Tällaista et ole ennen nähnyt! Maru Hautalan koti on kuin karkki

Vaaleanpunainen toimi suunnitelman lähtökohtana. Sen värisiä lautoja on käytetty sisustussuunnittelija Maru Hautalan kodin ulkoverhouksessa, vaalean tiilen parina. Ennen kuin perhe lokakuussa muutti vuonna 1988 rakennettuun omakotitaloon, se oli alkuperäiskunnossa. Perhe teetti tarpeelliset tekniset remontit, ja Maru toi uutta eloa sisätiloihin. Nyt julkisivun vaaleanpunainen jatkuu keittiössä ja sisäovissa. Enää yksi ovista odottaa maalikerrosta.

Vaaleanpunaiset ovet kertovat paljon Marun tyylistä. Vaikka hän suunnittelee asiakkailleen paljon neutraaleja sisustuksia, omassa kodissa valkoinen herättää levottomuutta. Valkoiset ovet tuntuisivat keskeneräisiltä, hän sanoo. Kun ympärillä on värejä, mieli lepää.

Apuna hauskassa sisustushaasteessa

Huvila & huussi -ohjelmasta tuttu sisustussuunnittelija nähdään nyt Prisman House of House -sisustushaasteessa. Haasteessa vaikuttaja Salla Salmela ja entinen vapaaottelija Teemu Packalén stailasivat kaksi Lujakotien uudisasuntoa Prismasta löytyvän House-brändin tuotteilla. Marun tehtävänä oli toimia kisaajien apuna. Lopputulokset ovat nähtävissä Prisman somekanavissa, ja yleisö ratkaisee, kumman muutos on onnistuneempi.

Maru pohti etukäteen, että aikoo sekä kuunnella että kyseenalaistaa kilpailijoita.

“Haluaisin, että he vähän järkyttäisivät minua ja näkisin jotain muuta kuin beigeä ja pampaheinää“, Maru heitti ennen haastetta.

Mummolasta kasarikarkiksi

Omaa kotiaan Maru sisustaa rennosti. Ennen muuttoa perheen 11- ja 13-vuotiaat pojat olivat huolissaan talon mummolamaisuudesta, eikä ihme: se oli aiemmin Marun puolison mummola. 92 vuoden ikään ehtinyt mummo tuli hiljattain siihen tulokseen, että omakotiasumisesta oli tullut liian työlästä. Pappa oli asunut hoivakodissa jo aiemmin. Niinpä kaupat sovittiin suvun sisällä, ja mummo muutti kerrostaloon lähistölle.

Etenkin kuopusta antiikkikalustus ja papan sairaalasänky jännittivät.

“Hän mietti ääneen, että hän ei sitten halua nukkua siinä sähköllä säädettävässä sängyssä”, Maru kertoo.

Nyt sairaalasängyn ja antiikkikalusteiden tilalla on tutut tavarat. Mummolamaisuus on vaihtunut skandinaavisen värikkääseen tyyliin, mutta 80-luku näkyy yhä pastellisävyinä ja pyöreinä muotoina. Marulle oli tärkeää saada muutokselle mummon hyväksyntä.

"Mummo kävi meillä jouluna ja tuumasi hyvillä mielin, että ihan on teidän näköistä”, hän hymyilee.

Kotona saa riisua naamiot

Muutamassa kuukaudessa koko perhe on kotiutunut. 120-neliöisen asunnon pohjaratkaisu sopi perheen tarpeisiin täydellisesti lähes sellaisenaan. Sisään astuessa eteen avautuu avara eteisaula, josta on näkymä keittiöön ja tilavaan olohuoneeseen, jossa on myös ruokaryhmä. Yksi kolmesta makuuhuoneesta on eteisaulan yhteydessä, loput kaksi olohuoneen perällä. Vanhempien makuuhuoneen yhteyteen rakennettiin vaatehuone nipistämällä tilaa viereisestä huoneesta.

“Olen aina haaveillut kodista, johon mahtuu saareke keittiöön ja iso ruokapöytä. Tässä mahdollistuivat omat asumisen unelmani”, Maru sanoo.

Loistava sijainti lähellä Jyväskylän keskustaa helpottaa harrastuskuskausta. Täällä on myös kodinhoitohuone, autotalli, lämmintä varastotilaa ja iso, suojaisa piha – kaikki asioita, jotka perheen aiemmista kodeista puuttuivat.

“Kaikki on loksahtanut kivasti paikoilleen. Voin kuvitella olevani tässä loppuelämäni.”

Maru tosin sanoo, että sopeutuu helposti minne vain. Kunhan ympärillä on läheiset ja kaikki tarpeellinen, ei asuinpaikalla ole niin väliä. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että hänen juurensa ovat syvällä Rautalammilla, lapsuudenperheen maitotilalla.

Maru sanoo, että se, miten hän ajattelee asumisesta, pohjautuu yhä maalaiselämään – siitä huolimatta, että hän muutti omilleen jo 16-vuotiaana ja on ehtinyt asua kaupungissa pidempään kuin maalla.

Hän antaa esimerkin. Nyt kun perhe asuu keskeisellä paikalla, tuttavat ovat piipahdelleet kylään ohi ajaessaan. Marusta se on ollut ihanaa. Hänelle spontaanit kyläilyt ja ystävien rento kestitseminen kotioloissa on luontevaa. Sellainen on tavallista maaseudulla.

Lapsuudenkodin peruja on myös ajatus siitä, että kotona saa riisua kaikki naamiot. Marun mielestä on tärkeä viesti lapsillekin, että kotona saa olla yhtä lailla kiukkuinen tai iloinen.

”Kotona saa olla juuri sellainen kuin on ja näyttää koko tunteiden kirjon. Se luo turvallisuudentunteen.”

Impulssisisustamista ja raivosiivousta

Maru kertoo olevansa sisustajana ja remontoijana impulsiivinen. Jos hänen päähänsä pälkähtää, että seinän voisi maalata, hän suuntaa siltä istumalta rautakauppaan ja toteuttaa ideansa.

Maru elää muutenkin vahvasti tunteiden ja tunnelmien mukaan.

“Mieheni haluaisi siivouspäivän, mutta en kerta kaikkiaan pysty siihen. Hän on valitettavasti joutunut joustamaan siitä.”

Maru siivoaa, kun siivouskärpänen sattuu puraisemaan. Voi vierähtää viikko, etteivät kotiin kertyneet kasat häiritse häntä yhtään, kunnes yhtäkkiä pitääkin laittaa kaikki järjestykseen. Silloin hän toivoo, ettei kukaan ole jaloissa.

“Harrastan valitettavasti raivosiivoamista, ja pakotan myös muut osallistumaan siihen. Se on tosi inhottavaa muulle perheelle”, Maru myöntää.

Raivosiivoaminen kuitenkin helpottaa oloa, ja hetken päästä kaikki on taas hyvin.

Työssään Marun on pakko olla suunnitelmallinen. Suunnittelijaminä ja kotiminä tasapainottavat toisiaan. Työssä Maru harkitsee tarkkaan ja perustelee jokaisen valinnan asiakkaalle. Omassa kodissaan hän improvisoi rohkeasti.

“Haluan kotiini jotain sellaista, mitä kukaan asiakas ei ole minulta pyytänyt.”