“Milloin tulee toinen?” Annin vastaus hämmentää etenkin miehiä

”Mun ei varmaan tarvitsis avautua tästä, mutta koen, että kuitenkin tarvitsee.”

Näin ekonomisti Anni Marttinen kirjoitti Instagramiinsa kuvaan, jossa hän pitelee perheen ainokaista lasta sylissään.

Annilla on DIOC-perhe, eikä se tule muuttumaan – toisin sanoen, heillä on yksi lapsi, eikä heille tule lisää. Ei siksi, ettei se olisi taloudellisesti tai biologisesti mahdollista, vaan siksi, etteivät he halua enempää.

Anni oli törmännyt Instagramissa DIOC-termiin, joka tulee sanoista double income, one child. Hän samastui yhden lapsen perheisiin ja ymmärsi, että heillä on hyvä näin.

Annin Instagram-postauksen saama kommenttivyöry osoittaa, että asiasta piti avautua. Yhteiskunta ohjaa edelleen kahden lapsen vanhemmuuteen.

Eikö teille tule enempää lapsia?

Annin perheeseen kuuluu puoliso, koira ja 2-vuotias lapsi.

Vielä synnytyslaitoksella Anni ajatteli palaavansa sinne, synnyttämään toisen lapsen.

Mutta hyvin pian hänellä alkoi vahvistua tunne siitä, että heidän lapsilukunsa on täynnä. Kaikki eivät sitä ymmärrä.

”Milloin teille tulee toinen?”

Kyselyt alkoivat melkein heti esikoisen synnyttyä. Anni ajattelee sen kertovan siitä, että kaksi lasta on yhteiskunnassa normi.

”Ennen esikoista meiltä ei koskaan kysytty, milloin meille tulee lapsia. Ajateltiin varmaan, ettemme halua niitä. Ikään kuin kysymys olisi oikeuteumpi silloin, kun on jo lapsia, vaikka asia voi olla esimerkiksi sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsiville todella kipeä.”

Anni on saanut kuulla ihmettelyä valinnastaan. Yksikin tuttava kommentoi, että olisi epäreilua jättää lapsi ilman sisarusta.

”Kommentointi tuntui pahalta, ja menin heti puolustuskannalle. Minulla oli valmiina mantra, jossa luettelin syitä valinnalleni.”

Kaikki kommentoijat ovat olleet miehiä. Anni pohtii, johtuuko se siitä, että miehet kenties solahtavat helpommin yhteiskunnan normeihin, vai siitä, etteivät he ymmärrä, mitä naisen keho käy läpi synnytyksessä ja vielä pitkään sen jälkeen.

Yhden lapsen vanhemmat saattavat tuntea syyllisyyttä ja häpeää, kun lapselle ei haluta tai voida ”antaa” sisarusta.

”Vasta kun juttelin naispuolisten ystävien kanssa, ymmärsin, että tämähän on feministinen kysymys. Vastaukseksi pitäisi riittää, etten halua enempää lapsia, ilman selittelyjä.”

Ajatus siitä, että lapsesta tulisi yksinäinen ilman sisarta, ei myöskään istu Annin ajatusmaailmaan.

”Seuran takia toisen ihmisen tekeminen tähän maailmaan ei istu moraalikäsitykseeni. Perheenjäsentä pitäisi haluta, ei vain sen takia, että lapsella olisi sisarus.”

Uhraukset, joita isompi perhe tarkoittaisi

Anni on pohtinut, mitä uhrauksia toinen lapsi merkitsisi.

”Voisin kuvitella, että toisen lapsen myötä parisuhdeaika vähenisi entisestään, mutta toinen raskaus olisi riski myös terveydelle.”

Raskaus kuormittaa aina kehoa, ja Annin synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, mikä aiheutti vuosiksi arpikipuja.

”Tanssi on minulle rakas harrastus, enkä pystynyt tanssitunneilla vetämään täysillä pitkään aikaan. Perusurheilukaan ei onnistunut puoleentoista vuoteen synnytyksestä.”

Myös mielenterveydellinen puoli mietityttää. Anni sairasti synnytyksen jälkeisen masennuksen.

”Sen jälkeen minulle tuli vahva ajatus siitä, etten haluaisi lapselleni ja perheelleni riskiä siitä, että se toistuisi.”

Anni on pohtinut kuukausittain, ellei viikoittain puolisonsa kanssa, ovatko he kannastaan varmoja.

”Päädyn aina samaan mantraan: haluan olla terve, hyvinvoiva ja läsnäoleva äiti, enkä usko, että minulla riittäisivät resurssit toiseen lapseen. Arki sujuu nyt niin hyvin, että senkin takia minulla on vahva tunne siitä, että juuri näin on hyvä.”

Enemmän resursseja yhdelle lapselle

Sosiaalisessa mediassa vaikuttajat jakavat DIOC-perheen arjen hyviä puolia. DIOC-perheellä on termin mukaisesti yhdelle lapselle käytössä kahden aikuisen palkkatulot – toisin sanoen enemmän resursseja.

”On totta, että lapsi voi saada enemmän kuin jos hänellä olisi sisarus, ja vanhemmilla voi olla laittaa enemmän rahaa lapsen harrastuksiin tai matkusteluun. Mutta se on myös valinta haluta antaa yhdelle lapselle enemmän mahdollisuuksia.”

Toisaalta sisaruksettomiin lapsiin on yhdistetty stereotypia hemmotelluksi tulemisesta. Tälle Anni pyörittelee päätään.

”Minulla on lähipiirissä ystäviä, jotka ovat ainoita lapsia, ja he ovat anteliaimpia ja sosiaalisimpia ihmisiä, joita tiedän.”

Anni ei näe pahana sitä, että ainokaiselle voi mahdollistaa harrastuksia tai perheenä he voivat jatkaa matkustelua. Yhden lapsen kanssa on myös vähemmän rahahuolia.

”Lapsemme nukkuu hyvin, 12 tuntia yössä, ja koen, että jaksamme hyvin ja meillä on voimavaroja. Meillä on hauskaa yhdessä ja myös tarpeeksi tilaa itsellemme.”

Samaan aikaan on tilaa olla läsnä yhden lapsen kanssa.

”Kun esimerkiksi laitan ruokaa, puolisoni leikkii lapsen kanssa. Kahden lapsen kanssa huomio jakaantuisi eri tavalla.”

Parasta arkea kolmen hengen tiiminä

Ennen esikoisen syntymää Annilla oli toive, että arki muuttuisi lapsen myötä hitaammaksi ja perhekeskeisemmäksi.

”Uusi arki oli toisaalta myös shokki. Etenkin parisuhdeaika väheni, mutta siihenkin on tottunut. Toisaalta arkeen tuli kaivattu perheenjäsen ja elämä ei ole enää niin työkeskeistä.”

Yhteisiä treffihetkiä pariskunta viettää kerran tai pari kuussa. Aikaa on myös iltaisin, kun lapsi on mennyt nukkumaan.

Kolmihenkisenä perheenä parasta ovat arjen pienet hetket. Yhdessä kokkaaminen ja oleminen, saippuakuplakoneen kuplilla leikkiminen takapihalla.

”Vaikka työpäivän jälkeen olisi väsynyt, se unohtuu heti kun lapsi kertoo ruokapöydässä vitsejä, joille nauran vedet silmissä.”

Tilastokeskuksen vuoden 2022 raportin mukaan yhden lapsen perheitä on Suomessa enemmän kuin kahden tai useamman. Tähän sisältyvät kuitenkin perheet, joilla lapsiluku saattaa vielä kasvaa. Sen vuoksi on vaikea vetää johtopäätöksiä siitä, olisiko idylli kahdesta lapsesta jäämässä historiaan.

”Oman sosiaalisen median kuplani perusteella amerikkalainen ”one and done” -ajattelu, jossa perhe on yhden lapsen jälkeen valmis, on yleistynyt. Omassa lähipiirissä taas suurin osa haluaa kaksi lasta.”

Annille oma valinta on selvä.

”Olen 99,9-prosenttisen varma, että tulen pysymään kannassani. Meille perhe tuntuu valmiilta nyt.”