Keskivertomies näyttää itsensä kehumisen mallia

Kenenkään käsi ei nouse, kun kysyn, onko joku hyvä työssään. Stand up -keikkani katsomossa on siis lähemmäs 200 keskivertoa tai umpisurkeaa työntekijää.

Jokunen heistä varmasti ajattelee olevansa ihan kelpo työntekijä. He eivät vain halua myöntää asiaa ääneen. Sehän olisi itsensä kehumista ja liiallista korostamista. Osoitus jonkin sorttisesta ylpeydestä.

Suomalaisille tuntuu olevan erityisen vaikeaa – suorastaan häpeällistä – myöntää olevansa hyvä jossakin.

Ehkä se on iskostettu johonkin kansalliseen identiteettiimme; ettei sovi kuvitella itsestään liikoja. Tai mieluusti yhtään mitään.

Minua kyllästyttää kuunnella syyttä suotta itseään vähätteleviä. Ja olenkin ottanut täysin vastakkaisen linjan: kehun itseäni estoitta.

Olen koomikko, ja huumorin varjolla on usein helppo sanoa monia asioita, mutta haluan tähdentää, että kehuissani olen täysin tosissani.

On ollut virkistävää huomata, että kun puhun julkisesti itsestäni ihaillen, olen kuin huomaamatta antanut myös muille ihmisille – usein naisille – luvan tehdä samoin.

Palautteen perusteella monet ovat heränneet fiilistelemään omia saavutuksiaan tai vaikkapa rintojaan.

On muuten suuri harhaluulo, että itsensä kehuminen tarkoittaisi toisten painamista alas. Asia on oikeastaan juuri päinvastoin; minun on helppo juhlistaa muissa ihmisissä hyvää, koska näen sen myös itsessäni.

No, eikö kukaan tosiaan siis ajattele olevansa hyvä työssään? Aina kun joku on stand up -keikalla lopulta uskaltautunut nostamaan kätensä, se joku on ollut – kyllä, oikein arvattu – mies. Tietysti.

Olisi helppoa nauraa miehille (ja niin teenkin, haha, tulkaa vaikka keikoille!) Keskiverron miehen itseluottamus kun on kansainvälinen käsite, suosittu nettimeemi. Sen turvin pystyy nimittäin tekemään melkeinpä mitä tahansa tässä elämässä.

Jos ette usko, niin lukekaa vaikka uutisia. Keskiverrot valkoiset miehet todella tekevät mitä tahansa.

Olisi siis helppoa nauraa näille viittaaville miehille, mutta oikeasti haluaisin elää maailmassa, jossa yhä useampi ihminen uskoisi itseensä ja omiin kykyihinsä yhtä anteeksipyytelemättömästi ja varmasti kuin keskiverrot miehet.

Ja siksi olen iloinen aina, kun joku uskaltautuu nostamaan kätensä – sukupuolesta riippumatta. Ehkä joku päivä näen muidenkin viittaavan.

Siihen asti annetaan näiden keskivertomiesten näyttää mallia.