Elämää vanhassa osuuskaupassa: Maalaisromanttinen sisustus hurmaa

Koiran kumea haukku ottaa vastaan vanhan puutalon pihalla. Ison äänen lähteeksi paljastuu pieni cockerspanieli Topi. Sen häntä vispaa oikealle ja vasemmalle. Selässä on valkoinen maaliviiva.

"Maalasin sivurakennusta, ja se änkesi tavalliseen tapaansa mukaan", Jonna Sallila, 33, naurahtaa.

Kuistilla istuvat 4-vuotiaat kaksostytöt Viivi ja Fanni. Ympärillä aukeaa kaunis länsisuomalainen maalaismaisema. Olemme Luvian Peränkylässä, Satakunnassa.

"Olemme asuneet tässä entisessä osuuskaupassa kuutisen vuotta. Oikeastaan sen ostaminen oli vähän sattumaa, sillä olimme silloin seurustelleet Petrin kanssa vasta pari kuukautta", lähihoitajaksi valmistunut, vanhempainvapaalla oleva Jonna kertoo ja nappaa syliinsä perheen toisen kissan.

Talon olohuone, entinen kauppa, on suuri ja näyttävä. Seinillä on vanhaa henkiviä tapetteja. Kalusteita, kuten antiikkikaappeja, on ostettu nettikirpputoreilta ja huutokaupoista.

Petri, 38, saapuu kotiin perheen pienimmäisen, Einon, 1, kanssa. Eino ottaa määrätietoisia askelia olohuoneen kauniilla, kunnostetulla puulattialla. Alakerran lattiat hiottiin ja vahattiin vaaleiksi kuultovahalla.

"Lautalattia on poikkeuksellisen kovaa olohuoneen kohdalla, ehkä juuri koska se on vanha kauppatila", Petri miettii.

Sallilat maalasivat yläkerran aulan lautalattiat kiiltävällä ja kestävällä Beto-luxilla.

"Olemme tehneet remonttia pääasiassa itse", lvi-alalla työskentelevä Petri kertoo.

Lapsiportin takana yläkerrassa on avaran aulan lisäksi kaksi makuuhuonetta. Toisen makuuhuoneen seinällä on koristeena kaupan vanha ikkuna, joka löytyi varastosta.

"Emme käytä yläkertaa toistaiseksi kovin paljon, sillä portaat ovat hankalat monen pienen lapsen kanssa. Tulevaisuudessa tänne tulevat lastenhuoneet."

Aikaisemmat asukkaat olivat päässeet talon remontoinnissa hyvään vauhtiin. Sallilat jatkoivat siitä. Esimerkiksi keittiön upeat, vanhat hirret oli kaivettu jo näkyville.

Vanhan talon omistamiseen kuuluu, että remontointi on jatkuvaa.

"Se kesä oli kyllä raskas, kun Eino oli juuri syntynyt ja kaksoset olivat pienempiä", Jonna naurahtaa.

Hulinaa talosta ei puutu nytkään: Topi-koira leikkii lattialla kissanpennun kanssa, ja kaksostytöt haluaisivat maistaa pöydällä tarjolla olevaa marenkia.

Sallilat ovat saaneet paljon aikaan: lämmitys on vaihdettu maalämpöön ja vaaleanpunainen talo on maalattu siniseksi. Pihaan he tekivät ruohoalueen.

"Olemme kuulleet, että istutusalueen suuret kivet ovat vanhan osuuskaupan kivijalkaa."

Alun perin kaupan sisäänkäynti on ollut talon julkisivun puolella: sisäänkäynti on siis ollut suoraan Salliloiden nykyiseen olohuoneeseen.

"Nykyisen pääsisäänkäynnin kuisti on entinen lastauslaituri. Se on kuistiksi pitkä ja kapea."

Kellaritason kodinhoitohuone puolestaan on entinen kylmävarasto. Kaupan perunakellari on edelleen olemassa kellarina ja säilytystilana.

Sekä Petrin että Jonnan mielestä talon paras paikka on poikkeuksellisen suuri olohuone – siis juuri se, missä kauppa aikanaan sijaitsi. Huoneen kulmassa on myös yksi talon suurimmista katseenkääntäjistä: suuri kakluuni.

"Talvisin laitamme siihen tulet melkein joka ilta", Petri sanoo.

Syksyisin ja talvisin ei tule kylmä, sillä lisäksi talossa on kaksi uunia. Keittiön puuhella on alkuperäinen.

Sama, joka on ollut käytössä jo osuuskaupan kauppiaalla.

Lue sarjan muut osat

Elämää vanhassa osuuskaupassa