistä työllistäväksi yritykseksi. Lopulta tuli aika luopua siitä.

Pariskunta kierteli Provencen maita, kävivät katsomassa rantatonttejakin, mutta jokin ylhäällä vuoristossa sijainneessa oliivitilassa iski heihin heti.

Yli 500 asuinneliötä ja pari hehtaaria täynnä oliivi- ja hedelmäpuuta vaihtoi omistajaa. Tarkkaa hintaa he eivät halua kertoa, mutta pyöreästi puhuvat miljoonasta eurosta.

"Kun näin tämän paikan, olin että wau", sanoo vaimo Elisabet Sebbas.

"Ja tähän hintaan tulivat päälle edellisten omistajien antiikkikalusteet", Leif kertoo.

Vanha suola alkoi janottaa

12-tuntiset työpäivät insinööriyrityksessä vaihtuivat unelmaan ranskalaisesta maatilasta.

Tosin alle vuoden kuluttua firmasta lähdön jälkeen Leif oli jo perustanut uuden yrityksen; yrittäjänä hän ei vain osaa olla tekemättä mitään.

"Ei siihen vuottakaan mennyt", vaimo huomauttaa.

Ajatus oli perustaa uusi yritys ja viedä se pörssiin. Viidessä vuodessa rakennetun ympäristön konsultointiyritys Solwers oli pörssissä, nyt on menossa kahdeksas vuosi. Eikä Leif aio ehkä koskaan jäädä edes eläkkeelle.

"Ei tämä tunnu työltä, yrittäjyys on enemmän elämäntapa. Herään aamulla ja olen innoissani, koska olen kiinnostunut siitä, mitä teen."

Oliivitilakaan ei ole pariskunnalle lepolomaa. Juuri toimeliaisuuden takia rantatontit aurinkotuoleineen jäivät ostamatta ja työmaalta vaikuttanut suuri maatila valikoitui kohteeksi.

Oliivipuut olivat olleet tilalla hoitamatta kymmeniä vuosia, vain muutama talon lähellä oleva tuotti oliiveja. Leif opiskeli puunhoitoa, ja reilun viiden vuoden päästä puissa roikkui sadonkorjuun aikaan pieniä vihreitä oliiveja.

Ja kypsyessään ne muuttuvat mustiksi.

"Moni luulee, että vihreät ja mustat oliivit ovat eri tuote, mutta vihreät ovat raakana poimittuja ja mustat kypsiä. Vihreistä puristettu öljy on kirpeämpää ja mustista pehmeämpää", Leif kertoo.

Kastelu kielletty sakon uhalla

Pariskunta osti tilan amerikkalaisilta, jotka olivat tehneet neljään asuntoon toimivan bed and breakfast -tyyppisen konseptin. Pankkikriisi iski, ja amerikkalaiset joutuivat luopumaan tilasta sen remontin ollessa vielä kesken.

Sebbakset ottivat käyttöön edellisten omistajien idean osittain. Huoneita vuokrataan kesäisin, jolloin isäntäpari nauttii kesäpaikastaan Suomen saaristossa. Syksyisin ja talvisin he lentävät useita kertoja pääkaupunkiseudun kaupunkikodistaan Nizzaan ja ajavat tunnin verran maatilalleen.

"Oliiviöljystä ei tule juurikaan tuloja, mutta vuokraustoiminnalla saamme hieman katettua tilan käyttö- ja remonttikustannuksia", Leif sanoo.

Marraskuun alussa on sadonkorjuuaika, ja Sebbasten tila on yleensä täynnä ystäviä. Viime vuonna sadonkorjuu jouduttiin kuitenkin perumaan, koska sato oli vain kymmenen prosenttia viime vuoden vastaavasta.

Valtavan sateinen kevät sai puut kukoistamaan, mutta sitten vedentulo lakkasi kuin seinään.

"Puut menivät shokkitilaan", Leif kertoo.

Kukinta epäonnistui ja kesä oli rutikuiva. Alueella satoi 20 milliä vettä neljän kuukauden aikana, ja kuivuuden takia kastelu on kielletty tuhansien eurojen sakon uhalla.

Nyt vain muutamissa puissa oli oliiveja, ja sato kaikkiaan 200 kiloa. Siitä Leif puristaa omassa puristamossaan noin 30 litraa oliiviöljyä.

Ensi vuonna jäävät joululahjaöljyt ystäville antamatta, hän kertoo.

Talo täynnä ystäviä

Sebbaksille oli tärkeää, että tila on sellainen, johon ystävien ja tuttavien on helppo tulla. Ja tulijoita riittää; kuulemma varsinkin juuri sadonkorjuuaikaan ystäviä ja tuttavia puolisoineen on lähes jonoksi asti. Nytkin perheen kolmesta lapsesta kaksi on paikalla, toinen ystäviensä kanssa ja toinen puolisonsa ja pienen lapsensa.

"Kun meillä on vieraita, olemme itsekin enemmän lomalla. Kun olemme kaksin, on koko ajan jotain projektia", Leif sanoo.

"Kauhea kiire koko ajan, ja sitten ihmettelemme, että kello onkin jo kuusi illalla", Elisabeth lisää.

Muutamia vuosia sitten he halusivat vähän lisää tekemistä, joten Leif neuvotteli pormestarin kanssa viereisen metsäalueen myös itselleen. Kaupat syntyivät tilasta, jossa oli villisikojen lisäksi vanhan talon rauniot ja oliivipuita täyteen kasvaneen metsän sisällä.

Nyt taloa on remontoitu, ja sinne on ostettu oma oliivipuristin. Lisäksi tilaan on tekeillä lisää vuokrattavia huoneistoja ja opetuskeittiö, jossa esimerkiksi yritykset voivat pitää virkistyspäiviä. Ja sitten voi järjestää myös isompia juhlia, kuten häitä.

"Meillä on ollut hääkäytössä ollut huone ja toimiva on, koska yhdeksän kuukauden päästä olemme muutaman kerran saaneet vauvaterveisiä", Leif kertoo esitellessään maalaisromanttisia huoneita.