Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Köyhyys koskettaa etenkin yksinhuoltajaperheitä.

Pinttynyt köyhyys: Huonoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajien perheet – ”Tämä on väärin”

Teksti:
Kirsi Hemánus
Kuvat:
Istock, Susa Junnola
Julkaistu: 13.2.2019
|
Muokattu: 31.8.2020
Lapsiperheköyhyyden taustalla on usein työttömyyttä, sairautta, yksinhuoltajuutta tai silpputöitä. Asiantuntijan mukaan sosiaaliturvan uudistuksilla voitaisiin tehdä paljon.

Lapsiperheköyhyys on yleistynyt Suomessa viime vuosina. Vuoden 2017 ennakkotilastojen mukaan noin 120 000 lasta elää pienituloisissa talouksissa. Se on noin 11 prosenttia kaikista lapsista.

”Kehitys on synkkää. Yksi merkittävä syy on se, että Suomi on kohdellut lapsiperheitä sosiaaliturvassa huonosti”, sanoo johtava asiantuntija Esa Iivonen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Köyhyys on hyvin kokonaisvaltaista ja vaikuttaa lapsiin monilla eri tavoilla. Kyse ei ole siitä, että vain yksi asia puuttuu. Köyhien perheiden lapset eivät voi elää samanlaista lapsuutta kuin muut lapset.

”Meillä on tietynlaisia odotuksia siitä, mitä lapsuuteen ja perhe-elämään kuuluu. Ne voivat olla ravinnosta alkaen monenlaisia asioita kuten vaatteita, leluja, harrastuksia ja vapaa-ajanviettoa. Näiden ulkopuolelle jääminen vaikuttaa lasten hyvinvointiin.”

Aineellisen puutteen lisäksi kodin ilmapiirin vaikutukset siirtyvät lapsiin.

”Vanhempien huoli perheen selviytymisestä kasvaa köyhyyden jatkuessa pitkään. Ja vaikka he eivät puhuisi siitä, lapset kyllä huomaavat sen.”

Pitkittynyt köyhyys lapsuudessa altistaa monenlaisille hyvinvointiongelmille aikuisuudessa.

Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi muita huonompi terveys, heikommat sosiaaliset suhteet, koulupolun lyhyys tai mielenterveyden ongelmat.

”Jos köyhyyttä on kestänyt vuosia, riski elämänmittaisille ongelmille on suuri. Toki ne ovat väestöllisen tason riskejä, jotka eivät toteudu kaikkien kohdalla”, sanoo Esa Iivonen.

Köyhyyttä työssäkäynnistä huolimatta

Iivosen mukaan köyhyyden taustalla ovat muun muassa Suomen muita Pohjoismaita alhaisemmat perhe-etuudet. Esimerkiksi lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on pudonnut 30 prosenttia vuodesta 1994.

”Suomessa syntyvyys oli vielä 2010 eurooppalaisittain korkea. Nyt se on syöksykierteessä ja laskenut tuosta vuodesta peräti 25 prosenttia.”

Suomessa on myös paljon lapsiperheitä, joissa on köyhyyttä työssäkäynnistä huolimatta. Se johtuu paljolti työelämän muutoksista: silpputyöstä ja nollatuntisopimuksista.

Nekin pienten lasten vanhemmat, joilla on kokopäivätyö, ovat yleensä työuransa alussa. Matalampi palkkataso näkyy suoraan toimeentulossa.

Perhe kuuluu muita useammin pienituloisiin myös silloin, jos lapsia on kolme tai enemmän. Näissä perheissä äiti on usein pidemmän aikaa perhevapaalla, ja rahaa myös tarvitaan enemmän.

Yksinhuoltajat ja erityislasten perheet: työelämä ei jousta

Yhteishyvä on käsitellyt köyhien lapsiperheiden asemaa jutuissaan aiemminkin. Vuonna 2014 helsinkiläinen yksinhuoltajaäiti kertoi, miten hänellä ei ole antaa murrosikäisille pojilleen taskurahaa ja luistimet jäivät toiselle pojista ostamatta. (Voit lukea tuon haastattelun tästä.)

Marraskuussa 2018 ilmajokelainen yksinhuoltajaäiti Johanna kertoi Yhteishyvälle, miten jokainen euro on laskettava tarkkaan: vaatteet hankitaan kirpputorilta ja äiti voi käydä kampaajalla ehkä kaksi kertaa vuodessa. (Voit lukea haastattelun tästä.)

Kuten nämä esimerkit kertovat, huonoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet, joiden köyhyys on kaikilla mittareilla laskettuna huomattavasti yleisempää kuin kahden huoltajan perheiden köyhyys.

Yksinhuoltajien asema työmarkkinoilla on selvästi heikentynyt.

”Ennen 90-luvun alun lamaa yksinhuoltajaäitien työllisyysaste oli korkeampi kuin kahden aikuisen perheiden työllisyysaste. Laman jälkeen tilanne ei ole koskaan palautunut ennalleen”, kertoo Iivonen.

Työssä käyvät yksinhuoltajat kohtaavat ison rakenteellisen ongelman. Työelämä on entistä hektisempää, ja yhden huoltajan perheessä ainoa vanhempi joutuu sekä viemään että hakemaan lapsen hoidosta. Se määrittää, miten pitkää työpäivää hän voi tehdä.

”Yksinhuoltaja ei voi joustaa työajoissa ja se heikentää hänen asemaansa. Tämä on väärin.”

Myös henkisessä mielessä yksinhuoltajat ovat haavoittuvaisimpia, koska heillä ei ole toista aikuista, jonka kanssa jakaa huolet.

Muita riskitekijöitä köyhyydelle ovat työttömyys ja lapsen tai vanhemman sairaus. Iivonen nostaa esiin erityislasten perheet, joissa työn ja perheen yhteensovittaminen voi olla hyvin vaikeaa.

”Vaikkapa neuropsykiatrista hoitoa vaativan lapsen vanhemmat joutuvat viemään lasta toistuvasti kuntoutukseen ja lääkärille, eikä työelämä loputtomasti jousta. Silloin vanhempi saattaa joutua luopumaan vaativasta työstä.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Perhe-etuudet ja palvelut paremmiksi

Miten lapsiperheköyhyyden yleistyminen voitaisiin katkaista?

Esa Iivosen mielestä lapsiperheköyhyys pitäisi nostaa erityiskysymykseksi, kun lapsiperheiden toimeentuloa mietitään sekä sosiaaliturvan että perhevapaiden uudistuksessa.

”Pitäisi pohtia vanhempainvapaan kestoa. Jos sen ansiosidonnaista osuutta pidennettäisiin, isät käyttäisivät sitä enemmän.”

Lisäksi lapsilisän indeksisidonnaisuus pitäisi Iivosen mielestä palauttaa, lapsilisän tasoa ja yksinhuoltajakorotusta nostaa, samoin elatustukea.

”Asumisen kulut vaikeuttavat hyvin monen perheen toimeentuloa. Asumisen tukeminen tulisi myös liittää sosiaaliturvan uudistukseen. Edullisten vuokra-asuntojen tuotantoa pitäisi vauhdittaa kaavoittamalla ja rakentamalla”, Iivonen ehdottaa.

”Lapsiperhepalveluissa pitäisi työttömien lapsille palauttaa oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Sen poistaminen on ollut hyvin lyhytnäköinen ratkaisu.”

”Näiden perheiden tilanne on muutenkin kuormittava. Se, että näiltä lapsilta vietiin oikeus kokopäivähoitoon, on heikentänyt juuri heidän tilannettaan.”

Aidosti maksuton toisen asteen koulutus

Usein sanotaan, että koko maan tulevaisuus on koulutuksessa. Meillä peräti 99 prosenttia peruskoulunsa päättävistä saa jatko-opiskelupaikan. Ongelma on kuitenkin suuri keskeytysprosentti erityisesti ammattikouluissa, ja se on aika usein rahasta kiinni.

”Ammattikouluissa työvaatteet ja -välineet voivat olla vielä kalliimpia kuin lukion oppimateriaalit.”

Jos toisen asteen koulutus tehtäisiin aidosti maksuttomaksi, se maksaisi valtiolle noin 100 miljoonaa euroa vuodessa.

”Siihen olisi Suomella varaa”, sanoo Esa Iivonen.

Lue myös

Lisää aiheesta