Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Tuuli Orasmaa

Tuuli Orasmaa kokkaa luovasti aineksista, joita ruokaosuuskunnan lähetys kulloinkin sisältää

Villikalaa, härkäpapuja ja hävikkiruokaa – nuoret kertovat ruokavalinnoistaan: "Fiilistelen ihania muutoksia, jotka tekevät hyvää”

Teksti:
Kaisa Hako
Kuvat:
Päivi Ristell, Tommi Mattila, Kristiina Kontoniemi
Julkaistu: 28.7.2021
Muokattu: 28.7.2021
Nuorten aikuisten sanotaan olevan ilmastoystävällisen ruokavalion edelläkävijöitä. Kysyimme nuorilta eri puolella Suomea, mitä he ajattelevat ruoan tulevaisuudesta ja millaisia valintoja ovat itse tehneet.

Ilmastodokumentti käynnisti ruokamuutoksen

Tuuli Orasmaa, 29, Helsinki

”Heräsin ruoan ilmastovaikutuksiin 16-vuotiaana nähtyäni ilmaston lämpenemisestä kertovan Epämiellyttävä totuus -dokumentin, ja siitä lähtien olen etsinyt tietoa ympäristöystävällisistä ruokavalioista.

Nykyisin kutsun itseäni ”juures-härkäpapugaaniksi”. Saatan juhlahetkinä syödä eläinkunnan tuotteitakin. Joskus ihmisillä on käsitys, että vegaanina syödään paljon ulkomaisia tai pitkälle jalostettuja tuotteita. Itse en ole tainnut ostaa avokadoja koskaan, ja banaaninkin viimeksi vuonna 2016. Olen oppinut kokkaamaan todella hyvää ruokaa, kun olen vaihtanut ruokavaliota.

”Ostin banaanin viimeksi vuonna 2016”

En ole koskaan tehnyt ruokavaliomuutoksia vastentahtoisesti. Fiilistelen ihania muutoksia, jotka tekevät hyvää. Minusta muutos voi tapahtua omalla painollaan, askel kerrallaan.

Olen ruokaosuuskunnan jäsen. Me jäsenet ostamme yhdessä maatilalta vuoden sadon. Kahden viikon välein haen noutopisteeltä lähetyksen, jossa on esimerkiksi kauden kasviksia, kaurajogurttia, leipää, ohraryynejä, härkäpapurouhetta tai seitania. Sitten katson, mikä olisi herkullisin tapa valmistaa niistä ruokaa. Arvostan kumppanuusmaataloutta, jossa kuluttaja jakaa tuottajan kanssa sekä riskit että ilot. Ruoantuotannon sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset tulisi ylipäätään tiedostaa paremmin.”

Treenit sujuvat kasviproteiinin voimin

Wili Hämäläinen, 21, Lahti

”Pelasin 12 vuotta salibandya ensin junioreiden SM-sarjoissa ja sitten miesten salibandyliigassa. Nykyisin toimin aktiivisesti skeittipiireissä, joissa vedän skeittikouluja ja -leirejä. Skeittaan tuntikausia päivässä ja teen lisäksi kehonpainoharjoittelua. Kun liikkuu paljon, kuluttaa paljon. Skeittisessioiden jälkeen on varmistettava, että ruoasta saa riittävästi proteiineja ja etenkin hiilareita.

Lopetin lihansyönnin kilpaurheiluaikanani. Siihen aikaan joukkueessani ei ollut muita kasvissyöjiä kuin minä. Ehkä ajateltiin, ettei urheilija voi saada kasvisruoasta riittävästi proteiinia, mutta itse en huomannut negatiivisia vaikutuksia. Kasviproteiinia piti ehkä syödä vähän enemmän, mutta toisaalta ruokakoomat jäivät kokonaan pois.

Skeittipiireissä huomaan, että kasvisruoka kiinnostaa nuorisoa yhä enemmän. Ympäristöstä välittäminen tuntuu liittyvän ikäluokkaan, ja se on myös trendikästä.

”Kalaakin syön, jos pappa on kalastanut.”

Kokkaus ei ole minulle mikään intohimo, vaan pakollinen homma. Ostan usein hävikkiruokapaikasta valmista ruokaa, joka olisi muuten joutunut roskiin. Kalaakin syön, jos pappa on kalastanut. Tykkään itse tehdä smoothieita, joissa on usein banaania, raakaa kananmunaa, kaurahiutaleita, soijamaitoa ja marjoja. Smoothien sekaan saa kivasti myös tarvittavat ravintolisät.”

Villikalan syöminen voi hyödyttää ekosysteemiä

Ayla Brinkmann, 26, Jyväskylä

”Viime vuonna pääsin ensi kertaa kaverin kanssa kokeilemaan kuoreiden pyydystämistä, ja sain niitä kaksi ämpärillistä. Kuoreet ovat roskakalaksi miellettyjä pikkukaloja, joita kalastetaan niiden kutuaikana ”kuorimalla” niitä veden pinnalta. Niiden kalastaminen haavilla oli niin helppoa, että se tuntui jopa vähän epäreilulta.

Olen ollut kymmenen vuotta pääasiassa kasvissyöjä, mutta silloin tällöin syön myös suomalaisia villikaloja ja riistaa. Lähipiirissäni on metsästäjä, jolta saan välillä hirvenlihaa.

Ryhdyin kasvissyöjäksi ilmastosyistä, mutta vuosien mittaan olen alkanut ajatella myös yksilön kärsimystä, eläinten oikeuksia. Minulle ei ole yhdentekevä tai arkinen asia, että kokonainen valtava hirvi ammutaan, jotta minä saan ruokaa. Nämä ovat laajoja kysymyksiä. Esimerkiksi kuoreita pyydettäessä tajusin, että niiden pyynti on ekosysteemin kannalta hyvä ratkaisu, mutta toisaalta siitä aiheutuu monen yksilön kuolema. Se oli valaiseva tilanne.

"Toimiva resepti on miettiä jokin itselle mahdollinen ratkaisu ja noudattaa sitä arjessa."

Ruoan ympärille keskittyvät monet ihanat ja tärkeät asiat, joten se ei saisi myrkyttyä poliittisilla tai vastuullisuuskysymyksillä. Silloin syöminen muuttuu liian ankaraksi ja vakavaksi. Jos potee ilmastohuolta, mielestäni toimiva resepti on miettiä jokin itselle mahdollinen ratkaisu ja noudattaa sitä arjessa. Silloin ei tarvitse olla joka päivä paha mieli. Tarvittaessa voi sitten tarkistaa linjaa.”

Kokkaamisen riemua yhteisin arvoin

Linnea Suutarinen, 21, ja Folke Munter, 24, Lahti

Linnea: ”Olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta ja muuttaneet hiljattain yhteen. Itselleni on tosi tärkeää, että kumppanin ruokafilosofia on samantyyppinen, sillä minusta ruokavalinnat kertovat ihmisen arvomaailmasta laajemminkin.

Olen ollut noin seitsemän vuotta jonkin sortin kasvissyöjä, välillä aika tiukka vegaanikin. Sitten sorruin juustoon, ja syön sitä yhä satunnaisesti. Joihinkin resepteihin esimerkiksi vuohenjuusto vain sopii niin hyvin. Juusto on meidän kummankin heikko kohta, ja joskus kaupassa yllytämme toisiamme sitä ostamaan. Ruoanlaitto on meille kummallekin intohimo, mutta Folke hifistelee vielä enemmän kuin minä.”

Folke: ”Kumppanin ruokavalinnoilla on vaikutusta. Itselläni kalan syöminen on vähentynyt, koska Linneakaan ei sitä syö. Noin kerran kuukaudessa tekee mieli sushia. Veikkaan, että sen syönti tulee entisestään vähenemään, kun asumme yhdessä.

"Olen opetellut tekemään kiinnostavia mausteisia ruokia, sillä se auttoi siirtymään pois lihansyönnistä."

Tykkäämme laittaa itämaistyyppisiä ruokia, esimerkiksi intialaista tai japanilaista. Olen opetellut tekemään kiinnostavia mausteisia ruokia, sillä se auttoi siirtymään pois lihansyönnistä. Käytämme kokatessa paljon soijarouhetta, tofua, linssejä ja kikherneitä. Nyt kun en ole moneen vuoteen syönyt lihaa, sen syöminen alkaa jo ajatuksena tuntua oudolta. Se ei ehkä enää maistuisi.”

Lue lisää aiheesta