Nuori maatalousyrittäjä Niina Mayer: "Haluamme viljellä elääksemme hyvää elämää"

Ylämaankarjan riistakäriste on hautunut leivinuunissa silkkisen pehmeäksi. Viisivuotias Anna ja kolmevuotias Aatos pistelevät sitä suihinsa hyvällä ruokahalulla.

"Perheen pitää syödä yhdessä, ja vanhempien täytyy olla silloin läsnä lapsille. On tärkeää, että lapset oppivat kertomaan ajatuksistaan, kuulumisistaan ja ruokamieltymyksistään", uskoo maatalousyrittäjä Niina Mayer.

Anna onkin esimerkiksi oppinut pyytämään lautaselleen "luulihaa", kun tarjolla on metsästysseuran tuomaa peuraa. Hän on huomannut, että siinä on mehevin maku.

Niina ja hänen miehensä Philipp Mayer luotsaavat lempääläläistä Mantereen luomutilaa. Tila on ollut Niinan suvulla vuodesta 1713. Siksikin ruoan tuotannon avaaminen ja aitojen makujen tarjoaminen omille lapsille on tärkeää.

Perheen kuopuksesta tuli tilan jatkaja vähän vahingossa. Niina Mayerin isosiskolla oli astma, eikä keskimmäinen halunnut maanviljelijäksi.

Alun perin Mayer opiskeli agronomiksi ja kotitalousopettajaksi. Opintojen aikana hän päätti, että tekisi sittenkin työkseen jotain muuta kuin maanviljelyä. Mikä pakko hänen olisi jäädä pitämään sukutilaa?

Varsovan kesäyliopiston luomukurssilla Niina tutustui itävaltalaiseen Philippiin. Maatilan lapsia yhdisti ajatus siitä, että kumpikaan ei halunnut jatkaa kotitilaa. Pian yhdisti myös rakkaus.

"Kun päästää irti jostain ajatuksesta ja kyseenalaistaa itsestään selvät kuviot, saattaa löytää omat syyt ja sisäisen motivaation. Se on hyvä lähtökohta mille tahansa uralle", Niina Mayer sanoo.

Avioiduttuaan Mayerit alkoivat pohtia, millaista elämää he oikeasti halusivat elää. He asettuivat Lempäälään.

"Minä olen sielultani maalainen. Tarvitsen paljon tilaa ympärilleni. Yrittäjänä saan elää omaa elämääni ja määritellä työnkuvani itse. Saan valtavat kiksit, kun kehitän tilaa entistä toimivammaksi ja kannattavammaksi."

"Haluan omalla esimerkilläni osoittaa, että suomalainen maanviljelijä voi elää hyvää elämää. Arjessa tilan pyörittäminen toki määrittelee elämää vähän liikaakin. Välillä pitää muistuttaa, että olen olemassa itseäni ja perhettäni varten. Liian monta perhettä on uhrattu maanviljelylle."

Niina ja Philipp yrittävät priorisoida. Vaikka työtä on paljon, perhe viettää yhteistä aikaa säännöllisesti. Kasvukauden ulkopuolella on parhaiten aikaa pitemmille retkille.

Mayerit ottivat tilan haltuunsa pari vuotta sitten. Nimet pantiin papereihin lauantaina. Ensimmäinen 35 ylämaannaudan ryhmä saapui seuraavana torstaina, ja lypsykarja väistyi vähitellen.

Osa sarvipäistä on oranssinpunaisia, osa harmahtavia, yksi vasikka melkein valkoinen. Ylämaannaudat eli haikut tutkailevat ohikulkijoita hötkyilemättä. Alkukantainen rotu vaatii hoitoa ja kunnon olosuhteet. Kesällä naudat syövät laidunnurmea ja talvella säilörehua sekä heinää. Soijaa sisältäviä tiivisterehuja ne eivät tarvitse. Ylämaankarjan tuotanto on kestävää.

Kestävyys, ekologisuus ja eettisyys toistuvat, kun Niina Mayer puhuu työstään. Ne limittyvät kaikkeen tekemiseen.

"Yrittäjä kantaa eettisen vastuun tuotannosta neljällä tapaa. On eläinten hyvinvointi, ruokaa syövien kuluttajien hyvinvointi, viljelijäparin hyvinvointi ja ympäristö, myös sosiaalinen ympäristö."

Työ on mielekästä, kun eläimistä välittää.

"Jotta voin pitää eläimiä, niillä täytyy olla paikka sydämessäni. Tiedän, että ne menevät teuraaksi, mutta se on osa luonnollista kaarta. Pyrimme pitämään olosuhteet sellaisina, että karjalla on laumatasolla mahdollisimman hyvä olla."

Ylämaankarjaemo voi elää yli viisitoistavuotiaaksi. Kun hoitaa vasikasta asti itse kasvattamaansa eläintä niin pitkään, ero on herkkä hetki.

Vuodesta 2012 Mantereen tilalla on kasvatettu myös kukonpoikia. Avoimessa eläinsuojassa ja sen ulkopuolella kuopsuttelee 800 valkoista lintua.

Aktiivinen ajatustenvaihto kehittää koko alaa. Hyvien toimintamallien vaihtoa saisi Mayerin mielestä olla enemmänkin. Onneksi omassa ystäväpiirissä on asiantuntijoita, joilta saa tarvittaessa neuvoja.

"Maatilanpitäjällä ei ole varaa olla keskinkertainen."

Ihmisillä on yhä vähemmän yhteyttä maanviljelyyn. Mayer haluaa hälventää kuluttajien ja tuottajien sekä kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua. Hän avaa Mantereen tilan arkea sosiaalisessa mediassa. Pari kertaa vuodessa tilalla on avoimien ovien päivä.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa maataloutta pidetään usein vain taakkana. Mayeria harmittaa, ettei maatilojen mahdollisuuksia hoksata.

"Ruokaketju työllistää 300 000 suomalaista. Mitä suomalaiselle maalaismaisemallekin tapahtuisi ilman maataloutta?"

Niin. Eriparisarvinen laumanjohtaja ja muut ylämaannaudat eivät ole täällä vain tuotantoeläiminä. Ne tallustelevat rantaan ulottuvilla tiluksillaan myös maisemanhoitajan hommissa. Ilman niitä ranta olisi niin pusikoittunut, ettei Vanajaveden Liponselkä näkyisi kunnolla.

Silloin, kun aikaa on, Mayerit tulevat rantakallioille eväiden kanssa.

"Philippillä ja minulla on kaksi akateemista loppututkintoa. Voisimme työskennellä missä päin Eurooppaa tahansa ja tienata helpommalla enemmän rahaa, mutta halusimme tulla Suomeen viljelemään. Tahdoimme näyttää, että täällä on mahdollista luoda toimiva ja kannattava maatila", Mayer sanoo.

"Me emme halua elää ollaksemme viljelijöitä, vaan haluamme viljellä elääksemme hyvää elämää."

Niina Mayer, 29,

on agronomi ja kotitalousopettaja. Hän pitää Mantereen luomutilaa Lempäälässä miehensä Philippin kanssa. Perheeseen kuuluvat myös Anna, 5, ja Aatos, 3. Mayer äänestettiin kärkikolmikkoon Maaseudun Tulevaisuus -kilpailussa, jossa haetaan nuoria eturivin ruoantuottajia.